Hae
Aino Mäkelä

Stressittömämpi arki?

Tehokas toiminnan ihminen – lempinimeltään suorittaja..hahhah, minä siis! Oon luonteeltani aikalailla kaikki tai ei mitään -tyyppiä, jos jotain tehdään niin se tehdään kunnolla. Suorittaja -luonteenpiirre on oikeasti aivan älytön voimavara oikein käytettynä, mutta kuten kaikki niin liiallisuuksiin mennessä siitä tulee lähinnä rasite ja taakka..

Tietysti mulla on unelmia ja tavoitteita joiden eteen teen kovasti töitä – oon kunnianhimoinen ihminen ja mulla on tavoitteita elämässä, jotka aion saavuttaa ja sen eteen annan kaikkeni! Näiden tavoittelussa suunnitelmallisuus ja tehokkuus on tosi tärkeetä 🙂 Mutta jos rupeaa suorittamaan arkeaan, silloin ollaan ihan väärillä raiteilla.. kyllä arjen pitäisi olla mutkatonta, mukavaa ja huoletonta.

 Nykyään kalenteria täyttää vaan tärkeimmät merkinnät 🙂

Oon taas kevään myötä oppinut äärettömän tärkeän, osittain unohtuneen, taidon – hetkessä elämisen. Koska syksyllä mulla oli älyttömästi vapaa-aikaa heti töihin palattuani aloitin älyttömän suorittamisen – kaikki aika piti käyttää hyödyksi, tehokkaasti ja suunnitella tarkasti. Merkkasin kalenteriin etukäteen ihan kaiken, kauppareissusta lähtien.. pidin itseäni niin älyttömän kiireisenä, että urheilun lisäksi lähes millekkään kivalle ei jäänyt aikaa. Luojan kiitos mä sentään urheilin, muuten olisin varmaan menettänyt järkeni!

Oon siis älyttömän lahjakas luomaan itselleni stressiä aivan täysin turhista asioista ja oon aika varma, että en ole ainut laatuani? Kun kaikki aika pitää käyttää hyödyksi, on elämästä ihan älyttömän hankala nauttia – voin kertoa, että ei se treenikään tunnu yhtä hyvältä, jos kokoajan katsoo kelloa ja miettii, että kerkeääkö laittaa pyykit koneeseen ennenkuin pitää olla jo suorittamassa päivän seuraavaa rastia. Nimenomaan suorittamassa. Kaikista tylsintä on, että suoritetuista päivistä ei jää mitään iloa itselle – ei mitään kivaa, mitä muistella myöhemmin.

Vähän ”aivot narikkaan” lukemista kaiken vastapainoksi.. rentoutumista parhaimmillaan!

Nykyään puhutaankin, että tulevia terveysongelmia olis ”kiiresairaus” – univelka, infoähky, ihmissuhde- ja hullutteluvajaus. Kaiken tämän saa aikaan suorittava yhteiskunta, jossa ei anneta tilaa hengähtää ja ottaa aikaa itselleen. Tai siis, me emme itse anna sitä aikaa itsellemme sillä pyrimme olemaan mahdollisimman tehokkaita ja aikaansaavia. Teemme kaikkea mitä pitää, unohtaen tehdä kaikkea sitä mitä haluamme – sitä mistä nautimme.

Joskus on oikeasti ihan hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, että onko se kiire ja sen synnyttämä stressi ainoastaan itsensä luomaa. Mä olen nyt luvannut pyhittää itselleni joka viikko vähintään yhden päivän – päivä, jolloin ei käydä töissä eikä lueta pääsykokeisiin. Toivottavasti se auttaa mua välttämään suorittamisen kierteen 🙂

Tällähetkellä nautin hetkestä. Tottakai edelleen hoidan velvollisuuteni ja teen hyödyllisiä asioita, mutta en kanna niistä enää niin suurta taakkaa harteillani. Ei ole niin vakavaa vaikka muutama kymmenen sivua jää koulukirjasta lukematta, jos vaihtoehtoisena tekemisenä on kahvitreffit ystävän kanssa. Ja piirakkaakin voi leipoa ihan vaan siksi, että sitä tekee mieli – ja kyllä, sen takia voi lähteä kauppaan vaikka ei kauppapäivä oliskaan 😀

Ihana ekstempore kahvihetki ja aamukävely kaupungilla

Viime maanantai on itseasiassa loistava esimerkki tästä. Suuntasin kirjastolle yhdeksäksi – tarkoituksena oli käydä läpi eräs oppikirja, jonka pohjalta kirjoitan mun viimeistä avoimen oppimistehtävää. Olin varannut kyseisen kirjan ja siellä se mua odotteli lainauksen toimipisteessä, joka avautui vasta kymmeneltä. Mulla oli siis tunti odotettavana, ennenkuin pääsisin opiskelun makuun.

Suuntasin kaupungille, hain lähikahvilasta kahvin mukaan ja käveleskelin pitkin kaupunkia. Oli ihanan hiljaista ja aurinkoista. Istahdin penkille juomaan kahvia ja katselin samalla ohikulkevia ihmisiä – oli ihana huomata kuinka muutkin selkeästi nauttivat aurinkoisesta aamusta. Hassua miettiä, kuinka vielä alkuvuodesta olisin varmasti kiehunut raivosta ja istunut kirjaston aulassa päivittelemässä facebookkia ja purkamassa kiukkua chätin välityksellä kavereille – tunti tehokasta lukuaikaa hukkaan!

Oon siis oppinut olemaan itselleni tässä suhteessa armollisempi 🙂 Hoen aina muille, kuinka ei saa stressata turhasta tai olla itselleen liian ankara ja samalla huomaamattani olen vaatinut itseltäni aivan älyttömiä. Ei ihmekkään, että alkuvuodesta väsytti kun arki oli yhtä suorittamista.

Oikeastaan mistään en ole luopunut – arkeni koostuu edelleen samoista asioista ja aktiiviteeteistä joista nautin, mutta niitä ei ole aikataulutettu. Kuinka mahtavaa onkaan  vaan tehdä asioita fiiliksen mukaan, eikä siksi että kalenterissa lukee niin? Oon myös paljon rennompi tyyppi nykyään, kun en stressaa kaikesta turhasta.

Nyt taas naurattaa ja ihmetyttää, että miten sitä aina välillä vetääkin jossain suhteessa niin överiksi. Noh, elämä opettaa – jos sitä jatkossakin osaisi pitää kalenterin tyhjänä kaikesta turhasta ja nauttia arjesta fiiliksen mukaan, turhia stressailematta 🙂

Tunnustaako joku muu myös olevansa suorittaja?
Oisko jakaa stressinhallintavinkkejä? 😀

Nyt mä pakkaudun kamojeni kanssa autoon ja lähden Rukalle viettämään ihanaa tyttöjen rentoutumisviikonloppua. Kyllä – mulla on vapaa viikonloppu!! Ensimmäinen laatuaan sitten tammikuun jälkeen, hahhah. Aion kyllä ottaa kaiken ilon irti ja oon niin fiiliksissä, kun pääsen taas laskemaan parin vuoden tauon jälkeen. Ahhhh!

Ihanan huoletonta ja energistä viikonloppua kaikille <3 

12 kommenttia

  1. Senja kirjoitti:

    Todellakin tunnistan itteni tosta suorittajasta. tosin nykyään oon onneksi myös oppinut vähän hölläämään. ihana teksti täynnä asiaa,mä niin rakastan sun iloista tapaa kirjoittaa. mulla oli pääsykoeaikoina myös yks päivvä viikossa jolloin en lukenut,tein kaikkea mukavaa ja rentoa sen sijaan.ei sitä muuten jaksa. ja onhan se ihan tutkittu että aivot tarvii lepoa:levon aikana se tieto vasta painuu kunnolla mieleen!niin,oot ihana<3

    • Aino kirjoitti:

      Voi kiitos ihana Senja<3Tuo hölläämisen taito on kyllä ihana olla olemassa, helpottaa kummasti kun välillä tajuaa anataa aikaa itsellensä.Ja nimenomaan! Aivotkin tarvii lepoa. Samanlainen rasitushan opiskelu on niille, kun salitreeni lihaksille..hahha, ainakin melkeen ;D

  2. Onski kirjoitti:

    Voi Aino ! Munhan on nyt alettava ihan kunnolla aktiiviseks kommentoijaks, sulta tulee niin hyvää tekstiä vaan postaus postauksen jälkeen. Mä niin tunnistin itteni ja enemmänkin !Ihan päivittäin mietin, mitkä hommat on tehty, mitä pitää vielä tehdä ja miten tuun huomisen hommat sitten tekemään kun niiden aika on. Kalenterin merkinnöistä ja seuraavan viikon suunnitelmista puhumattakaan. Ja auta armias kun joku menee plörinäksi ! Voi sitä katastrofia… Välillä pitäis tosiaan osata relata mutta miten semmonen asia kun rentoutuminen ja chillailu voi olla niin vaikeeta ? No ainakin näin viikonloppusin kova on yritys ja ehkä voisin luvata, että ainakin tänään ja huomenna voisin vaan nauttia siitä mitä tapahtuu just nyt. Ihanaa viikonloppua <3

    • Aino kirjoitti:

      No voi vitsi, kiva että oot tykänny!Ja hei sanoppa muuta! Se rentoilu ja chillailu on ihan älyttömän vaikeeeeeeeta. Mä en jotenkin osaa tehdä sitä kotona – mun pitää aina päästä vähintään mun porukoiden luo, että osaan olla tekemättä mitään. Mulla oli kyllä aivan ihana viikonloppu, toivottavasti sullakin ja sait edes vähän rentouduttua 🙂 <3

  3. Anonymous kirjoitti:

    Mäkin olen joskus ollut semmonen, että vaan suoritan elämää. Silloin luulin että se tekee onnelliseksi kun on kaikki asiat järjestyksessä ja hallinnassa. Vasta jälkeenpäin tajuaa että suorittaminen vie oikeasti elämästä sen aidon ilon. Yksi hyvä keino päästä liiasta suorittamisesta on vaihtaa maisemaa. Lähtee vaikka vain pariksi päiväksi pois kotoa, ei välttämättä kauas, mutta jonnekin jossa voi heittää aivot narikkaan ja antaa ajan kulua. Sitten myöhemmin voi muistella sitä tunnetta kun oli poissa, ja palata siihen aina uudestaan kun huomaa että arki menee suorittamiseksi. Mulla tää on auttanut tosi paljon! Vaikka monesti suunnittelenkin päivän menojani ja tekemisiä etukäteen, niin osaan nykyään paljon helpommin joustaa. Tai hylätä koko suunnitelman jos mieli tekeekin tehdä jotain ihan muuta.

    • Aino kirjoitti:

      Sama juttu täällä, luulin sen kaiken kontrollin tekevän mut onnelliseksi, kunnes tajusinkin kuinka paljon se mua rajoitti.Ja tiedätkö, mä just tein noin! Kävin viikonlopun mökillä – jätin tietokoneen ja koulukrijat kotiin. Elin ilman kelloa ja aikatauluja, hölläilin ja tein kaikkea mistä nautin. Oli aivan ihanaa! Ja aion viettää tälläisiä viikonloppuja myös jatkossa.Ja mulla on kyllä sama – suunnittelen edelleen, mutta en enää niin orjallisesti noudata niitä suunnitelmia. Eipä ne asiat siltikään oo onneksi hoitamatta jääneet, vaikka niihin onkin suhtautunut rennommin 🙂

  4. StartingOver kirjoitti:

    Heippa!Laitoin sulle haasteen blogiini, käy tsekkaamassa! :)http://im-starting-my-life-again.blogspot.fi/

  5. Anonymous kirjoitti:

    Tunnistin itseni..! Aikataulutan päiväni pääasiassa niin, ettei vapaa-aikaa juuri ole. Herätys-kahvi-salille-opiskelemaan-pyykille-lenkille-pyykit pois-suihkuun-nukkumaan on aika tyypillinen päivärytmi. Tuttua on myös nuo turhautumiset.. Pitäisi ehkä oppia antamaan itselleen aikaa.

    • Aino kirjoitti:

      Kuulostaa surullisen tutulta! Ehdottomasti kannattaa opetella antamaan itselleen aikaa, lupaan että ne turhautumisen tunteetkin kaikkoaa ja vähenee siinä samalla:)

  6. Laura kirjoitti:

    Minäkin myönnän olevani aivan liikaa tuollainen suorittaja-ihminen, valitettavasti 😀 Aiheutan itelleni stressiä aivan täysin turhista asioista ja aikataulutan jopa vapaapäivät niin, että saisin niistä kaiken mahdollisen hyödyn irti. Sitten kun mun omiin pikku aikatauluihin tuleekin muutoksia jostakin syystä…. huh, sitä hetkeä ei halua olla todistamassa kukaan. :DOon tehnyt lupauksen itelleni, että alan hölläämään vähän itseni suhteen ja voin viettää päivän tekemättä mitään ilman törkeän huonoa omaatuntoa. Ei varmaan tuu onnistumaan ihan heti, mut pikkuhiljaa!Ai niin, sun blogi on muuten ihana! 🙂 Törmäsin tähän tuossa n. 10min sitten ja oon jo aivan koukussa 😀

    • Aino kirjoitti:

      Hehheh kuulostaa hyvin tutulta! 😀 Olin ennen aika räjähdysherkkä noiden suunnitelmien toteutumisten kanssa, onneksi nykyään osaan suhtautua vähän rennommin – vaikka opittavaa on vieläkin aika paljon.. :)Ja nimenomaan, ei kannata vaatia itseltään liikoja. Pikkuhiljaa on ihan hyvä! Jos vaikka edes aluksi vähän oppii hölläämään, niin kyllä se siitä. Jatkossa varmaan osaa sitten joskus olla ihan kokonaisen päivänkin sitten ihan vaan rennosti:)Ompa mukava kuulla, tervetuloa lueskelemaan mun juttuja! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *