Heippa vaan kaikille! Onko teillä ollu mukava viikonloppu?

Mulla oli kyllä ainakin tosi kivaaaaaa 🙂 Tänään mulla on ollut vapaata töistä ja eilenkin oli vaan aamuvuoro, joten sekin tuntui melkeen vapaapäivältä. Yllättävän helposti sitä lauantaina pääsi 04:45 sängystä ylös, vaikka edellisenä iltana nautiskeltiin tyttöjen kanssa muutamia sitsukoita aurinkoisen päivän kunniaksi. Töiden jälkeen suuntasin vielä kirjastolle lukemaan ja luku-urakan selättämisen jälkeen ahtauduin vappu-ihmismassaan kaupungille – huh sitä ihmisten määrää..

Niin ja eilenhän sitten herkuteltiin ihan olan takaa! Olin mun kaverin luona yökylässä ja koska oon ihana yökyläilijä-vieras niin leivoin aiemmin viikolla hehkuttamaani bataattikakkua illan iloksi ja pitihän sitä makuunista hakea vähän Parrotseja leffanaposteluksi. Noi Parrotsit on kyllä ihan huippuja ja paljon parempia entä karkit – söin sellasiakin muutaman, mutta vatsa rupes heti kiukuttelemaan niin jätin ne herkut muille ja keskityin omiini ;-D

Eilinen oli siis lepopäivä treeneistä, mähän yleensä vietän mun lepopäivät silloin kun on paljon muuta ohjelmaa. Jotenkin en vaan osaa maata koko päivää sohvalla tekemättä mitään.. silloin sitä salille lähtöä miettii kokoajan ja se lepopäivän vietto tuntuu täydeltä mahdottomuudelta:) Ja lepopäivä+herkkupäivä=paljon energiaa tulevien päivien treeniin ;D
Käyttääkö muut tätä samaa taktiikkaa? Mulle tää ainakin toimii älyttömän hyvin!

Tänään sitten aamu startattiin raittiissa ilmassa lenkkeillen – energiaa kyllä olikin lepoilun ja herkuttelun jälkeen kuin muille jakaa! Päätin tutustuttaa mun kaverin HIIT-treenien ihmeelliseen maailmaan – ”Tuleekohan mulle edes hiki?” se mietti ennen treeniä ja arvatkaa miten kävi? ;D Kaverin aamupala  meinas tulla moikkaamaan meitä ja mullakin nousi syke 97% maksimista, että juu – hiki tuli! Tehtiin siis 4x4min intervallit ja pakko myöntää, että kyllä se minuutti tuossa vaiheessa tuntuu aaaaaaaaika pitkältä ajalta. Mutta voi että oli ihana fiilis lenkin jälkeen!

Päivällä suuntasin sitten vielä shoppailemaan – TAAS ! Mä en oo aiemmin viihtynyt vaatekaupoissa yhtään, mutta viime aikoina oon kuluttanut niissä yllättävän paljon aikaa. Kyllähän mulla on koko kevät/kesävaatevarasto uusittavana, kun oon kasvanut liian pieneksi entisistä vaatteista eikä mua muutenkaan enää huvita pukeutua teltta-mallisiin riepuihin. Ja shoppailu tuntuu kyllä huomattavan paljon paremmalta nykyään, kun ei ahista katsoa itseään sovituskopin peilistä..

Mutta mulla on kyllä nykyään ihan uus shoppailuongelma – nimittäin liian leveet hartiat ;D Hahha en kyllä valita, mutta nauratti kovasti kun hartiat ei mahtunu postissa saapuneeseen peplum-unelmaan. Että jos joku haluaa ihanan peplum-topin (klik) niin täältä löytyis yks käyttämätön kappale 😀 Mähän junnuna lopetin uimisen, kun mun uimarin kroppaa (eli leveää selkää ja hartioita kehuttiin) – nykyään mä tuskailen salilla, että miks mun selkä ei kasva..! Niin sitä lapsen mieli muuttuu.

Shoppailun jälkeen piti tietty päästä salille vielä ulkoiluttamaan mun uutta pirteetä treenitoppia. Eiks oo pähee? 😉 Koska ens viikko tulee olemaan vähän kevyempi treenien suhteen niin vedinkin tänään vähän eksta-treenin hartioille, hauiksille ja ojentajille. Aijaijaiiii minkä ihanan poltteen sitä saikaan aikaseksi ;–)

Loppuillan aattelin viettää sohvan pohjalla Ugly Bettyä katsellen. Niin ja ajattelin jatkaa vielä tänäänkin herkuttelua ja testata mun yhtä resepti-ideaa, johon sain inspiraation kun viikko sitten tein niitä kookospalleroita. Huomenna siis luvassa herkkupostausta, jos mun idea maistuu oikeasti yhtä hyvältä mitä mun kuvitelmissa ;D

Eilen aamulla väsytti.. vaikka olin herännyt jo puoli tuntia ennen kellon soimista, ei silti huvittanut nousta sängystä ylös. Kun pääsin ovesta ulos vastassa oli kuitenkin ihanan raikas kevätaamu ja auringonpaiste! Ja väsymys katosi sen siliän tien – ohan sillä auringolla vaan aikamoinen vaikutus meikäläisen mieleen. Pyöräillessäni salille mietin kuitenkin vähän omaa motivaatiotani ja tuota aamun epämotivaatio-hetkeä – mikä saa mut taas vapaapäivänä polkemaan salille ennen kello kuutta?

Tällähetkellä pääsykokeisiin lukeminen on mun arjessa se tärkein asia johon keskityn. Vähensin töiden määrää, koska haluan panostaa niihin täysillä ja tää valmistautuminen tulee varmasti näkymään myös treenin määrässä. Liikunnan avulla saan onneksi energiaa jaksaa lukea – pienet reippailut ulkoilmassa piristää ja antaa aivoillekkin energiaa – sehän tutkitusti parantaa oppimista ja muistamista 😉 Mutta uskon siihen, että päästäkseni parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen tän luku-urakan kanssa mun pitää oikeasti voida kokonaisvaltaisesti hyvin ja muistaa myös nauttia elämästä sen kaiken suorittamisen, siis töiden ja lukemisen, keskellä. Liikunta on osa sitä nautintoa, mutta ei se yksinään siitä koostu.

Liikunta ja urheilu ei mene mulla elämässä kaikkien asioiden edelle, eikä mun mielestä saakkaan mennä. Mutta mun oma hyvinvointi menee! Mun hyvinvointi ei ainaakaan koostu pelkästään liikunnasta ja vaikka täällä kirjottelenkin lähinnä just treenaamisesta ja ruokajutuista, niin se on vaan tosi kapea siivu mun elämästä – hyvinvointi lähtee sisältä eikä ainakaan mulle pelkästään tehtyjen salitreenien ja juostujen kilometrien määrä tuo sitä onnellisuutta mun elämään, jota kaipaan ja tarvitsen.

Ei siis kannata soimata itseään ja tuntea huonoa omaatuntoa, jos antaa välillä jollekkin tärkeämmällekkin asialle aikaa elämässään. Mä kerran annoin liikunnalle ja sen harrastamiselle pääpainon mun arjessa ja täytyy myöntää, että en mä kovin onnelllinen silloin ollut – kaikki muu kiva ja erityisesti kavereiden kanssa vietetty aika jäi niin vähälle, että se söi sitä mun hyvää fiilistä sisältäpäin. Niistä ihanista ja kivoista jutuista elämässä on ihan hirveän hankala nauttia, jos jokin asia elämässä harmittaa suunnattomasti – kyllä kaiken pitää pysyä tasapainossa, jotta suupielet pysyy ylhäällä.

Kaiken pohdinnan jälkeen en päässyt mihinkään järkevään lopputulokseen mun oman motivaation lähteestä. Mutta eihän siinä mitään järkeä tarvi ollakkaan. Se hyvä fiilis ja energia, mitä liikunta mulle tuo on se mun syy liikkua. Se älytön itsetuntobuusti jonka liikunnasta saan tekee musta itsevarmemman myös salin ulkopuolella – fiilis kirjastolla istumiseen on ihan erilainen, kun tietää pystyvänsä kaikkeen mitä vaan ikinä haluaa tehdäkkään. Se itsevarmuus on tehnyt musta aivan toisenlaisen ihmisen – iloisemman, avoimemman ja ystävällisemmän.

MUTTAAAAAAAH mun on pakko vielä hehkuttaa eilisiä potkunyrkkeilytreenejä – mulla teki mieli heti niiden jälkeen tulla purkamaan mun innostusta, mutta en jaksanut avata konetta enkä varmasti ois jaksanut näpytellä näinkään pitkää tekstiä. Ne treenit on kerta kerralta enemmän nautinnollista rääkkiä ja joka kerta oon niiden jälkeen enemmän voimaton entä edellisellä kerralla. Voi tsiiiiiiiisus mä olin eilenkin niin hiestä märkä, että en edes muista millon viimeksi oisin ollut. En meinannu saada edes mun palautuspatukan kuorta auki, kun ei kädet toiminu ja iltapalankin joutuin juomaan kulhosta, kun lusikka ei pysynyt käsissä. Mä oikeasti harvoin saan vedettyä itseni noin piippuun treeneissä, mutta ne kerrat kun onnistun niin onhan se fiilis ihan MAHTAVA.. kun tuntuu, että ei jaksa. Ei pysty. Tekee mieli lyhistyä maahan ja lopettaa. Sitten tekee kuitenkin vielä täysillä loppuun ja rutistaa ne viimeiset voimat toistoihin jostain. Tekee vielä pari ylimääräistä toistoa ja huomaa, että hitto – sitähän pystyis tekemään vielä pari lisää.

Se itsensä voittamisen tunne on aika käsittämättömän hieno. Ja mieltä nostattava, tunsin itteni ihan supernaiseksi kun lysähdin sängylle kaikkeni antaneena. Fiilis oli niin käsittämätön, että menetin melkeen mun yöunetkin sen takia. Sillon sitä taas muisti, kuinka älyttömän ihanaa tää kaikki onkaan <3