Hae
Aino Mäkelä

Mul on lomaaaaaaaaahhh !!

Heippa kaikille!

Mä alotin torstaina mun runsaan viikon mittaisen loman, jota tässä nyt siis parhaillaan viettelen. Just nyt istun junassa ja oon menossa kohti Turkua 😀 Mulla teki hirveesti mieli kokeilla näin ajankuluksi, että mites se puhelimella bloggailu sujuu vai sujuuko ollenkaan – bloggerin kautta se ei ainakaan aikoinaan ollu kovin kivaa.

Tosiaan nyt oon menossa Turkuun, jossa vietän alkuviikon mun ystävän luona. Sieltä sitten suuntaan Jyväskylään toista ystävää piristämään:) Itseasiassa mähän lähdin reissuun jo torstaina ja oon viihtynyt viikonlopun Helsingissä ihanien ihmisten parissa, joten tää viikon loma tulee kyllä käytettyä aika hyvin hyödyksi 😉

Ja kyllähän tää lomailu tekee hyvää! En oo jaksanu turhia stressailla mistään vaan oon menny pitkälti fiilispohjalla tehden juttuja joista nautin. Kivaa on siis ollu<3 ja toivottavasti fiilis jatkuu yhtä hyvänä läpi koko viikon.

En usko, että enää reissun päältä teille kirjottelen, joten ihanan energistä ja reipasta viikkoa kaikille!<3 Ollaan taas kuulolla, jahka kotiudun 😉

20130630-183554.jpg

20130630-183610.jpg

Kavala kaverimme nimeltä stressi..

Löysin keväällä kirjastosta aivan loistavan kirjan, joka käsittelee stressiä ja sen hallintaa. Kyseinen kirja on ollu siitä päivästä lähtien mun yöpöydällä ja oonkin hehkuttanut sen loistavuutta muutaman kerran täällä bloginkin puolella – kirja on nimeltään ”Hengähdyshetkiä” ja sen on kirjoittanut Mia Jokiniva, suosittelen tutustumaan!

Miksi mä taas nostan tän kirjan esille? Kulunut viikko on ollu mulle aivan älyttömän raskas ja stressaava – tai siis se olis voinut olla. Voisin olla tällähetkellä täysi hermoraunio ja mieliparka ihan riepaleina, mutta ilokseni tää viikko on opettanut mulle sen että osaan nykyään hallita mun stressiä. Se että hallitsen sitä ei tarkoita etten koskaan stressaisi, mutta sen tunnistaminen helpottaa sen käsittelemistä kummasti.

Ton kirjan lukemisen kautta kehon ja mielen toiminta on konkretisoitunu mulle entisestään – se on jotenkin jännä juttu, että jotain tietää mutta sen tajuaa vasta omien kokemustensa kautta? Kirjaa lukiessa tunnistin itseni monesta kohtaa – itseni vuosien, kuukausien takaa erilaisten stressitilanteiden kourissa. Se on aika hassu fiilis, kun oppii jotain itsestään ja oppii tunnistamaan omaa käytöstään.

Töissä mulla tänään teki vaan mieli ottaa toisia kädestä ja rauhoitella,  hei ei oo mitään hätää, sillä se stressin määrä oli ihan käsinkosketeltavaa. Valiteltiin väsymystä, pääkipua ja lihassärkyjä sekä kilpailtiin siitä kuka on nukkunut vähiten, syönyt eniten särkylääkkeitä ja nähnyt pahimpia painajaisia. Sitä stressin määrää ja sen sietokykyä ihannoitiin ja mä taas sain puoleeni hieman paheksuvia katseita, kun ajattelin omaa jaksamistani kieltäytyen väsyneenä ylitöistä. Onko oikeasti muka ihailtavaa polttaa itsensä loppuun?

Musta tuntuu, että ihmiset luo oman stressinsä aika pitkälti itse tai ainakin niin mulla on ollut tapana tehdä. Laaditaan hirveä lista vaatimuksia ja suorituksia, jotka tulee hoitaa ja samalla unohdetaan se, mikä on oikeasti tärkeää. Unohdetaan huolehtia itsestään, ei nukuta ja syödään huonosti – työ ja suorittaminen menee ihmissuhteiden edelle. Sitten kun vihdoin tajuaa pysähtyä, kannattaa miettiä että tekeekö se onnelliseksi? Mitä se kaikki stressaaminen ja ylisuorittaminen hyödytti?

Ennen minäkin ihailin kiirettä. Tuntui hyvältä kertoa ihmisille, kuinka paljon olin viikon aikana saanut aikaiseksi. Niihin aikoihin olinkin kokoajan menossa ja suorittamassa – töitä, koulua, treenaamista ja ihmissuhteita. Ihmissuhteetkin oli siis lähinnä suorittamista sillä unohdin nauttia kaikesta mitä tein.. näin kun jälkeenpäin miettii, on se aika surullista. Luojan kiitos mut herätettiin siitä suorittamisen horroksesta takaisin oikean elämän ja arjesta nauttimisen pariin. Vaikka väitin silloin olevani onnellinen, en oikeasti edes tainnut muistaa mitä se sana tarkoittaa.

Näissä maisemissa treenattiin tänään, ei valittamista 😉

Se stressi on aikamoinen noidankehä ilmeni se sitten fyysisenä tai henkisenä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja stressin saa aikaiseksi meidän hormonit. Ja mihin ne hormonit vaikuttaa? Ihan kaikkeen. Muun muassa lihassäryt, temppuileva vatsa, ailahtelevat mielialat, erikoiset ruokahimotukset, iho-ongelmat voi aiheutua häiriintyneestä hormonitasapainosta – kaikkia stressin tekijöitä ei aina edes tunnista stressin oireiksi. 

Stressiä voi helpottaa lukuisilla tavoilla enkä osaa valitettavasti kertoa sitä ainoaa oikeaa keinoa, mutta lupaan että jokainen kyllä löytää omansa jos vain yrittää 🙂 Ravinto, liikunta, lepo, ihmissuhteet ja ympäristö on asioita jotka vaikuttaa meidän kroppaan ja mieleen. Parasta helpotusta stressiin on tehdä asioita joista nauttii potematta huonoa omaatuntoa siitä. Mä elän mun elämääni itselleni ja kaikkien tulisi muistaa, että se mitä haluat elämältä ei tapahdu tanssimalla muiden pillin mukaan ja joskus ehkä täytyy olla hieman itsekäs asettamalla oma jaksaminen etusijalle. 

Jos päätä kiristää, niin pysähdy hetkeksi – ole edes päivä ilman puhelinta, tietokonetta ja muita häiriötekijöitä. Tee asioita joita oikeasti haluatte tehdä. Älä tee mitään sen takia, että se pitäisi tehdä. Oman stressin tunnistamiseen ja hallintaan ei ole muuta keinoa, kuin oppia kuuntelemaan itseään ja antamaan itselleen aikaa – siinä huomaa, kuinka mitättömiä ne stressiä aiheuttaneet asiat yleensä on olleetkaan ja mikä oikeasti tekee onnelliseksi 🙂