Hetkellinen romahdus
Kuten oon miljoona kertaa todennut, ihmismieli on aika jännä ja taas kerran pääsin todistamaan sen hienoutta 😀 Perjantaina pääsykokeiden jälkeen kotimatkalla mun itsetunto romahti täysin. Tiedättekö – tuli sellainen olo että en kelpaa mihinkään, minnekkään, kellekkään eikä mun elämä kulje yhtään eteenpäin. Sen hetken ajan teki mieli luovuttaa, ajaa auto täysiä päin puuta ja kadota. Muutaman avautumispuhelin jälkeen tajusin hengittää syvään ja ottaa aikalisän ajatusteni kanssa.
Koko ”kohtaus” oli ohi ehkä tunnissa ja kotiin päästyäni olin taas oma iloinen itseni, täynnä intoa kaikesta tulevasta 😀 Elämä on mahdollisuuksia täynnä, kun vaan pitää silmänsä auki ja on avoimin mielin. Yksi pääsykoe, yksi päivä ja yksi hetki voi olla ratkaiseva niin hyvässä kuin pahassa, mutta sen ei kannata antaa vaikuttaa ja vetää mieltä matalaksi.
Pääsykokeet itsessään meni omaan osaamiseen nähden hyvin. Testit oli aika taitopainotteiset ja mullahan ei hirveästi mitään harrastuneisuutta ole, joten enpä mä nyt voinu itseltäni mitään täydellisiä suorituksia odottaakkaan 🙂 Parhaani tein ja se riittää mulle, vaikka sillä ei koulupaikkaa irtoaisikaan. Haastattelu oli vähän tympeä tai siis se haastattelija.. tuli ihan sellainen olo, että koska mulla ei ole mitään kilpaurheilutaustaa ja oon viettänyt kolme välivuotta niin oon aivan arvoton luuseri sen silmissä 😀 Onneksi mä sentään itse tiedän, että liikunta ja hyvinvointi on ihan meitä jokaista varten.
Koko loppuviikonlopun oon nyt vaan rentoutunut ja keräillyt voimia tiistaita varten. Kunnon hiilaritankkausta, että aivot saa tarpeeksi energiaa 😉 Oli nimittäin perjantaina jo loppupäivästä vähän aivoton olo enkä halua tehdä sitä samaa virhettä uudestaan. Nyt onkin ihana sitten lähtä kohti Jyväskylää, kun on koko viikonlopun nauttinut hyvästä seurasta, loistavasta ruuasta ja ottanut rennosti!
Palataan asiaan siis tiistaina. Pakko myöntää, että eiliset kavereiden tsemppaukset sai mut tajuamaan, että koko kevään uurastus mitataan jo ylihuomenna. Ja sitten se on ohi. APUA! Innostava jännitys nostaa siis päätään 😉
”Arvoton luuseri” oot yks mun suurimmista motivaattoreista ja innostajista! 🙂 Tsemppiä tiistaille!<3
Voi kiitos Essi!<3
tsemppiä tulevaan koitokseen! oot niin paljon uurastanut, että toivotaan että menee nappiin koe! ja usein pääsykokeiden jälkeen jää semmonen ärsyttävä epämääräinen/epäonnistunut/hermostunut fiilis, oli se koe mennyt miten hyvin tahansa! uskon, että toi ”arvoton luuseri” on enemmän vaan sun päässä, oon varma että se haastattelija on tykännyt susta ja huomannut sun positiivisen olemuksen ja intohimon liikuntaan vaikka sitä kilpaurheilutaustaa ei olekaan! (tiiän kokemuksesta sillä saa kaiken niin kovin paljon helpommin, vaikkei sitä omaa motivaatiota edes niin kovasti olisikaan…)
tsemit suuret tiistaihin, hyvin se menee ! <3
Jep ihan totta puhut! Tänäänkin oli tosi sekava olo kokeen jälkeen, nyt on taas jo parempi fiilis kun on saanu hetken rauhottua 🙂
Kiiiiiiitos Senja <3 Nää kommentit oikeasti tekee niin hyvälle mielelle, kun tietää että joku jakaa ihan samoja fiiliksiä enkä oo aivan outolintu ajatusteni kanssa, hihhi.
Minne hait liikunnanohjaajaksi? 🙂
Rovaniemelle :)!
Aivan ihana blogi! Erotut fitfashionin jokseenkin vain ulkonäköön keskittyvistä naisista ihanalla maalaisjärjellä. Kiitos. Noi pääsykokeet on kyllä välillä ihan hirveitä 😀 mut jos ei muuta niin kannattaa vaan pitää hauskaa. Sen ne arvostelijat ainakin näkee, et kuka seisoo naama nyrpällään ja kuka pomppii innosta kun pääse tekemään sellaista mistä tykkää. (ps. sulla on aivan upeet ja ihanat hiukset!) 😀 tsemppiä<3
No voi kiitos itsellesi <3 Ja joo, ne on aikamoinen koettelemus kyllä – kuukausien valmistautuminen ja sitten ne on hetkessä ohi 🙂
Mutta rennolla asenteella tosiaan pääsee pitkälle! Ei niitä kannata liian vakavasti ottaa, kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu vai miten se meneekään 😉