Aamulla silmät aukesi ennen herätyskelloa – olisin voinut nukkua vielä reilun tunnin, mutta tänään se ei käynyt mielessäkään. On ihana herätä aamulla aikaisin, nauttia aamupala rauhassa ja laittautua nätiksi työpäivää varten. Oon täysin aamuihminen ja tälläiset aamut ennustaa aina mukavaa päivää, kun päivä alkaa mukavasti ilman kiirettä on loppupäiväkin ihanan kevyt ja huoleton – uskokaa tai älkää 🙂Tänään mun aamuun kuului myös aamulenkki. Voi että, siinä on loistava energiapiikki päivään! Ei paljon aamukahvia tarvi nautiskella, kun käy vetämässä kunnon intervallitreenit heti herättyään. Aikaa tänään kului 25minuuttia ja kaloreita siinä ajassa paloi reilu 250 – aika tehokasta, eikö? 😉

Juoksin tänään poikkeuksellisesti 3×1 intervallien sijaan 1,5×0,5 ja vaikka aluksi tuntui, että spurttiosuus jää vajaaksi eikä syke nouse niin kyllä se treeni rupes tuntumaan lenkin edetessä ja kahdeksannen spurtin jälkeen olin ihan loppu 😀 Tunsi kyllä taas tehneensä, kun piti vielä hölkkäillä kotiin..
Nuo spurttailut on kyllä jänniä.. sitä antaa kaikkensa, pinkoo henkensä edestä ja sydän hakkaa täysillä. Omassa päässä se näyttää hienolta – pitkät raajat harppoo nopeasti kevyellä askeleella eteenpäin. Mutta nopea vilkaisu omaan varjoon kertoo sen totuuden.. askel on matala ja liike näyttää raskaalta. Voi että kun mä haluaisin omistaa sellasta räjähtävää nopeutta, että ajastimen piipatessa vaan singahtaisin ohjuksen lailla eteenpäin.

Juoksuteknikka – siihen rupean nyt ensiksi kiinnittämään huomiota. Juokseminen kyllä tuntuu hyvältä, mutta sehän ei tarkoita että mitään korjattavaa ei olisi. Entä hengitystekniikka? Sitäkin täytyy vähän tutkiskella. Kropaltani kun en ole erityisen kevyt niin en voi olettaakkaan olevani supernopea, mutta tiedän pystyväni parempaan ja sen aion todistaa itselleni.

Huh, kylläpä yksi lenkki ja reality check voi saada ihmeitä aikaan – mieletön määrä motivaatiota, uteliaisuutta ja intoa oppia lisää ja kehittyä ilmestyi kuin itsestään. Ehkä ei ookkaan niin kurja asia huomata, että ei ole mestari kaikessa 😉 Nyt vaan pitää saada joku mukaan lenkille tsekkaamaan tekniikkaa, kirittämään ja kannustamaan.

Hellurei ja hellät tunteet! Se ois taas maanantai, uus viikko ja uudet kujeet. Ainakin mulla on ihan erilainen fiilis entä viime maanantaina – ei yhtään uninen ja poissaoleva vaan energinen ja pirtsakka. Siitä saan varmaan kiittää pitkiä yöunia, treenilepoa ja ahhh mitäs muutakaan, kuin hyvää ruokaa? 😉

Tässä vaiheessa on pakko tunnustaa, että mä kyllä taidan elää syödäkseni. Siinä missä aikoinaan kituutin liian vähällä ruokamäärällä, mä nykyään oon huolissaan siitä jos en saa ruokaa tarpeekseni. Mä kun paljon mielummin elelen plussakaloreilla ja oon hyvinvoiva sekä energinen, entä kituutan väsyneenä miinuksilla.

Kesä on taas tehnyt kepposensa enkä varmasti ole ainoa, joka peiliin katsoessa miettii, mihin se toukokuussa ollut kesäkunto on oikeen kadonnut? 😀 Tilanne ei kyllä onneksi ole toivoton, mutta lähes huomaamatta ne kuumien kesäpäivien jätskitötteröt ja iltahämärässä lipitetyt siiderit on alkaneet kerääntyä kylkiin ja lempparifarkkujen nappi on alkanut kiristää. Hupsista vaan..!

Ja mites tässä näin kävi? Ennen niin kontrolloitu syöminen on ollut viimeaikoina vähemmän kontrolloitua. Säännölliset ateriarytmit ja fiksut annoskoot on hektisessä menossa unohtuneet päivärytmistä ja pakko myöntää, että on tullut sorruttua ennemminkin liian vähäiseen syömiseen sen liiallisen sijasta… kun on kokoajan menossa niin välillä oikeasti unohtaa syödä. Joskus oon miettinyt, että miten se on mahdollista?

Mä kun rakastan ruokaa ja seuraavaa ”ruoka-aikaa” alan aina odottamaan vielä edellistä ateriaa syödessä niin mun on hirveän vaikea ollut sitä ymmärtää. Tai sitä kun ruoka ei maistu tai ei vaan ole nälkä. Noh, nyt mä oon kokenut sen itsekkin.. ja niinhän se menee, että jos kroppa on sekaisin eikä moottori oo kunnossa, niin sitä nälkää ja muita kropan viestejä on välillä vaikea tunnistaa.

Liikuntaa mulla on tullut harrastettua ihan entiseen tapaan, joten kyllä se vaan niin on että syömisellä on painonhallinnan kannalta se kaikkein tärkein rooli 🙂 Sen olen kyllä oppinut kantapään kautta jo ajat sitten, mutta nyt en vaan oo jaksanu stressata siitä. Ei se oo niin vakavaa, vaikka muutaman ylimääräisen kilon kesän riemut mukanaan toiskin – niistä pääsee aina eroon! Senhän mä oon jo todistanut itselleni 😉

Tää tekstihän on sinällään ristiriidassa itsensä kanssa – mä en haluaisi kituuttaa miinuksilla, mutta silti on huomaamatta tullut sitä tehtyä. Tässä sen huomaa, että kun ei suunnittele ja ”stressaa” niin aika helposti käy näin. Kuitenkin kun pitää ruokavalion sillä hyvällä perusterveellisellä pohjalla, niin onnistuu välttämään ne kaikista pahimmat retkahdukset ja sudenkuopat 🙂

Nyt mulla on enää viikko äljellä tätä tuuraushommaa, viikonloppuna festaroidaan ja ens viikolla sitten vielä hetkeksi palataan ”normiarkeen” ennenkuin pitää hyvästellä Oulu ja ottaa Helsinki haltuun 😉 Käkkäkäää….. en malta oottaa, Nyt vaan nautiskellaan kaikesta siitä, mitä elämällä on tarjota eikä ressailla turhista. Voi kunpa elämä tuntuis aina näin hyvältä!

Ihanaa viikkoa kaikille! <3