Hae
Aino Mäkelä

Viisi asiaa, joita itsessäni rakastan

Blogeissa on kiertänyt haaste, joissa kerrotaan viisi asiaa, joita itsessään rakastaa. Niitä lukiessa mulle on tullut niin hyvä mieli – ihania asioita, ihania ihmisiä ja tärkeitä ajatuksia 🙂

Jokaisessa meissä on niin paljon hyvää ja terve itserakkaus on erittäin suotavaa – mitkä on ne viisi asiaa, joita sä itsessäs eniten rakastat? 🙂Juuret – oon ihan naurettavan ylpeä siitä, että oon pohjoisesta kotoisin ja rakastan mun kotipaikkakuntaa yli kaiken 😀 Vaikka tällähetkellä en koe halua muuttaa sinne takaisin ja viihdyn Helsingissä älyttömän hyvin, kannan kokoajan sitä leimaa ylpeydellä mukanani. Pohjolaisuus on antanu mulle mun rennon huolettoman, positiivisen asenteen elämään <3

Tunteellisuus – oli sitten kyse ilosta tai surusta, raivosta tai innostuksesta mä reagoin tosi voimakkaasti. Oon luonteeltani aikamoinen romantikko ja tunteet on aina pelissä ennen järkeä. Vaikka se tekee musta haavoittuvaisen, niin se myös antaa mulle paljon – kyynikkona mulla ois varmasti jääny monet ihanat hetket kokematta, joiden perään lähdin kuunnellen omaa sydäntäni, hihhi.

Kiitollisuus – en koe tarvivani isoja asioita ollakseni onnellinen vaan tuun pienistäkin asioista iloiseksi. Mun onnellisuus on sitä, että osaan olla kiitollinen siitä mitä jo on enkä jaksa tuhlata energiaa miettimällä niitä asioita, joita mulla ei ole – onko niillä oikeastaan edes mitään väliä, kun ympärilleen katsoessa löytää jo monta asiaa joista olla kiitollinen 🙂

Uteliaisuus – on ehkä se paras luonteenpiirre, jonka omistan! Mä innostun todella helposti uusista asioista ja sen voimin lähden aina selvittämään juttuja eteenpäin, kokeilemaan uusia asioita, etsimään tietoa ja kehittämään taitoa. Se on mulle sellainen voimavara joka synnyttää onnistumisia ja mahdollistaa kehityksen, täysin uuden ulottuvuuden luomisen.

Innoistaminen – ei oo mitään parempaa,kuin kuulla, että on onnistunut innostamaan jotain toista ihmistä! <3 Vielä parempaa on huomata oman esimerkin vaikutus omassa lähipiirissään. On ihana saada hyvää aikaiseksi ympärillään – se jos jokin tekee onnelliseksi.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin – loistavaa viikonloppua kaikille! 

<3 Aino

PS. Vielä kerkiää osallistua raakasuklaa-skabaan!

Heikkoudesta vahvuudeksi

Eilen poikkeuksellisen pitkäksi venynyt ilta muistutti itsestään tänään aamulla – loikoilin lämpimän peiton alla kylkeä käännellen pitkän tovin ennen kuin jaksoin nousta ylös. Meinasin myös jättää aamun joogan väliin sillä yksinkertaisesti ajatus ei yhtään houkuttanut. Oon huomannut, että vaikka joogasta nautinkin niin ei ollut ensimmäinen kerta, kun koin tätä samaa haluttomuutta tunnille lähtemiseen..

Tasapainoa, liikkuvuutta ja venyvyyttä – sitähän se jooga on. Nuo osa-alueet on hyvinkin kaukana oman osaamisen vahvuuksista ja juuri siksi omat ajatukset ennen joogatuntia on lähinnä pelonsekaisia avunhuutoja.. Apua, mitäköhän me tänään tehdään? Pysynköhän pystyssä vai kaadunko nenälleni?Silti joka kerta tunnin jälkeen mulla on loistava olo ja naama loistaa kuin Naantalin aurinko 😀 Jokainen tunti on mulle haaste ja joka kerta pääsen ylittämään itseni, rohkaistumaan ja kokeilemaan jotain uutta. Uudet asennot tuntuu vaikealta ja tasapaino on hukassa, mutta harjoittelemalla nekin voi oppia. Ja voi että sitä onnistumisen tunnetta, kun lukuisten toistojen jälkeen vihdoinkin onnistuu..! 😀

Kaiken ei pidä olla helppoa. Ja jos olisi niin huomaisimmeko ikinä onnistumisiamme? 😉

Pitää uskaltaa laittaa itsensä likoon ja ottaa riski, tehdä itsestään haavoittuvainen. Omien heikkouksien myöntäminen ei ole helppoa, mutta kun on sinut itsensä kanssa niin sekin helpottuu. Kaikessa ei tarvitse olla hyvä eikä paras, mutta mihinkään ei tarvitse tyytyä jos ei niin itse halua.Juuri niitä osa-alueita joiden osaamisessa on heikkouksia, onkin hyvä harjoitella. Vaatii tietynlaista nöyryyttä ja älyykkyyttä myöntää omat heikkoutensa ja vielä enemmän rohkeutta alkaa työstämään niitä omiksi vahvuuksikseen 😀 Sama pätee ihan kaikkeen elämässä – miten muuten voi tulla jossain paremmaksi, jos ei edes viitsi yrittää?

Samaa nöyrtymistä on mulla tapahtunut myös punttisalin puolella. Koko syksyn oon treenannut tekniikoita kuntoon ja keskittynyt enemmän siihen entä raudan määrään tangossa. Treeni on tuntunut hyvältä ja alkanut toimia ihan uudella tavalla! Mutta kehittyäkseni ja päästäkseni tähän pisteeseen, mun piti tajuta että mun tyylissä oli jotain vikaa, jokin syy miksi se ei vienyt mua kohti mun tavoitteita.

Nyt mä rohkaisenkin kaikkia ottamaan härkää kiinni sarvista! Oli sitten kyseessä matematiikan laskeminen, leipominen tai vaikkapa ihmissuhdetaidot. Ei siinä ainakaan mitään menetä, jos yrittää 😉 Ja jos itse ei osaa niin apuakin voi pyytää – se on itseasiassa erittäin suotavaa, oli sitten kyseessä mikä asia tahansa.

Nyt mä lähden taas kiitämään – viikon ekaa vapaa-ilta ja ensimmäisenä vuorossa tuplatreeni! Aijaijjaijaijaiii <3

<3 Aino