Vapaa, kevyt, huoleton
Huomenta!
Bloggaaminen ja etenkin hyvinvointibloggaaminen on mietityttänyt mua paljon viimeaikoina – liikunta-alalla työskentelevänä ja ravinnosta inspiroituneena niiden vaikutukset hyvinvointiin on luonnollisesti erittäin keskeisiä mun arjessa.
Mutta mitä hyvinvointi oikeastaan on – onko se pelkkää oikein syömistä ja kovaa treenaamista? Mistä hyvinvointi koostuu? Ja mitkä on ne tekijät, jotka tekee musta hyvinvoivan? Siinä on kysymyksiä, joita jokaisen on hyvä ajoittain yrittää itsekseen mietiskellä.
Seuraavaksi mä avaan vähän omia ajatuksiani aiheesta – jakakaa toki omat mielipiteenne kommenttiboksiin!
Mä oon juonut kahvia viime aikoina paljon – yhdestä kupista yli viiteen ja reissussa selkeästi enemmän entä normaalisti. Vaikka oonkin hyvin pitkälti sitä mieltä, että kahvi ei mikään varsinainen terveysjuoma ookkaan ja parempiakin vaihtoehtoja löytyy, niin en aina jaksa välittää. Joskus on ihana tehdä asioita ihan vaan siksi, että se tuntuu hyvältä ja rikkoa vähän rajoja!
Ja kuinka yksinkertaista elämä onkaan, kun voi tuntea olevansa rebel valitsemalla kupin mustaa kahvia sen vihreän teen sijasta, hahha.
Yleensä ne valinnat joita haluan tehdä on myös niitä, jotka on mulle itselleni parhaita mahdollisia – välillä vaan se mikä on mulle parasta ei tarkoita sitä terveellisintä vaihtoehtoa. Täytyy oppia kuuntelemaan itseään ja muistaa että ruumiillisen hyvän lisäksi on olemassa se henkinenkin puoli, jonka tulee myöskin saada nautintonsa sekä törttöilynsä aika-ajoin.
Henkinen vahvuus ja tasapainous heijastuu ruumiillisen kautta positiivisuutena ympärillemme – ne henkisesti vahvat ihmiset, jotka elää elämäänsä juuri haluamallaan tavalla, on niitä joiden läsnäolosta huokuu positiivista energiaa ja parhaimmassa tapauksessa se säteilee myös ympärille.Terveellinen, mulle hyvää tekevä ravinto on tietty tärkeä lähtökohta hyvinvoinnille ja liikunta sitä tukeva elämää kannatteleva voimavara. Siinä on kaksi asiaa, joista innostun ja insproidun yhä uudelleen päivästä toiseen – kaksi asiaa, jotka tulee varmasti olemaan osa mun elämää niin kauan kuin mä itse pystyn siihen vaikuttamaan.
Se ei silti tarkoita sitä, että jokaisen päivän pitäisi olla rutinoitunut ja kaavamainen sekä rakentua pelkästään niiden ympärille. Oon oppinut, että mun päivä ei mene pilalle, vaikka joskus joku ateria jäis välistä tai illalla ei oiskaan enää energiaa lähtä juoksemaan Töölönlahtea ympäri, vaikka niin ois ollukkin tarkoitus. Viime lauantaina en itseasiassa tainnut syödä oikeastaan mitään, koska ruoka ei vaan maistunut. Ja uskokaa pois – olisin kyllä syönyt jos ois tehny mieli! Sunnuntainakin fiilis oli vieläkin vähän lomalla, mutta ei se mun menemisiä onnistunut haittaamaan vaan nautin päivästä täysin – ehkä jopa vähän vielä normaalia enemmänkin.
Kaavamainen, rutinoitunut elämä on ihan jees ja nautin kyllä mun arjesta täysin. Tykkään väsyttää itseni hikitreeneillä ja syödä itseni kylläiseksi monta kertaa päivässä, mutta joskus niistäkin poikkeaminen on ihan tervettä – mun mielestä on tervettä osata ottaa se irtiotto rutiineista ilman pelkoa siitä, että se onnistuis romuttamaan koko maailmaa. Liikkua voi eri tavoillalla, ruokarytmejä voi rikkoa ja laiskottelukin on täysin hyväksyttävää! Silloin kun on tasapainossa itsensä kanssa ei oman fiiliksen kuuntelu ja sen totteleminen onnistu horjuttamaan sitä rutinoitunutta arkea vaan lähinnä vahvistaa sen voimaa.
Eikä hyvinvointia voi mitata peilikuvaan piirtyneinä vatsalihaksina ja rasvattomana kroppana vaan tyytyväisyytenä itseensä. Välillä mua ahdistaa ajatus kantaa ”fitness-bloggaajan” leimaa otsassa sillä siitä tulee sellainen olo, että mun vartaloa pitäis voida käyttää työvälineenä pinnallisten lihasten opiskeluun vaikka eihän se kyllä niin mene – hyvinvointi on niin paljon enemmän kuin mitä peilikuvan avulla pystytään määrittelemään.
”Distance means so little when someone means so much.”
Reissussa muistin taas sen, että välillä on hyvä höllätä ja ottaa ihan vaan iisisti. Hengissä ollaan, vaikka en jaksanutkaan raahata proteiinipussukoita mukanani vaan korvasin palkkarin raakabrownienella. Rennosti ottaminen ei siis tarkoita automaattisesti törttöilyä tai homman överiksi vetämistä vaan ainakin mulle se on enemmänkin sitä rutiinien rikkomista – välillä mun fiilis halusi päivässä pari kertaa tuplakahvin ja siihen kylkeen vähän raakaherkkuja, joskus ei taas nälättänyt ollenkaan ja silloin välipala jäi syömättä kokonaan, salitreenit vaihtui rentoon käveleskelyyn pitkin kaupunkia ja naurun määrä korvasi välistä jääneet vatsalihastreenit. Voisko paremmin ollakkaan?
Oon oppinut kohtuuden ja sen mikä on mulle hyvästä. Mulle on tärkeetä se, että kaikkea ei tarvitse tehdä siksi että siihen annetaan mahdollisuus, mutta kaikkea saa tehdä jos itse niin haluaa. Vai mitä mieltä te ootte?
Pusuja ja aurinkoa tiistaipäivään!
<3 Aino
PS. Tänään mä heräsin taas normaaliin tapaan 5:30, kävin salilla, söin tukevan aamupalan ja nyt juon aamukahvia kirjoittelun lomassa. Ahh niin ihanan arkista, mutta silti niin ihanaa!
Voi miten hyvä mieli tuli heti aamuun tästä postauksesta! Samoja asioita olen itsekin viimeaikoina miettinyt, ei se maailma siihen yhteen tekemättömään lenkkiin tai muutamaan syötyyn suklaapalaan kaadu! 🙂
Täälläkin loman jälkeen arkeen palattu, lenkillä käyty ja puurot syöty. Ihanaa tiistaita sulle! 🙂
Ihana kuulla, että en oo yksin ajatusteni kanssa! Ihanaa tiistaita ja arkeenpaluuta myös sinnekkin:)
Puit tosi paljon tässä tekstissä mun ajatuksia sanoiksi ja voisin oikeastaan allekirjoittaa koko postauksen! Terveellinen ruoka, säännöllisyys ja treenaus luo mulle kyllä hyvänolon perustan, mutta välillä tehdyt ei-niin-tavanomaiset jutut lisää hyvinvointia entisestään. Joskus minulle itselleni kokonaisuutena on parempi höllätä ja nauttia jostain epäterveellisestä, vaikka se keholle ei olisikaan se optimaalisin vaihtoehto 🙂
Just näin! Ihanaa että asian ydin välittyi, just tuota samaa hain takaa:)
Samoja ajatuksia täälläkin päin ! Oot ihana <3
<3 kuin myös!
Ihana teksti! Välillä kun tuntuu siltä, että kaikkien olisi hyvä syödä pelkkää raakaruokaa ja gluteenittomia tuotteita. Mutta itse koen oloni hyväksi ja terveeksi, vaikka söisin aamulla neljänviljan puuroa/ kaurapuuroa tai ruisleipää tai itsetehtyä sämpylää! 🙂 Ja se on mulle hyvä! 🙂 Jos mun elimistö ei reagoi gluteeniin / viljoihin herkästi, niin silloin niitä mielestäni kyllä voi syödä hyvällä omalla tunnolla, ovat sen verran hyviä kuidun lähteitä. 🙂 Toki on gluteenittomiakin ruokia ja raakaruokia erittäin hyviä ja niitä joskus on kiva maistella. 🙂 Ihanaa päivää sinulle!
Mahtava teksti, Aino! En mie kyllä tähän osaa muuta sanoa 🙂 Hienosti osaat pukea sanoiksi asiat, joita varmasti useimmat meistä pyörittelee omassa mielessään <3
Ihana Anna, kiitos<3!
Älyttömän hyvä kirjoitus! Itse myös tykkään liikkua paljon ja syödä mahdollisimman puhtaasti ja terveellisesti, varmaan lähemmäs kilo kasviksia päivässä ja vältellen sokeria, venhäjauhoja ja lisäaineita. En ole allerginen, tai yliherkkä, joten sen takia ei tarvitse vältellä maitotuotteita (rahkaa menee purkillinen päivässä ja kahvissa maito) tai viljoja (kaurapuuro on aamun suosikki <3). Herkuttelen raakaherkuilla ja prodeleivonnaisilla. Menen aikaisin nukkumaan ja herään tosi ajoissa. Olen tyytyväinen omiin rutiineihini, olen rutiini-ihminen 😀
Mutta, joskus huomaan, että jumitun niihin liiaksi, enkä helpolla pysty hölläämään. Jos mietin jo yli kuukauden päässä olevaa kahvitilaisuutta koululla "apua, siellä on varmaan pullaa, voinkohan mitenkään luistaa siitä, onko pakko syödä", niin ollaan menossa metsään. Eikä hyvällä tavalla metsälenkille vaan suinpäin suohon. Nyt kesän tehtäväksi, kun lomaa on ihanasti reilusti, niin otan tehtäväksi sen, että koetan rikkoa niitä rutiineja. Syön joskus ulkona, tai käyn kahvilassa. Reissuun en raahaa kaikkia omia eväitä mukaan. Valvon joskus pidempään. Tiedän, että se tekee minulle hyvää! Ne lihakset mitä on saanut, ei sen takia häviä, tai rasvamäärä yhtäkkiä kropassa räjähdä.
Kiitos kommentista! Tosi ihana kuulla, että postaus herätti ajatuksia:) Ja ehdottoman hyvältä kuulostaa tuo hölläys – pienetkin jutut vaikuttaa loppupeleissä yllätyävän paljon! Ja ihmeen vapaa olo tulee jo siitäkin, että poikkeaa edes vähän totutusta kaavasta.. Ei sitä hölläilynkään taitoa kukaan hetkessä opi;) Tsemppiä!
Oi Annie, ihana kuulla että kirjoitus herätti ajatuksia! Kyllä se rentouden opettelu vaatii myös yhtälailla töitä ja pienetkin askeleet ja teot on merkittäviä sillä ajan kanssa ne just muodostaa sen kokonaisuuden, hihhhi:) Eli pienistä jutuista on hyvä lähtä liikkeelle eikä kannata ottaa turhaa stressiä rentoilustakaan! Kylläpä kuulostaa hassulta, mutta usko tai älä – tiedän mitä käyt pääsi sisässä läpi. Tsemppiä ihan hirveästi – hiljaa hyvä tulee!:)
Voi vitsit miten hyvä kirjoitus Aino! Olen samoja teemoja pyöritellyt mielessäni viimeaikoina 🙂 Nykyään tuntuu että kaikki pyörii ravinnon ja treenin ympärillä. Hyvinvointiin vaikuttaa kuitenkin myös uni, sosiaaliset suhteet, oma elämänasenne… Ihanaa että puit ajatuksiani sanoiksi 🙂 Erityisesti kolahti ajatus, että on eri asia mikä on terveellisin valinta ja mikä on paras valinta juuri itselle sillä hetkellä!
Hurjan paljon kiitoksia tästä tekstistä, laittoi oikein hymyilyttämään!
~Hilla
http://makingthemostofstudentlife.blogspot.fi/
Kiitos Hilla! Sun kommentista tuli tosi hyvä mieli – ihana tietää, että nää mun ajatukset on ”ihan normaaleja”, hahha! 🙂