Olemisen sietämätön keveys
Ihanaa keskiviikkoa!
Voin kertoa, että tänään elämä maistuu aika hyvälle. Aamun treeni on jo takana eikä se ois voinu mennä paremmin: sain vedettyä 5×3 chin upit ja suoriuduin päivän treenistä parhaalla ajalla. Wadaaap! Treenin jälkeen ajatus lomasta treeneistä, jota pyörittelin päässäni alkuviikosta, tuntui tosi hassulta nimittäin se endorfiiniryöppy ja loistava fiilis treenin jälkeen muistutti mua siitä kuinka paljon mä siitä hommasta nautin.Mähän oon nyt muuten siis lomalla! Parhaillani mä makailenkin mun läheisellä uimarannalla ja mun loppupäivän suunnitelma on oikeestaan olla tekemättä yhtään mitään. Olin just pari päivää Turussa mun ystävän luona eikä me tehty sielläkään mitään. Kaikki suunnitellut retket Ruissaloon sai jäädä, kun lepo ja sohva veti puoleensa. Ai että teki hyvää ihan olla vaan!
Ja se oleminen ei tarkoita mitään pelkkää x-asennossa makaamista ja rötväämistä, vaikka siinäkään ei mitään väärää oo. Mulle se on sitä, että tehdään kaikkea kivaa fiiliksen mukaan eikä aikataulutetusti kalenteria noudattaen. Ja ne kaks päivää oli täydellisiä sillä loistavan seuran lisäksi mä sain kokkailla sydämeni kyllyydestä, nautiskella valoisista ja lämpimistä kesäilloista, vuodattaa hikeä portaissa juosten ja maata auringossa lämpöä fiilistellen.Se oleminen onkin sellainen asia, jonka haluan opetella mun loman aikana. Täällä Helsingissä mä koen sen vähän haastavammaksi sillä täällä mulla ois kokoajan kaikkea mitä voisin tehdä, kun taas muissa kaupungeissa taas oon kaukana kaikesta arkisesta. Eilen juttellessa mun kaverin kans mä huokaisin helpottuneena, että vitsit nyt mulla on vihdoin pari päivää aikaa ihan olla vaan ja nauttia Helsingistä! Ekaa kertaa koko kesänä.
Samalla mä tajusin, että oon jatkuvasti vaan hommannu tekemistä koska en halua olla kotona enkä varsinkaan yksin. Koen jotenkin jatkuvaa tarvetta olla hyödyllinen ja tehdä kaikkea järkevää mikä nyt on vähän hassua.. Kun on tottunut olemaan kokoajan menossa, tuntuu välillä se rauhoittuminenkin haastavalta – sitä on kuitenkin hyvä harrastaa aina fiiliksen tullen ettei vahingossakaan polta itseään loppuun. Ja kun on kokoajan kovasti menossa niin balanssin ylläpitämiseksi tarvii myös samassa suhteessa sitä palauttelua. Ja siihen sopiikin paremmin päivä viikossa entä viikko vuodessa 😉Kiitos loman ja itselle omistetun ajan oon vihdoin myös saanut kaivettua mun kirjahyllyyn hukkuneen aarteen – hormoneja käsittelevän kirjan, The Hormon Curen. Oon vaan ahminu sitä silmilläni ja rustannut jatkuvasti ajatuksia ruutupaperille ylös, joten oottakaahan vaan – megapostausta aiheesta on tulossa ja pian! Tää on nimittäin sellainen aihe, josta mun tekis mieli huudella koko maailmalle ja lujaa 😀
Nyt mä jatkankin lukemista. Ja välissä ehkä käyn viilentymässä meressä – voin nimittäin kertoa, että vaikka kello ei oo vielä edes kymmentä niin aurinko lämmittää jo aika mukavasti! Ja jos suuntaatte aurinkoon niin muistakaa ottaa vesipullot mukaan sillä nestehukka on aika kurja kaveri 😉
Aurinkoa,
<3 Aino