Sanojen voima
”Nainen on naiselle susi.”
Eilen kahvikupin ääressä kyseinen lausahdus pompsahti ilmaan pöydän toiselta puolelta. Hetken mietittyäni säikähdin sen todenperäisyyttä. Nykyään mulla on paljon ihania ihmisiä mun ympärilläni, mutta silti mun arjessa on osallisena liikaa sellaisia ihmisiä joiden vilpittömyyteen en uskalla luottaa. Aivan liian monet edelleen aiheuttaa mussa jatkuvasti hämmästystä ja ihmetystä omalla käytöksellään sekä sanavalinnoillaan. Toki mun menneisyydel voi olla osansa kaikkiin epäilyihin.
Hassuja sanavalintoja. Ovelaa piikittelyä. Asioiden sanomatta jättämistä. Kieroilua. Porukasta pois sulkemista.
On aika kurjaa joutua jatkuvasti miettimään ihmisten vilpittömyyttä ja rehellisyyttä. Mä olen tosi avoin ihminen ja haluaisin hirveästi uskoa kaikista ihmisistä ennemmin hyvää kuin pahaa. Jaan herkästi omia ajatuksiani sekä tunteitani muille enkä jaksaisi pelätä sitä, että sitä käytetään mua vastaan.Mä yritän itse olla mahdollisimman reilu kaikille. Haluan aina puhua heti suoraan jos jokin asia ei miellytä ettei vaan vahingossakaan syntyis väärinkäsityksiä eikä kellekkän tulis paha mieli. Silti se oman mielipiteen sanominen välillä pelottaa: mä pelkään edelleenkin tulevani kiusatuksi ja tuomituksi ilman, että mulla on varaa vaikuttaa siihen. Onko se reilua, että huhupuheilla ja juoruilulla riistetään toisen elämästä ilo ja onni?
Vaikka se on yleensä minä, jolle se paha mieli tulee, niin silti mua harmittaa enemmän niiden toisten puolesta: säälittää, että joku saa kiusaamisesta ja mollaamisesta jonkinlaista tyydytystä omaan elämäänsä. Mietin monesti kuinka kurjasti asiat sellaisella ihmisellä pohjimmiltaan on?
Lapsena mä olin kiusaaja. Vahingossa ja tahtomattani. Olin silloin heikko ja kiusattu, joten siirtymällä kiusaajien puolelle koin pelastautuvani. Näin jälkeenpäin mietittynä se ei kyllä todellakaan ollut mikään pelastus. Kiusaa tai tule kiusatuksi. Ainakin meidän yläasteella oli jo aika karu meininki eikä kyllä siellä kiusaajien jengissä tunnettu mitään todellista ystävyyttä, vaan valtapeli ja kieroilu oli osana jokaista päivää. Oli raskasta kun ei voinut luottaa kehenkään, vaan kaikkea mitä teki tai sanoi saatettiin seuraavana hetkenä käyttää sua vastaan.
Oikeastaan kaikki taisi lähteä jo ala-asteelta, jolloin olin ”opettajan lellikki”. Tuntuu epäreilulta, että siitä että on hyvä jossain niin rankaistaan. Ehkä se oli jo silloin se kateus, mikä sai sen aikaan? Se näkyy vielä tänäkin päivänä sillä oon tosi arka ottamaan kehuja tai kiitosta vastaan tekemästäni työstä – tai ylipäätään mistään. En halua olla esillä tai nostaa itseäni korokkeelle muiden arvosteltavaksi.
Lukioon menin onneksi toiseen kaupunkiin ja sain jätettyä ”mean girls” -meiningin taakse. Uusiin ihmisiin tutustuessani olin arka ja varovainen, mutta onneksi sain ympärilleni aidosti ihania ja vilpittömiä ihmisiä. Ja olihan mulla onneksi mun harrastusten kautta ihan eri kaverit sekä lapsuudenystävät, jotka kaikki on edelleenkin tosi tärkeitä mun elämässä. Ne aarteet jotka on mun puhelimessa pikanäppäimellä valittavissa silloin, kun itkettää. Tai naurattaa!
Mä en kerro tätä teille siksi, että olisin ylpeä lapsuuden valinnoistani sillä jos jotain mä mun elämässäni kadun niin se on kiusaaminen. Mä toivoisin, että mulla ois ollut rohkeutta olla oma itseni ja valita toisin. Rehellisesti sanottuna en edelleenkään oo pystynyt antamaan sitä itselleni anteeksi, vaikka koitan jatkuvasti kertoa itselleni sen mitä kerron nyt teille: lapset eivät tajua. Siksi meillä vähän jo elämää nähneillä on tärkeä rooli kiusaamisen estämiseksi.
Oon iloinen siitä, että lukiolaisten #kutsumua -kampanja on levinnyt sosiaalisessa mediassa laajasti! Mä toivon sen saavan aikaan paljon positiivista muutosta sekä rohkeutta myös lapsissa ja nuorissa seisoa rohkeasti kiusaajia vastaan. Mutta toivon myös aikuisten kiinnittävän kampanjaan huomiota sillä ei meidänkään käytös todellakaan ole aina kovinkaan esimerkillistä. Oon sekä kuullut että kokenut niin törkeitä juttuja työpaikkakiusaamisesta, että lasten kiusaaminen ei kummastuta yhtään jos kotona otetaan kaikesta siitä mallia.. Lapsi ei välttämättä tajua kiusaamisensa seurauksia, mutta kuinka raukka aikuisen pitää olla että tuottaa tietoisesti toiselle tuskaa?
Älkää kiusatko. Se jättää jälkeensä syvät arvet, joiden parantumiseen menee kauan aikaa ja jotkut arvet ovat niin syviä, että niistä jää ikuinen jälki.
Ja niiden arpien kanssa on aika raskas oppia elämään – mä opettelen sitä itse vieläkin.
<3 Aino
Tuo postauksen ensimmäinen lause aiheuttaa itselleni niskakarvojen nousua. Naisvaltaisessa työpaikassa työskennelleenä kyllästyin myöskin työkavereihini, jotka eivät osanneet olla tyytyväisiä mihinkään. Paitsi tietenkin silloin kun saatiin mies mukaan työporukkaan, silloin käytös oli yhtä hymyä ja päivänpaistetta. Mielestäni nainen on naiselle susi ainoastaan silloin, jos todella levittää tuollaista sanontaa ja vielä uskoo siihen.
Kaverini on taas töissä miesvaltaisella työpaikalla ja samoja lapsellisia oikkuja on niillä miehilläkin. Ystäväni mainitsi tästä asiasta sanoin: ”Käyttäytyy kuin nainen”, josta vedin nenään varmaan kilon herne-maissi-paprikaa 🙂
Jos on päättänyt olla ikävä tyyppi ja asettaa itsensä muita ylemmäs, niin se on aivan sama onko nainen vai mies! Tuollaiset stereotyyppejä levittävät lauseet voisi mun mielestäni asettaa yhtä paheksuttaviksi kuin kiro- ja haukkumasanat.
Kiitos MariA! Oot kyllä sinällään ihan oikeassa – varmasti miehistäkin löytyy ihan tätä samaa, mä oon vaan jotenkin onnistunut sulkemaan silmäni sellaselta. Ja sun kommentti kyllä herätti hyvin ajatuksia, sillä mäkin saatan joskus miettiä että kylläpä joku mies käyttäytyy ”akkamaisesti” 😀 Tosi tympeää leimaamista, ihan totta! Harvemmin vaan itse tosiaan oon avannut silmäni miesten kieroilulle, kun itse sellaisen kohteeksi en oo tainnut koskaan joutua.
Kiitos paljon ajatuksiaherättävästä kommentista:)
En tiedä vieläkään että mistä se myytti miesten ”reiluudesta” oikein kumpuaa, olisi kiva itsekin tietää. Tyttöjen ja poikien kiusaamistyylit eroavat ilmeisesti aikalailla (itse olen tullut kiusatuksi suurimmaksi osaksi vain poikien puolelta).
Pojilla kiusaaminen on sellaista suoraa huutelua ja fyysisyyttä, en tiedä tulkitaanko se sitten jotenkin ”reilummaksi”? Kun taas tytöillä on tuota supattelua, selän kääntämistä ja ignooraamista. Koulumaailmassa kun ollaan niin jos tulet oman sukupuolen kiusaamaksi, niin lapsena on vaikeaa koittaa päästä vastakkaisen sukupuolen porukoihin, koska mielenkiinnon kohteet ovat erilaisia.
Itse olen nykyään todella epävarma uusien miestuttavuuksien, enkä tarkoita treffailumielessä, kanssa. Jotenkin sitä muistaa ne teini-iän loukkaukset ja automaattisesti odottaa tiettyä asennetta, kun taas naisiin luotan helpommin (joskus tämä sitten kostautuukin, valitettavasti).
Eli jos juuri jotain olen oppinut, niin ensivaikutelmaan ei kannata luottaa, eikä pidä antaa omien traumojen pilata uusia tuttavuuksia syyttä suotta.
Kylläpäs taas mieli ja maailma avartui kun lähti puimaan asioita! Hyödyllistä tämä blogien lukeminen 🙂
Hihhiii ja hyödyllistä tää kirjoittaminen sillä just näiden kommenttien kautta sitä saa omaa ajatusmaailmaa avarrettua! Niin se on, että omat kokemukset varmastikin määrää tosi paljon sen oman käyttäytymisen sekä muokkaa ajatusmaailman – ihan varmasti.
Tuosta ensivaikutelmasta oon sun kanssa täysin samaa mieltä! Eikä varsinkaan ”huhupuheiden” tai ”maineen” perusteella ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä, vaan paras on tutustua ihmiseen itse henkilökohtaisesti. Silloin sen tietää miten ne kemiat kohtaa, vai kohtaako ollenkaan, sillä vaikka toinen ei tykkäis niin itselle se ihminen voi olla ihan napakymppi <3 Ja jos viime vuoden aikana olisin antanut ensivaikutelman tai tiettyjen mielikuvien vaikuttaa jotenkin mun sosiaalisiin suhteisiin niin mulla ois jääny tutustumatta tosi moneen hienoon ihmiseen.
Hienoa että uskalsit jakaa oman kokemuksesi vaikka itsekin olit ollut kiusaajan roolissa. Kaikki tekee virheitä mutta tärkeintä on että niistä oppii. Ja ehkäpä voi auttaa myös muita välttämään niitä samoja virheitä tulevaisuudessa.
Niinp! Just näin:)
Kyllä nainen on naiselle susi. Tosin totta, yleistyshän tämä, mutta ei siinä mitään paheksuttavaa ole. Minä olen nainen, mutta minä en kuulu tuohon joukkoon 😀 Eli on niitä muitakin olemassa kuin susia, mutta niitä vaan on todella valitettavan harvassa. Sellaisiin, kun törmään niin oon oppinut todella pitään niistä kiinni. Ja aikuistuessani on omanarvontunto yms myös noussut niin, että kun tuollaisen suden tunnistaa, on ymmärtänyt jättää sen omiin oloihinsa ja viemään itsensä muualle, sillä mun seuraa ja aikaa ei sellainen ansaitse.
Se on kyllä ihanaa, että kaikki ei kuitenkaan oo niitä susia <3 Mä ainakin yritän parhaani mukaan välttää sellaisten seuraa ja sen sijaan olla vaan kivojen tyyppien seurassa. Onneksi sitä nykyään tosi herkästi aistii sellaisen "epäaitouden" ihmisistä ja osaa sitten jättää sellaset täysin omaan arvoonsa 🙂
Mä en allekirjoita tota yhtään että nainen on naiselle susi. Esim meillä on töissä paljon nuoria naisia/tyttöjä töissä, ja enimmäkseen puhun näistä työkavereista pelkällä lämmöllä ja rakkaudella. Mulla on lähipiirissä tosi paljon ystäviä, jotka on mun kanssa samalla aaltopituudella sen asian suhteen, että toisista ei puhuta ilman syytä ilkeesti. Jos mulla on jostain ihmisestä pahaa sanottavaa, niin silloin ei oo mitään väliä, että onko kyseessä mies vai nainen, vaan ainoastaan kyseisen henkilön käytös jossain tietyssä tilanteessa vaikuttaa, ei sukupuoli. 😀 (Eli silloinkin puhutaan enemmänkin tilanteesta, ei siitä että joku ihminen olisi jollain tavalla vääränlainen, huono, hirveä, mitä vain)
Sainkohan tuotua pointtiani nyt esiin, luultavasti en. X) En oo itekään mikään pyhimys, mutta haluisin sanoo, että mun mielestä naiset ovat enimmäkseen tosi upeita, ihailtavia, kauniita ja kivoja tyyppejä! Samoin miehet, paitsi ei ehkä kauniita vaan komeita 😉 Jeejee kivaa syksyä! Mahtavia postauksia ollut viime aikoina, on tää vaan mun lempiblogi 🙂
Sori lähti kommentti vähän harhateille tosta kiusaamisasiasta… Mutta oon kans miettinyt nyt vanhempana just sitä, että sitä on jotenkin ihan ite tajuamatta tainnut kiusata muita nuorempana. Hullua, mutta ei lapsena vaan oikeasti tajua samalla tavalla, kuinka saattaakin pienellä pilalla satuttaa toista. Ja samoin ite oon pahottanut monta kertaa mieleni pahoista sanoista mitä sain luokkakavereilta ja jopa opettajalta.
Kirjoituksen pointti nyt ei ollukkaan se nainen on naiselle susi, vaan nimenomaan kiusaaminen 🙂 Ehkä oli hölmöä laittaa se tuohon alkuun, mutta ainakin itse oon tullut AINA naisten/tyttöjen kiusaamaksi enkä koskaan miesten. Se on kyllä ihan varmasti täysin tyypistä kiinni millainen luonne ja kiusaaja on, mutta silti. Kaksinaamaisuus kuitenkin satuttaa, oli se sitten mies vai nainen 🙂
Ja siis mä oon tehny ihan tuon saman oivalluksen! Lapsena sitä vaan ei osaa ajatella. Onneksi nykyään sentään osaa:)
Kiitos kommentista Sanni <3
Rehellisyytesi ja avoimuutesi kolahtaa. Iso tykkäys!! Kirjoittelin tänään itsekin aiheesta blogiini, mutta tuntui vaikealta saada oikeita sanoja paperille.
http://www.trainingspark.blogspot.fi
Kiitos <3 Mullakin tekstin kirjoittamiseen meni aikaa – sanoja oli sanottavana, mutta niiden pukeminen oikeaan muotoon tuntui haastavalta. Ymmärrän siis täysin mitä tarkoitat 🙂
Arvostan todellakin sitä miten avoimesti ja rohkeasti omista kokemuksistasi kirjoitat <3
Kiitos Outi <3