Hae
Aino Mäkelä

Satumainen Sintra

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAIhanaa alkavaa viikkoa sinne Suomeen <3

Tiesittekö, että täällä Portugalissa kello on kaksi tuntia jäljessä? Mun sisäinen kello on hyppinyt ihan vuoristorataa: joinain aamuina oon mennyt vasta nukkumaan näihin aikoihin ja tänään oon jo hereillä ilman mitään sen kummempaa syytä. Pirteänä kuin peipponen – valmiina tulevan päivän seikkailuihin. Päivät on jatkuneet illoista aamuun täysin toisistaan poikkeavina, kaikenlaisia elämyksiä täynnä ja siitä on kiitollinen.

Varsinkin nyt, just tällä samaisella hetkellä – auringon noustessa, kahvikuppi kädessä ja varpaat hiekassa.

Porton jälkeen olin jo vähän väsynyt matkustamiseen ja ajatus loppulomasta pelkästään Lissabonissa lokoillen houkutti. Koko loma on kuitenkin ollut enemmän ja vähemmän aktiivista paikasta toiseen siirtymistä ilman sitä tavanomaista löhöilyä – tiedätte varmaan, mistä puhun? Rehellisesti sanottuna kaipasin siis selkeästi sitä viimeistä rentoutusta: rauhaa ja lepoa.

Jo alkuperäiseen matkasuunnitelmaan kuului Sintrassa vierailu, mutta loppupeleissä se sai nyt paljon isomman roolin mitä olisin osannut ajatella. Onnekseni sain vinkkiä mitä viehättävimmästä ekohostellista, joka löytyy Sintran puutarhojen sydämestä, jossa voisin hetken ihan puhtaasti olla vaan – pakkasin siis laukut viimeistä kertaa ja hyppäsin junaan kohti Sintraa.

Junalla Lissabonista Sintraan kestää noin puolisen tuntia ja suosittelen kyllä kaikkia Portugalissa vierailijoita piipahtamaan täällä edes päiväseltään. Turisteilta täällä ei kyllä voi välttyä, mutta siihen on syynsä: täällä on niin uskomattoman kaunista! Sintra onkin kuuluisa linnoistaan ja niitä tänne yleensä tullaan ihastelemaan, mutta rehellisesti sanottuna mä en niistä liiemmin oo kiinnostunut. Oon nähnyt ja kuullut tälle reissulle omasta mielestäni jo ihan tarpeeksi kulttuuria ja historiaa 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeiset päiväni Portugalissa vietän siis täällä Sintrassa, varmasti yhdessä Portugalin upeimmista hostellissa joka kantaa nimeä Almaa Sintra Hostel. Hostelli on upean Palácio de Regaleiran vieressä ja sitä ympäröi yli 3,5 hehtaaria omaa puutarhaa lampaineen ja kanoineen unohtamatta lähdettä, jossa voi halutessaan käydä vaikka uimassa. Niinpä – oma lähde, uskomatonta! Myös kaikki täällä käytetyt materiaalit on täysin luonnonmukaisia ja sängyt on tehty kierrätysmateriaaleista – sanomattakin selvää, että oon aika vaikuttunut.

Oikeastaan oon ihan seitsämännessä taivaassa.

Täältä löytyy halutessaan myös aktiiviteetteja joka lähtöön niin joogaa kuin surffausta sekä tietty tärkein eli aamupala joka päivä. Sellanen, että keliaakikkokin hyväksyy 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAKaiken tän lisäksi on tietysti vielä se kaikista paras juttu: mahtavat tyypit! Mä tulin tänne täysin yksin, mutta heti ensimmäisestä päivästä alkaen mulla on täysin kotoisa olo. Sellainen, että kotiinlähtö tulee harmittamaan ja paljon. Yksin reissatessa oon alkanut huomaamaan sen kuinka vahva vaikutus ihmisillä on siihen miten missäkin viihtyy – toki kaikki lähtee itsestä, mutta jos vastapuoli hanaa vastaan on vaikea olla täysin rennosti ja heittäytyä hetken vietäväksi.

On tärkeä taito osata nauttia hetkestä ja antautua sen vietäväksi – nauttia vietetystä ajasta erilaisten ihmisten kanssa. Ei oo mitään niin hienoa ja silmiä avaavaa, kun jakaa tarinoita elämästä toisten kanssa ja mahdollisesti oppia jotain uutta niin itsestään kuin elämästä. Ja tietysti myös siitä toisesta tyypistä, joka voi ollakin just se maailman hienoin ihminen jos sille antaa mahdollisuuden. On vapauttavaa olla rohkeasti oma itsensä ja antaa ihmisille mahdollisuus päästä pintaa syvemmälle – luottaa siihen, että toinen ei tuomitse tai arvostele vaan kunnioittaa sua just sellaisena kun satut olemaan.

Give – Share – Trust.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERALepoa ja rauhaa. Rehellisesti sanottuna mä eilen myös illalla sain vihdoin annettua itselleni aikaa ja vietyä Oman Elämäni Inventaario -hyvinvointihaasteen loppuun. Nolottaa myöntää, mutta viime viikkojen aikana mulla on ollut niin paljon homma uuden kodin, uuden työn sekä koulukuvioiden kanssa, etten kyennyt antamaan aikaa itselleni edes haasteen vertaa. Reilun viikon lomailun ja omien ajatustensa kanssa oleilun jälkeen haasteen loppuun vieminen tuntui helpommalta – loma on selkeästi tehnyt uskomattoman hyvää ja nyt mulla on rohkeutta sekä voimaa myös toteuttaa ne kaikki ajatukset, jotka haaste mussa onnistui lopulta herättämään.

Sitähän tää elämä loppupeleissä on – löytämistä vastauksia kysymyksiin, jotka meitä askaruttaa. Itsensä etsimistä ja omien rajojen koettelua mitä haastavimmissa ja toisaalta arkisimmissakin tilanteissa. Vai mitä mieltä sä oot? Viime viikkojen aikana oon tajunnut paljon niin itsestäni kuin omista rajoistani ja varsinkin se, että oon jutellut ilman huolen häivää ennestään tuntemattomille tyypeille mun elämästä täysin avoimesti on saanu mun omat silmät avautumaan sen hienoudelle.

Ja sille, että mun pitäis oppia arvostamaan tätä kaikkea vielä enemmän.

<3 Onnentyttö Aino

4 kommenttia

  1. Teea kirjoitti:

    Ihanaa ❤️ Olen käynyt Sintrassa viimeksi ehkä vuonna 2005, joten voisin joskus vaikka tuollaisessa ihanassa paikassa levähtää pari päivää.
    Edelleenkin ihailtavaa, millä asenteella ja avoimuudella matkaat siellä! Se on kyllä jännä, miten yksin matkustaessa voi olla niin oma itsensä ventovieraiden seurassa. Ei sillä, että itse osaisin juuri muuta ollakaan, mutta matkoilla erityisesti sen huomaa ja se yllättää.

    • Aino kirjoitti:

      Sepäse! Mulla ainakin on vähän ongelmana se, että tiedän tiettyjen ihmisten ajattelevan että oon tietynlainen ja sitten huomaamattani käyttäydyn alitajuntaisesti miellyttääkseni heitä. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Tästä ehkä raastavin esimerkki on ihmiset mun menneisyydestä.. Ne tuntee mut ihan erilaisena ihmisenä mitä oon nykyään ja jotenkin niiden seura tekee mut aina tosi onnettomaksi, koska en uskalla olla oma itseni: raikkaan reipas ja onnellinen.

      Uusilla tyypeillä ei oo mitään ennakkoluuloja musta, joten voin olla ihan vaan millanen ikinä haluankaan. Ja se on ehkä se paras juttu <3 Toki onneksi mulla on myös kotonakin sellaisia tyyppejä, mutta silti tää on aika virkistävää vaihtelua 🙂

  2. Tuuli kirjoitti:

    Ooh Sintra on aivan ihana! Olin viime kesänä kolmen viikon reppureissulla Etelä-Euroopassa ja viikko oli pyhitetty Portugalille. Oon ihan samaa mieltä Lissabonista ja Portosta sun kanssa! Lissabon oli mukavan rento, kaunis ja ihana, varsinkin ne ei niin turistiset näköalapaikat, joista näkyi koko öinen Lissabon, jäi mun sydämeen. Ah, pakko päästä kyllä pian sinne taas. Sen sijaan Porto oli pienoinen pettymys, vaikka kaunis olikin, eikä siihen tullut sellaista samanlaista tunnesidettä kun Lissaboniin. Nauti vikoista päivistä! 🙂

    http://annatuulenkuljettaa.blogspot.fi/

    • Aino kirjoitti:

      Hihhii hauska kuulla kuinka samanlaisia fiiliksiä nää paikat on sussa herättäny:)

      Ja todellakin nautin! Tai oikeastaan oon nyt ottanut ihan vaan levon kannalta, jotta jaksan vielä pitkän matkan kotiin – mutta siihen tää Sintra on kyllä ollu täydellinen, täydellisine piilopaikkoineen sekä seuralaisineen. Hih!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *