Hae
Aino Mäkelä

Tavoitteet haltuun

Okei, nyt vois vihdoin olla jo aika kirjoitella vähän liikunnastakin – se ei nimittäin oo ollut ihan ensimmäisenä mielessä viimeaikoina. Helposti vois kuvitella ettei näin loukkaantuneena ja treenikiellossa makoillessa siitä ois hirveästi sanottavaa, mutta se ei pidä aivan täysin paikkaansa. Itseasiassa mulla on ollut paljon aikaa miettiä treenaamista sekä sen syvintä olemusta ja oon tainnut tajuta sen ytimen: tavoitteellisuden tärkeyden.

Helposti ajatellaan, että tavoitteen on oltava konkreettinen. On pudotettava tietty määrä kiloja tai kerättävä vastaavasti lisää lihasmassaa, hävitettävä senttejä vyötäröltä tai saatava niitä lisää hauiksen ympärille. Konkreettista tavoitetta kohden on sekä helpompi lähteä kulkemaan että mitata edistymistä, mutta se ei kuitenkaan kerro koko totuutta ja sitä kohti edetessä monesti saattaa kuva todellisuudesta hämärtyä – treenaamisen ei kuitenkaan oo tarkoitus olla koko elämä, vaan sen olis hyvä olla osa tasapainoista arkea.

Treenaaminen kun voi lähteä lapasesta, kuten mullekkin kävi – siitä voit lukea lisää TÄÄLTÄ.

Pepputreeni
Muistan aikoinaan, kun itse laihdutin. Ja nykyään pelkän sanan kuuleminenkin nostattaa karvat pystyyn. Kyllähän se tuntui hyvältä, kun lukemat puntarissa pieneni! Se tunnehan vaan motivoi lisää entisestään ja nälkä kasvoi syödessä: se itseasiassa sokaisi mut ja otin ohjat omiin käsiini mikä veti hommat aivan täysin äärilaitaansa. Vaikka se tekeminen päättyikin sillä erää huonosti opin sen aikana rakastamaan liikuntaa. Tavoitteet luo motivaatiota ja motivaation kautta tekeminen sekä sen tuomat onnistumisen tunteet onnistuu luomaan siitä tavan, joka jää pysyvästi arkeen – osaksi jokapäiväistä elämää.

Varsinki niissä tilanteissa, kun liikunta alkaa maistua puulta eikä mikään oikeen tunnu huvittavan on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä niitä omia tavotteita, muistuttaa itseään siitä mitä siltä treenaamiselta oikein haluaa.

Tavoitteet kun voi kuitenkin olla muitakin kuin kiloissa tai senteissä mitattavia. Tavoitteena voi olla esimerkiksi kohentunut terveydentila tai energisempi arki! Ne on täysin unohdettuja asioita, jotka jää monesti unholaan kun lähdetään tavoittelemaan jotain ulkonäöllisiä seikkoja kuten sitä surullisenkuuluisaa pyykkilautavatsaa. Tottakai sen saavuttaminen luo varmasti uskomattomia onnentunteita, mutta monelle meistä se on toimiva tavoite pidemmällä tähtäimellä vaatien pitkän ajan työtä ja oikoreittiä etsiessä yleensä onnistuu vain eksymään polulta täysin.

Hausikääntö taljassa
Ymmärrän siis täysin ulkonäölliset tavoitteet treenaamisen suhteen, mutta nykyään ajattelen niitä vain ”kivana lisänä” jotka tulee sivutuotteena siitä ilosta jota saan treenaamisesta. Liikunta on oiva keino muokata omaa kehoaan ja kehittää itseään uudella tapaa mikä nostattaa väistämättä myös itsetuntoa sekä parantaa fiilistä itsestään. Oon itse nyt sairaslomalla ollut luonnollisesti liikkumatta ja niin sanotusti ”kuihtunut” ruokahalun ollessa kadoksissa – paino on pudonnut ja naama kaventunut, mutta liikunnan puuttuessa mulla on ollut tosi vetämätön ja hassu olo itsestäni. Vasta nyt tajuan ja huomaan sen. kuinka paljon energiaa sekä hyvää mieltä mä liikunnasta onnistunkaan saamaan!

Mun oman treenihistorian aikana tekemisen laatu on vaihdellut paljon. Viikottainen treeni on muuttunut ajottain sisällöllisesti paljonkin – aina tavotteiden mukaan. Erot siinä miten treenasin (ja söin) esimerkiksi pudottaessani painoa verrattuna aikaan, kun halusin kiinteytyä on suuret. Tärkeintä on ollut oppia tajuamaan itse mitä tekemisellään tavoittelee ja muokata sen laatua sen mukaan, nimittäin motivaation kadotessa menee treenaamiseltakin yleensä maku – niin yleensä pääsee käymään, jos hommassa ei ole enää koko sydämellään mukana.

Vuodenvaihteen lähestyessä uhkaavasti on hyvä ennen Uuden Vuoden lupauksia miettiä mitä itse oikeasti haluaa. Oletko tyytyväinen peilikuvaasi? Haluaisitko olla energisempi? Toivoisitko jaksavasi nousta työpaikan portaat ilman hengästymistä? Tahtoisitko kokea uskomattomia onnentunteita uusien taitojen opettelusta? Tavoite voi olla mitä tahansa, kunhan se aidosti kumpuaa susta itsestäsi eikä sitä määrittele uusimman naistenlehden vinkkipalsta tai työpaikan kiusanhengen nälviminen.

Keskikropan vahvistusHenkilökohtaisesti mun omana tavoitteena on tällähetkellä ehdottomasti kuntoutuminen ja sen rajoissa itseni vahvistaminen. Pieni pysähdys ja liikuntakyvyttömyys opetti sen kuinka arvokasta on pystyä käyttämään kaikkia raajojaan normaalisti ja siitä mä tällä hetkellä haaveilenkin, ettekä uskokkaan kuinka innolla mä odotan sitä päivää, kun pääsen taas herättämään itseni uuteen päivään raikkaassa aamun hämärässä.

Jotenkin oon kokoajan vähätellyt tätä jalkavammaa itselleni ja oon yrittänyt olla yhtä energinen mitä aikaisemminkin enkä ois millään malttanut viettää tätä sairaslomaa sohvanpohjalla makoillen kuten ois ehkä pitänyt. On hassua olla avuton ja menettää voimansa hetkessä siinä matkassa, jonka ois aikaisemmin voinut kulkea vaikka päällään ilman yhtäkään hikipisaraa otsallaan – hahha, no ei ehkä ihan! Mutta ymmärrätte varmaan pointin. Myöntyminen siihen omaan kyvyttömyyteen on ollut yhdenlainen omalta mukavuusalueelta poistuminen ja vasta nyt sen tajutessani pystyn antamaan mun jalalle sen mitä se eniten tarvitsee: lepoa vahvistuakseen.

Treenipäiväkirjan pitämistä suosittelen kaikille ja vuoden vaihteen jälkeen alan itsekin kirjoittamaan sitä tänne blogin puolelle – kerran viikkoon, kuten silloin vanhoina hyvinä aikoina. Siis sitten, kun jalka alkaa taas antaa siihen myöten.

Iloa treenipäiviin,
<3 Aino

 

Yksi kommentti

  1. minerva kirjoitti:

    En voisi olla enempää samaa mieltä! Aiemmin kirjoitin sähköpostissa omasta jalkavammastani ja nimenomaan se sairasloma-aika opetti mulle ihan hirvittävän paljon liikkumisen tärkeydestä ja siitä, miten hirvittävän tärkeää se on, että keho kutakuinkin toimii ja raajat ovat terveet. Tavoitteet muuttui samalla kuntoutukseksi ja sen hyvän olon tavoittelemiseksi, muutokset ulkonäössä on tosiaan vain mukava plussa.

    Mähän olen tavallaan vieläkin kuntoutumisvaiheessa, kun se viiden viikon kipsiaika verotti aika paljon ja vammautunut jalka oli sairasloman jälkeen oikeasti silminnähden riutunut ja voimaton. Muotoa se on saanut takaisin entiselleen, mutta epätasapainoa jalkojen käytössä on vielä havaittavissa. Tämän vuoden aikana on kyllä oppinut menemään kropan ehdoilla ja joustamaan.

    Tosi hyvä, että sun jalka on parantunut odotetusti ja sait jo kipsinkin poissa! Kärsivällisyyttä taskuun niin oot taas radalla pikemmin kuin uskotkaan. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *