Suomi on hyvinvointivaltio, mutta silti me suomalaiset ollaan todella sairasta kansaa. Lähes puolet väestöstä on ylipainoisia ja yli 80% kärsii päivittäin suolisto-ongelmista puhumattakaan lasten liikkumattomuudesta tai jatkuvasti yleistyvistä ongelmista kilpirauhasen kanssa. En varmaan liene yksin sitä mieltä, että tässä yhtälössä on jotain pahasti vialla? Ainakin viikonloppuna tapasin monta inspiroivaa ihmistä, jotka jakaa mun kanssa samoja ajatuksia.

Uskalsin nimittäin huonosta Talinna-karmasta huolimatta ottaa osaa historian ensimmäiseen ”Aallon Harjalla – Terveyden Tuulia” -risteilyyn yhdessä hyvinvoinnin huippuasiantuntijoiden kanssa. Kyseessä ei ollut siis mikään ihan tavallinen risteily ja kaiken lisäksi mulla oliilo ja kunnia päästä inspiroimaan muita puhumalla superruoasta sekä ravinnon ravinteikkuudesta! Sain myös itsekin kuulla mitä inspiroivimpia puheenvuoroja ja mielenkiintoisia keskusteluja sekä uudenlaisia näkökantoja luonnollisten, vaihtoehtoisten ja täydentävien hoitomuotojen mahdollisuuksista mikä tietysti nostatti mun tiedonjanon aivan uusii ulottuvuuksiin.

Kuten oon jo monesti näistä, ”vaihtoehtoisista” , hoitomuodoista kirjoittaessa kertonut niin muualla Euroopassahan muun muassa ravintoterapian, akupunktion ja homeopatian käyttö on paljon yleisempää ja eri alat toimivat yhdessä virallisen linjan kanssa. Suomessa puolestaan ihmiset hädin tuskin kehtaavat lääkärille mennessään kertoa käyttävänsä jotain täydentävää hoitomuotoa puhumattakaan siitä, että lääkärit osaisivat niitä potilaille suositella. Kyse on osalta tietämättömyydestä, joka onnistuu monissa ihmisissä luomaan pelkoa.

Meillä Suomessa näistä hoitomuodoista ei tiedetä tarpeeksi. Terveydenhuolto keskittyy sairauksiin ja niiden syyn poistamisen sijaan oireiden hoitamiseen kuten myös lääkäreiden opetus. Se on tietysti harmillista sillä se sulkee kansanterveyden kannalta kaikista tärkeimmän, terveyden edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn, lähes automaattisesti ulos kuvioista. Jo pelkällä oikeanlaisella ravinnolla voitaisiin tehdä paljon, mutta sen sijaan määrätään montaa erilaista pilleriä ja purnukkaa, joista suurin osa on turhia ja jopa pitkässä juoksussa terveydelle haitallisia. Eivätkä potilaat osaa kyseenalaistaa sillä lääkäreihin luotetaan – onhan heillä pitkä ja vaativa koulutus takana, enkä sitä kyllä kielläkkään.

Kyllähän niitä lääkäreitä sekä lääkkeitäkin tässä maailmassa tarvitaan! En esimerkiksi itse tulis pärjäämään mun jalkani kanssa ilman. Ideaali tilannehan tietysti olisi, jos eri alojen ammattilaiset toimisivat yhteistyössä. Sillä tavoin saataisiin myös jatkuvasti kasvavaa lääkäreiden työkuormaa pienennettyä, jolloin myös hoidon taso kohenisi. Ei yhtään hullumpi idea, eihän?

Ongelma nyt vaan piilee ehkä kahdessa kulmakivessä: yleisessä asenteessa sekä tietämättömyydestä, joka johtuu osittain siitä ettei edes viitsitä ottaa selvää negatiivisen asenteen vuoksi. Aion kyllä omalta osaltani ainakin tehdä paljon töitä näiden ongelmien kitkemiseen ja toivon sen joskus tuottavan hedelmää. Ainakin itse aion rohkeasti vaatia sitä minkä tiedän itselleni parhaaksi olevan sen sijaan, että alistuisin julkiseen tahtoon ja säädöksiin.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Selailin kuvia kuluneiden vuosien varrelta Facebookista, jota aikoinaan oisin voinut ehkä kutsua ”Bilebooksiksi”. Siinä katsellessa mulle nousi hymy huulille monestakin syystä. Kuvat on tietysti täynnä muistoja, mutta toisaalta myös osoitus siitä, että lyhyessäkin ajassa voi tapahtua ja paljon. Lähes ihmeitäkin.

Bileprinsessasta voi ennakkoluuloista huolimatta kuoriutua innovatiivinen ja unelmiaan toteuttava terveyspirkko, joka menneistä oppineena on entistä viisaampi ja vahvempi. Menneet ei määritä sitä mitä me ollaan ja ainut asia johon me voidaan vaikuttaa on nykyhetki. Se mitä me ollaan nyt on kooste kaikesta aiemmin oppimastamme ja jokainen kokemus, ne huonotkin, on arvokkaita ja opettavaisia.

Ilman kaikkea kokemaani mun arki ei todellakaan olis nyt samanlaista sillä kaikesta oppineena tiedän nykypäivänä varsin hyvin sen, mitä en elämältäni enää kaipaa. Edelleenkin teen välillä hölmöjä ratkaisuja, mutta onnekseni osaan suhtautua niihin nykyään lempeämmin: vaikka tekisin virheitä se ei tee minusta huonoa ihmistä, vaan inhimillisen. Joskus on hyvä käydä ”aidan toisella puolen” tutkiskelemassa elämää ja avartamassa omaa näkökenttää sillä sieltä saattaa saada mukaansa jotain yllättävän arvokasta.

Kolme vuotta sitten ajatus siitä, missä tällä hetkellä elämäni kanssa oon, ois tuntunut lähinnä huonolta vitsiltä. Oon itselleni elävä osoitus siitä, että elämässä voi tehdä ja saavuttaa mitä ikinä tahtoo kunhan vain tarpeeksi kovasti haluaa ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Mikään ei ole mahdottomuus. Toisaalta myöskään mitään ei saa ilmaiseksi.

Jokainen tekee elämässä virheitä, mutta se miten niihin virheisiin suhtautuu rakentaa meidän polkua joko parempaan tai huonompaan suuntaan. Jos siis välillä tulee hölmöiltyä ei kannata murehtia sillä jokainen meistä tekee sitä joskus. Silloin kannattaakin nauttia siitä ainutlaatuisesta tilaisuudesta oppia jotain uutta itsestään hölmöilyn ja sen aiheuttamien tunteiden kautta sekä pureutua hieman pintaa syvemmälle. Se on sitä hölmöilyn hedelmällisintä antia, ainakin usein 😉 Heh!

Kivaa viikonloppua,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa