Nyt on pakko sanoa, että on aika hassu olo. Mä en voi uskoa, että oon oikeasti ollut jo kolme päivää lomalla, tekemättä töitä, ihan vaan ollu ja nautiskellu olosta. Siis viettänyt pääsiäislomaa, aivan normaalien ihmisten tapaan. Hahha, jeii! Mähän oon nimittäin ollu ihan jäätävä työnarkomaani enkä sano, että se piirre ois musta vielä ihan täysin kadonnut mutta tää alku ainakin vaikuttaa ihan lupaavalta. Eikös?

Keskiviikkona siis muutin Jyväskylään ja nyt vihdoin sunnuntai-iltana uudessa kodissa alkaa olemaan kaikki aikalailla paikallaan. Sain jopa itse koottua mun sängyn, mitä moni vois pitää jopa jonkinlaisena ihmeeenä – kärsivällisyys kun ei tunnetustikkaan oo mun parhaita puolia 😉 Kaupunkiin tutustumisen lisäksi mun pääsiäiseen on kuulunu herkut, hyvin vahvasti. Oon ihan rakastunut makeisiin gluteenittomiin viikunakräkkereihin, jotka maistuu ihan taivaalliselta niin makean kuin suolaisenkin kanssa. Puhumattakaan Rawchockladfabrikenin raakasuklaista, joita saa nykyään vihdoin myös Suomestakin – nimittäin PURilta! Ehdottomasti parasta, mitä oon tähän asti valmiina mistään löytänyt.
Kaiken kokoamisen ja purkamisen, kämpän parissa häärimisen lomassa kaikki valmisherkut on ollu ihania (vaikkakin vähän petollisia) enkä oo kyllä näinä päivinä yhtään säästelly mun mielitekojen kanssa 😛 Rawchockladfabrikenin inspiroimana innostuin eilen jopa ite väsäämään suklaata pitkästä aikaa ja onneksi kirjasin myös reseptin ylös, sillä siitä tuli niin herkkua että! Ja lupaan jakaa reseptin teillekkin ihan pian.

Nyt annetaan kuitenkin huomio mun silkinpehmeisiin sunnuntailettuihin. Koostumus on pehmeä ja suutuntuma on suussasulava, maku puolestaan kutkuttelevan makea. Mmm-mm-mm! 

SILKINPEHMEÄT SUNNUNTAILETUT
12 kpl

300g pehmeää tofua
10 taatelia
2,5 dl vettä
1 dl riisiproteiinia
1 dl kaurajauhoa
2 tl psylliumia
ripaus suolaa
ripaus vaniljaa

Sekoita ainekset blenderissä keskenään, tasaiseksi ja sileäksi taikinaksi. Kuumenna lettupannu ja lisää sille kookosöljyä, minkä jälkeen voit laskea lieden lämpötilaa ja lisätä taikinan pannulle. Paista lettuja molemmin puolin miedolla lämmöllä niin, että saat niihin rapean pinnan. Tarjoile kookoskerman ja marjojen kanssa, tai nauti sellaisenaan!

Huomenna mä sitten otan suunnaksi Helsingin ja meen hyvästelemään mun Punavuoren kodin. Vielä mulla ei oo yhtään haikea olo, mutta veikkaan että keskiviikkona voi jopa ehkä vähän itkettääkki.. Silloin sitä ehkä vasta oikeasti tajuaa mitä tässä on tapahtunu. Että asun nykyään täällä, Jyväskylässä. Onneks täällä on tosi ihanaa ja ikkunasta katsellessa näkyy tienviitat Ouluun, siitä tulee aika kotoinen olo.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Hyvä elämä ei tarkoita, että elämä ois täydellistä. Se on elämää, jossa on vastoinkäymisiä ja myös sitä manattua stressiä. Jos kaikki ois aina vaan tosi ihanasti ja elämä ois yhtä ruusunlehdillä tanssimista musta tuntuu, ettei siitä enää osais nauttia eikä ainakaan pystyis kasvamaan, vahvistumaan ja tuntemaan itteään aina vähän paremmin.

Mutta hyvässä elämässä ne pienet asiat ei estä meitä olemaan onnellisia. Onnellisuus ei oo synonyymi täydelliselle, vaan mä uskon että se epätäydellisyys saa meidät arvostamaan entistä enemmän sitä kaikkea hyvää, mitä meillä on. Silloin vastoinkäymiset ei ota ylivaltaa eikä ne saa vedettyä meidän suupieliä alaspäin. Hyvä elämä onkin mun mielestä sellaista, että osaa ottaa ilon irti jokaisesta hetkestä – niistäkin, kun tuntuu että osa seinistä kaatuu niskaan ja silti osataan iloita siitä yhdestä kantavasta elementistä, joka jäi tukevasti pystyyn.

Hyvää elämää ei hallitse sen tapahtumat vaan me itse, ja nimenomaan meidän omalla asenteella sekä suhtautumisella siihen mitä tapahtuu just nyt, kuinka aidosti ollaan hetkessä läsnä. Selllasta on mun mielestä hyvä elämä. Se on opettavaista, nöyrää, yllätyksellistä, tunteikasta, aistillista ja vastaanottavaista. Sekä ennenkaikkea onnellista. Jokainen vastoinkäyminen on ollu omalla tavallaan arvokas enkä vaihtais niitä pois, vaikka niiden tarkoitusta ei aina ihan sillä samalla hetkellä tajuakkaan.

Joka hetki voidaan itse valita mitä me halutaan. Mä ainakin haluan olla toiveikas ja nähdä hymyn kautta sen auringonsäteen siellä risukasassakin. Ihan vaikka se ois kuinka säälittävän minimaalinen tahansa, mutta se on kuitenkin tyhjää parempi.

Ihanaa pääsiäistä,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa