Mun täytyy tunnustaa jotain. Muutettuani Jyväskylään on mulla unohtunu oil-pulling lähes kokonaan.. Rauhallisina aamuina se oli helppo tehdä kotona, kaikkien muiden aamutoimien lomassa, mutta nykyään kun mun aamut menee kaavaa treenit-suihku-työt ei mulla oo liiemmin aikaa siihen tai varsinkaan niin, että pystyisin samaan aikaan olemaan jopa vartin hiljaa. Haha!
Oil pulling oli kuitenkin tosi toimiva ja se piti mun helposti kellastuvat hampaat nätin kirkkaina. Onneksi mun silmiin osui Kemikaalicocktailin juttu uudesta luonnollisesta hampaiden valkaisusta nimeltään Warpaint. Innostuksissani klikkailin itseni PUR Kauppaan ja parin päivän päästä mulla oli käsissäni purkillinen tätä ihmeellistä mustaa mönjää.

Oikeastihan kyseessä on jauhe, mutta se ei kuulosta yhtä hauskalta.

Warpaint on siis täysin luonnollinen ja hellävarainen jauhe, joka vaalentaa hampaiden tummentumia samalla hampaita ja ikeniä vahvistaen. Sen raaka-ainelistasta löytyy mm. itsellekkin tuttu puhdistava ja mineraalirikas bentoniittisavi sekä kookoksen kuoresta saatu aktiivihiili, joka kiillottaa ja puhdistaa hampaita vaurioittamatta niiden omaa kiillettä.

Käyttökokemukset? Alle viikon käytön jälkeen voin todeta, että Warpaintin käyttö on helpompaa kuin oil pulling: sitä vain harjataan hampaisiin normaalisti parin minuutin ajan (tai sekoitetaan kookosöljyyn pullingin yhteydessä – as you wish) ja huuhdellaan vedellä. Myös mun hampaiden kellertävyys rupesi katoamaan jo alle viikon käytön jälkeen mikä motivoi mua entisestään jatkamaan tätä kokeilua!

Yhdestä purnukasta riittää jauhetta jopa 150 käyttökertaan eli n. viideksi kuukaudeksi.. Sanotaanko näin, että siihen nähden tää tuote on todellakin hinta-laatusuhteeltaan ihan lyömätön!

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa  / Instagramissa

Viime vuosien aikana oon oppinut viihtymään luonnossa, voisin jopa sanoa löytäneeni mun kauan kadoksissa olleen sisäisen erähenkeni. Aina mahdollisuuden osuessa kohdalle mä oonkin halunnut painua metsän keskelle retkeilemään nauttimaan sen kauneudesta ja äänistä – kaikessa monimuotoisuudessaan. Mä viehätyn hirveästi luonnon yksityiskohdista ja arvoituksellisuudesta, minkä vuoksi voisinkin hyvin kuvitella jossain vaiheessa jopa muuttavani (ainakin hetkeksi) keskelle-ei-mitään.

Matkalla mökille, kun istuttiin kuuden kilometrin mittaisessa ruuhkassa keskellä Pudasjärveä, sain päähäni ajatuksen päiväretkestä Korouomaan. Se sijaitsee ajomatkan päässä meidän mökiltä ja muistan hyvin etäisesti käyneeni siellä joskus yli kymmenen vuotta – eli aivan liian kauan ! – sitten. Tuumattua ajatukseni ääneen sain houkuteltua kuskin paikalla istuvan isäni retkiseuraksi ja olin tietysti aivan innoissani. Yritettiin houkutella vielä muitakin mukaan, mutta huonoin tuloksin – mikä oli loppupeleissä ihan hyvä. En nimittäin usko, että hirveän monen erähenkisyys tai huumori olis riittänyt: talsittiin nimittäin kuuden tunnin ajan lähes taukoamatta joen vierttä, kiivettiin 378 porrasta kalliolle ja käveltiin sen päällä takaisin, eksyttiin kerran ja saatiin kaatosade niskaan. Kirittäjinä meillä toimi sääsket, joita oli niin paljon ettei mikään myrkky auttanut ja heti kun vähänkään edes hidastettiin tahtia peittyi lähes koko näkökenttä niistä pirulaisista.

Onnekseni mulla on huono junttihuumori ja nappasin lähtöhetkellä mökin naulakosta päähäni kalastushatun, johon oli rakennettu sääskiverkko. Pelastus! Sen suojasta olikin kiva katsella rehevänä kukkivaa kasvustoa, jylhiä kallioita, mielettömiä vesiputouksia ja ihastella pieniä lähdepuroja.

 Jokainen onnistunut kuva maksoi mulle vähintään kymmenen sääskenpuremaa, vaikka isi yritti parhaansa mukaan samaan aikaan hätyytellä niitä pois meidän kimpusta koivunoksista tehtyjen vastojen avulla. Kuvat ei siis todellakaan riitä kertomaan, kuinka hienoissa maisemissa saatiin päivä viettää! Takaisin mökille päästyä maistui huoltojoukkojen kokkaama ruoka, lämmin sauna ja uinti kylmässä järvessä.

Vaikka sääsket söi ja sade kasteli rupesin jo illalla haaveilemaan uudesta eräretkestä. Ei sieltä ruudun takaa sattuis löytymään mulle innokkaita vaelluskavereita?

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa  / Instagramissa