Kesän viimeinen viikonloppu oli kaunis. Elämyksellinen. Hauska. Täynnä rakkautta. Epävakaa. Hullutteleva. Nauruntäyteinen. Herkullinen. Ja ennenkaikkea ikimuistoinen. Niin ikimuistoinen, että mäkin meinaan nyt jäädä sanattomaksi.

Ens viikolla elokuu vaihtuu syyskuuhun ja sitten Suomen kesä on mun maailmassani virallisesti ohi, ja sitten syksy saa tulla rauhassa. Rakastan syksyä, pimeneviä iltoja ja ruskaa – en niinkään viiltävän kylmää tuulta ja vesisateita, joista saatiin jo eilen maistiaisia Rauli-myrskyn muodossa.

Mutta eilen se ei onnistunut kuitenkin haittaamaan sillä kaikki muut kesän elementit onnistui korjaamaan tilanteen läsnäolollaan: paras seura, festarifiilis ja ennenkaikkea hullutteleva kesämieli.

Mitä viikonloppuna sitte oikein tapahtui?

Ihanat Janina ja Kata tuli Helsingistä mun luo viikonloppuvisiitille ja me vietettiin eilen kesän viimeinen festaripäivä täällä Jyväskylän Lounaispuistossa. Lavalle kiipes niin Ellinoora, mun ykköslemppari Younghearted, Reino Nordin ja Kasmir. Muun muassa. Jokainen artisti oli omalla tavallaan niin mahtava, että keikkojen jälkeen fiilistellessä yleistä tunnelmaa en osannu valita kuka oli kaikista parhain.

PSST.. Viikonlopun meininkiä voi nopeimmat kurkistaa vielä instagram storiesin puolelta @makelaino!

Musta tuntuu, että tää viikonloppu sai mut rakastumaan Jyväskylään entistä enemmän. Ja aamuyöstä tanssilattialla, kun pysähdyttiin hetkeksi katsomaan ympärille ja miettimään omaa elämää, hymy piirtyi väkisinkin kohti korvia – kaikki on just nyt aivan älyttömän hyvin.

Ihanaa sunnuntaita ja iso kiitos Katalle kuvista,

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Siinä missä alkuviikosta pelkkä kaiken tulevan ajatteleminen sai hikikarpalot nousemaan mun otsalle, voin nyt launtaiaamuna – pitkään valvoneena ja silti aikaisin heränneenä – todeta suoriutuneeni hienosti. Koti ei ole edelleenkään ojennuksessa eikä tenttimatskut tiivistettynä, mutta ne ei ehkä ollu kuitenkaan mulle ne tän viikon tärkeimmät jutut.

Itseasiassa koko viikko rupes tuntumaan helpommalta siinä samassa, kun muistutin mieleeni kaksi yksinkertaista asiaa:
– Älä vaadi itseltäs liikoja
– Mieti, mitä sä oikeasti haluat

Ja noiden kahden elementin ympärille mun koko viikko sitten rakentuikin – just niinku mun mielestä pitääkin. Jälkimmäisen miettiminen on tosin usein aika vaikeaa sillä mulla on vähän pahana tapana haluta vähän kaikkea, mutta pari onnistunutta meditaatiosessiota onnistui palauttamaan mulle mun elämän oikean realiteetin takas mieleeni: onnellisuuden.

Onneen keskittyminen ja sen vaaliminen palauttikin mut takaisin maan pinnalle. Mun omaan todellisuuteen, jossa koen olevani aidoimmillani: iloinen, inspiroitunut ja motivoitunut elämästä. Ne hyvät asiat, jokainen pienikin, tekee palapelistä ehjän ja kauniin.

Eikä onnea oo tästä viikosta puuttunut. Parhaillaan mun olohuoneessa nukkuu kolme mun rakasta ystävää sekä yks hassunhauska nelijalkainen, ja meillä on edessä mitä ihanin kesän viimeinen viikonloppu. Niiiiiiin parasta!

Postauksen kuvista iso kiitos yhdelle onnenaiheelle, Monnalle, jonka kanssa eilen päästiin vähän paneutumaan kuvauksen saloihin. Ja jos hyvin käy, niin tuutte nauttimaan sen hedelmistä täällä blogin puolella jatkossakin – ja hyvin todennäköisesti myös sivuefektinä lisääntyneestä ruoanlaittovimmasta 😉

Huutakaa siis hep, jos haluatte blogiin jatkossa enemmän reseptiikkaa! Tai ruokapäiväkirjapostauksia. Niistä molemmista on tullut paljon kivaa palautetta ja toiveita, joten oisko ne sit niitä mistä tykkäisitte eniten? 🙂

Ihanaa kesän viimeistä viikonloppua teille jokaselle,

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa