Andien yli viidakkoon
”Kun kuulin, että suomalainen tyttö lähtee meidän – kahden tuntemattoman perulaisen miehen – kanssa autolla Andien yli viidakkoon mietin, että joko tää tyttö on aivan hullu tai todella kiinnostunut kaakaosta.”
Naurahdin kuskini sanoille ja totesin, että niin – kai mä taidan olla vähän molempia! Tahto nähdä ja kokea viidakko, sekä maistaa aitoa kaakaopuun hedelmää sykkii mussa niin vahvana ettei mua säikäyttänyt edes vuoristotaudin riski ja päivän mittainen automatka Andien yli kohti tuntematonta.
Onneksi ei sillä reitti tänne Amazonian sydämeen oli nimittäin henkeäsalpaava ja upein automatka, mitä oon koskaan kokenut. Tie mutkitteli ensin ylös kohti Ticliota – korkeinta kohtaa, josta Andit voi autolla ylittää – minkä jälkeen laskeuduttiin alas viidakkoon. Vaikka aluksi täkäläisten ajotyyli tuntui vähän kaoottiselta opin nopeasti luottamaan siihen ja koko päivän ajomatkan aikana vain yhden kerran koko mun elämä vilahti läpi silmien edestä, kun mäen takaa vastaan ajoikin yhden auton sijaan kaksi rinnakkain.
Muutoin keskityin ihastelemaan luonnon monimuotoista maisemaa, kun karu aavikkomainen vuoristo vaihtui ensin vehreäksi vuoristoksi lopulta sukeltaen kuuman kosteaan vehreään viidakkoon. Unohtamatta hyviä keskusteluja mun matkaseuralaisten kanssa elämästä: Perusta, täkäläisestä kulttuurista, superfoodeista, Suomesta, matkustelusta, Euroviisuista, ihmissuhteista ja kaikesta mitä nyt puolen vuorokauden aikana mieleen sattuukaan popsahtamaan.
Ja parashan on vasta edessä!
Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa