Hae
Aino Mäkelä

Kiitos 2016

Tää vuosi on ollu mulle todistus siitä, että kaikki asiat tapahtuu tarkoituksella. Juuri silloin kun aika on kypsä ja me ollaan valmiita ottamaan vastaan hienoja juttuja. Nyt miettiessäni kuluneita kuukausia mut täyttääkin lämmin kiitollisuuden tunne siitä kaikesta, mitä mulle onkaan sattunut 🙂

Kuinka kärsivällisyys on palkittu juuri sillä hetkellä, kun oon sitä vähiten odottanut.

Miten mahtavia asioita on tapahtunut, kun oon uskaltanut päästää irti peloista ja oletuksista, ulkoisista paineista, vaatimuksista ja suorittamisesta.

Kun oon uskaltanut heittäytyä elämän vietäväksi ja luottanut siihen tunteeseen, että kaikki menee hyvin.

Kohti korkeuksia

Valehtelisin jos väittäisin, että tää vuosi ois ollu mulle jotenkin helppo. Mitään järisyttävän kamalaa ei onneksi oo tapahtunut, mutta matkan varrella on ollut paljon kasvukipuja ja etappeja, jotka on vaatinut multa paljon henkistä kanttia ja uskallusta. Oon tehnyt valintoja, niin hyviä kuin vähän huonompiakin, ja oppinut ja kasvanut niiden mukana, mutta silti tehnyt niitä myös uudestaankin.

Vuodesta 2016 jää mulle parhaiten mieleen kaikki ihanat ihmiset, uudet ystävät ja häkellyttävät kohtaamiset. Etenkin ne hetket, kun on vaan miettinyt itsekseen ”voiko tää olla mahdollista”. Ihmiset, jotka on tuonut mun elämään niin paljon iloa ja uutta merkitystä, syvällisyyttä ja uusia oivalluksia. On ollut mahtava jakaa ikimuistoisia hetkiä ihmisten kanssa, jotka on saaneet ne tuntumaan jopa entistä paremmilta ja pienetkin jutut isoilta ihmeiltä.

Kiitos 2016

Muutto Helsingistä Jyväskylään oli yks parhaista jutuista ja teki mulle ihmeitä. Jotenkin se kaikesta turhasta luopuminen, kiireen ja suorituskeskeisyyden, hektisyyden jättäminen taakse antoi tilaa paljon arvokkaammille asioille. Luovuin turhista velvollisuuksista, ihmissuhteista ja asioista, jotka ainoastaan kulutti mua eikä antaneet mitään takaisin.

Nyt keskittymällä mulle itselleni tärkeisiin juttuihin oon alkanut kokemaan mun elämän paljon merkityksellisemmäksi ja sen voimaannuttavan vaikutuksen vuoksi uskon, että ens vuodesta tuleekin omalla tavallaan ihan mieletön. Haluan tehdä vähemmän asioita ja entistä paremmin, antaen kaikkeni niihin juttuihin jotka on mulle arvokkaita. Aloitin sen jo tänä vuonna enkä näe mitään syytä miksen jatkaisi samalla linjalla ensi vuonnakin 🙂

Kiitos 2016

Kuluneena vuonna tajusin, että jos jatkuvasti yritän tehdä kaikkea ja väsytän itseni siihen – ja siitäkin huolimatta painan vaan lisää kaasua – on lopputuloksena yleensä ahdistus siitä etten oo kyennyt tekemään oikein mitään haluamaani niin hyvin kuin olisi pystynyt. Ja se ahdistaa, ainakin mua. Se varmasti johtuu osittain myös siitä, että oikeastaan koen kaiken mitä teen itselleni todella tärkeäksi ja sen takia otan myös ne asiat henkilökohtaisesti, joskus ehkä vähän liiankin.

Vuoden aikana myös jätin ikäänkuin huomaamatta omat opinnot vähemmälle. Valmistuminen nyt siis odotuttaa itseään siihen aikaan, jolloin se tuntuu oikealta ja tärkeältä. Nyt antaessani itsestäni 100% työhöni en pystyisi tarjoamaan samaa panosta opiskeluun, mikä ei tuntuisi musta lainkaan hyvältä. En haluaisi potea huonoa omaatuntoa siitä, että tekisin jotain itselleni tärkeää vain puolella omasta mahdollisesta potentiaalistani – varsinkin, kun mulla on kunnianhimoisia haaveita oman urani suhteen.

Paluumuuttaja, Kroatia

Nyt kun mun elämä on aika levällään akselilla Oulu-Jyväskylä-Helsinki oon välillä tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, ettei mulla oo niin paljoa aikaa tai mahdollisuuksia olla mun ystävien kanssa. Välillä tekee todella pahaa kieltäytyä yhteisistä illanvietoista tai viikonlopuista, puhumattakaan siitä tunteesta kun kaupungissa vieraillessa ennätän näkemään vain muutamia tyyppejä kaikkien niiden sijaan, joita haluaisi nähdä.

Onneksi hyvät tyypit ymmärtää. Ne tukee, kannustaa ja rakastaa olipa sitten tilanne mikä tahansa eikä toisilta silloin vaadita mahdottomuuksia, vaan kunnioitetaan rajoja ja jaksamista.

Kiitos 2016

Nyt kun ajattelen asiaa, oon huomaamattani vuoden aikana yksinkertaistanut elämääni todella monella osa-alueella. Epätietoisuus on ollu pitkään se juttu mikä on saanut mut ahdistumaan, mutta sulkemalla pois kaiken turhan oon päässyt siitäkin hyvin pitkälle eroon – tai ainakin mun on paljon helpompi käsitellä asioita, kun käsissä ei oo satoja naruja vedeltävänä.

Kaiken suuruudenhulluuden keskellä oon tajunnut, kuinka paljon vähemmälläkin pärjään – kunhan se vähä on laadultaan sellaista, joka tekee mut onnelliseksi.

Yksi viime vuoden suurimmista saavutuksistani olikin oppia sanomaan ”ei”. Ensi vuonna opettelen pääsemään yli epämääräisyydestä ja pyrin vapauttamaan itseni epätietoisuudesta kokonaan. Haluan kasvaa varmemmaksi, rohkeammaksi ja vahvistaa luottamustani itseeni – sekä luottoa siihen elämän kannattelevaan voimaan.

Kiitos 2016

Konkreettisina asioina vuodesta 2016 tuun muistamaan muuton Jyväskylään ja sen miten onnellinen oon siitä, kuinka mut otettiin avosylin vastaan Foodinin perheeseen. Kuinka mun pitkäaikainen unelma toteutui ja pääsin maistamaan tuoretta kaakaohedelmän lihaa. Miten Kroatian reissulla sain mun elämään uuden, kallisarvoisen ystävän (Anni, oot rakas!). Kuinka kaiken kokemani jälkeen onnistuin juoksemaan puolimaratonin ja miten loppuvuodesta tapasin hetken mielijohteesta mun lukijan ja meistä tuli heti ensitapaamisella sielunsiskot (lähetellään päivittäin toisillemme kymmeniä ääniviestejä..). 

Se mitä kaikkea tuleva vuosi tuo tullessaan, en edes vielä tiedä. Musta on jotenkin ihanaa, että oon päässyt irti siitä pakottavasta suorittamisen tunteesta eroon ja pystyn nauttimaan elämästä juuri tälläisenä nyt kuin se on ja ennenkaikkea suhtautumalla avoimin mielin niihin tilaisuuksiin, mitä se mulle tuo tullessaan.

Ei ole enää aikaa ”sitten kun”, on vain ”nytten kun”. 

Näillä fiiliksillä odotan innolla vuoden vaihdetta ja uusia seikkailuja! Kiitollisena rakastavasta perheestä, mahtavista ihmisistä mun ympärillä, merkityksellisestä työstä, hyvästä terveydestä, kropasta joka toimii ja mahdollisuudesta toteuttaa omia unelmia sekä kehittää itseäni ja omaa osaamistani jatkuvasti.

Kiitollisena siitä, että hyväksyn itseni näin epätäydellisen täydellisenä kuin olen.

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *