Hae
Aino Mäkelä

12. Koska itsensä kiusaaminen on turhaa

Tiesittekö, että meidän mieli on ihan uskomaton tapaus? Sen avulla ja sen potentiaalin oikein valjastamalla meillä on nimittäin mahdollisuus päättää hyvin pitkälle siitä millaista elämää me eletään ja miten me asiat koetaan – ja sillä rakkaat ystävät on iso vaikutus meidän käytökseen.

No miten tää liittyy elämäntapamuutokseen ja hyvinvointiin? Itseasiassa hyvinkin paljon. Mä voisin sanoa, että se muutos ja ennenkaikkea sen pysyvyys ja voisko jopa sanoa, että muutoksen laatukin oikeastaan lähtee juuri tuolta korvien välistä.

Vaakakapina

Jos mietitään hetki stereotypista elämäntapamuutosta ja sitä miksi se ei onnistu, tai onnistu tuottamaan meille onnellisuutta tai hyvinvointia, niin vastaus on aika selkeä. Yleensä muutokseen lähetään itseinhon kautta. Pakotetaan itsemme liikkeelle, kielletään kaikki herkullinen ja yritetään sinnitellä päivästä toiseen mahdollisilla kitudieeteillä ja herätä aamulla ennen kukonlaulua tarpomaan loskassa ”koska aamuaerobinen on hyvä tapa polttaa rasvaa.”.

Mitä enemmän me kielletään itseltämme, mitä enemmän me sätitään omaa peilikuvaamme ja mitä rumemmin me puhutaan itsellemme sitä huonompi fiilis meillä tulee.

Kitudieetit, herkuttomuus ja aamuaerobiset voi toimia ja saada tuloksia aikaan, mutta jos samaan aikaan ruokitaan jatkuvasti negatiivista mielenmaisemaa niin tiedättekö miten siinä helposti käy? Tyytymättömyys kasvaa ja siitä tunteesta tulee loputon. Siinä vaiheessakin, kun vaaka näyttää sen oman ihannepainon tai tavoitemekko sujahtaa päälle vaivatta ei osata olla tyytyväisiä. Kun mieli on turtunut on hyvin vaikea olla tyytyväinen itseensä ja iloita omista saavutuksista.

Vaakakapina

Mun oma paino on viime vuosien aikana heitellyt miten sattuu monestakin eri syystä ja oon siitä ihan äärettömän kiitollinen. Nimittäin kaikki se opetti mulle, että paino ei määrittele mua ihmisenä. Että aito onnellisuus kumpuaa jostain syvemmältä.

En edelleenkään ole missään ihannemitoissa, mutta mä voin hyvin ja oon terve. Musta on kivaa katsella itseäni peilistä ja oikeasti tykkään siitä mitä näen: onnellisen nuoren naisen kurveineen ja jenkkakahvoineen. Ja mä haluaisin että kaikilla vois olla se sama fiilis! Jotenkin mun sydäntä särkee, kun tänäänkin mun ystävä sanoin ettei tykkää peilistä koska näkee sieltä omat jenkkakahvat ja naaman.

Vaakakapina

Niinpä mä yhdyn #vaakakapinaan ja allekirjoitan Jennyn manifestin täysin. Etenkin sen kohdan, jossa etsitään rakkaus ja hyväksyntä omaa kehoa ja itseämme kohtaan! Sillä mä uskon, että sitä kautta me voidaan oppia elämään aidosti tasapainosta ja onnelliselta elämää. Sellaista, joka on riippumaton puntarin lukemasta ja peilikuvasta. Onnellisuudesta, joka kumpuaa meidän sisältä.

Mitä hyötyä on kiusata itseään pakottamalla ja kieltämällä, kun voit oppia nauttimaan elämästä joka päivä oppien nauttimaan omasta kehostasi ja oppimalla tekemään sille hyviä valintoja joka päivä? Löytämällä sen aidon onnen rakastumalla itseensä, ja tekemällä sen joka päivä aina uudestaan.

Vaakakapina

Tie voi tuntua kivikkoiselta, mutta jokainen meistä voi tehdä siitä itselleen helpompaa. Mun paras neuvo sen pehmittämiseksi on kehua itseään joka päivä. Se voi kuulostaa naurettavalta ja tuntua hölmöltä, mutta uskokaa pois – se todellakin toimii! Mä puhun kauniisti mun peilikuvalle, kiitän itseäni hyvin tehdystä työstä, kehun itseäni onnistuneista treeneistä ja onnittelen aina kun oon saanut jotain järkevää aikaiseksi (kuten siivottua, haha!). Pieni juttu, jolla on ihan hirmuisen iso merkitys.

Tän postauksen kuvat on muuten ottanu mun ihana ystävä Tiia reilu vuosi sitten elokuussa, kun oltiin lomalla Berliinissä. Nolottaa myöntää, että olin silloin niin kelju tyyppi itselleni että jätin kuvat julkaisematta, koska olin niissä omasta mielestäni liian lihava.. Siis oikeasti? Onneksi en kiusaa itseäni enää samalla tavalla.

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

4 kommenttia

  1. Nora kirjoitti:

    Upea teksti täynnä asiaa! Susta huokuu sisäinen ja ulkoinen kauneus ja osaat todella inspiroida ihmisiä parempaan elämään. On niin helppoa haukkua itseään, etenkin kun on väsynyt ja jos elämässä on pilareita kallellaan. Mutta ei sillä itsensä haukkumisella pitkälle pääse. Olet upea, kiitos että kirjoitit noin tärkeän tekstin <3

    • Aino kirjoitti:

      Kiitos Nora kommentista! Se on totta, että kehulla pääsee niin paljon pidemmälle – kiitos myös ihanista sanoista, ne piristi kovasti <3

  2. Jenni kirjoitti:

    Kiitos aivan mahtavasta tekstistä!! Itsellä välillä vaikeuksia oman peilikuvan suhteen. Oon ihan normaalipainoinen, vaikka kuulemma vieläkin voisi vähän painoa tulla lisää. Kuukautiset jäi pari vuotta sitten pois e-pillereiden lopetuksen ja tippuneen painon myötä. Sen jälkeen ei auttanut muu kuin saada lisää painoa ja rasvaa kroppaan, jotta oma hormonitoiminta lähtisi taas käyntiin. Helppoa se ei oo ollu, lähinnä henkisesti..toisaalta tietäen että muutama lisäkilo auttaa kuukautisten palautumisessa mutta toisaalta ollu vaikea hyväksyä muuttuva keho ja peilikuva. Ja se että kropassa alkaa olla hiukan pehmeyttä. Mutta nuo muutamat toivotut lisäkilot ovat olleet kaiken sen väärti, oon vihdoin kahden vuoden tauon jälkeen saanu mun kuukautiset takas ja ai että ku tuntuu hyvältä!! ? Eli ainoa ongelma tässä on ollu mun omassa päässä ja siinä muuttuneen peilikuvan hyväksymisessä. Paljon on kahdessa vuodessa tapahtunu, nykyään suurimmaksi osaksi hymyilen katsoessani peiliin ? Ja niinä kertoina ku peiliin katsoessa tyytymättömyys nostaa päätään, sanon itselleni että nyt järki käteen, ootko mielummin liian hoikka ilman kuukautisia vai vähän naisellisempi ja pehmeämpi, mutta sulla toimii kroppa niinku kuuluu? Vastaus on aika helppo ? Kiitos Aino rohkaisevasta blogistasi, sun teksteistä oon saanu paljo voimaa ja mielenrauhaa! ❤ Voi kun kaikki vain olisi lempeitä itselleen, meillä kun on vain tämä yksi keho ja elämä.

    • Aino kirjoitti:

      Kiitos Jenni ihanasta kommentista <3 Ja ihana kuulla, että oot saanu sun hormonitoiminnan balanssiin! Just tuon saman asian kanssahan mäkin painin ja juuri tuo lisäkilojen/pehmeyden tuoma muutos kroppaan ja siihen suhtautuminen oli aluksi vaikeaa ja vaati tietynlaista työtä itsensä kanssa, mutta se kaikki oli tosiaan sen arvoista ja opetti mulle paljon – juurikin siitä, että olipa ne kilot mitkä tahansa ja kroppa kuinka pehmeä niin se hymy siellä peilissä kumpuaa jostan muualta 🙂 Ja toi mitä sanoit, että kumpi on tärkeämpää "toimiva vai timmi kroppa" on niin tärkeä oivallus ja mä toivon, että jokainen tajuais sen – kuten sä sanoit, meillä on vaan yksi keho ja elämä 🙂 <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *