En oo aiemmin kirjoittanut hirveän avoimesti mun seuraelämästä, vaikkei kellekkään oo varmaan jäänyt epäselväksi että oon viihtynyt jo pitkään sinkkuna. Siis hyvin pitkään. Useampia pitkiä ja epämääräisiä suhdekuvioita on kyllä vuosien varrelle mahtunut, mutta kaikki hyväkin on aina loppunut aikanaan.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin jos mietin asioita mun nykyisellä mittapuulla ja siitä vinkkelistä, millaisena mä nykyään näen parisuhteen en koe koskaan edes oikeasti seurustelleeni. Olen kyllä leikkinyt tyttöystävää, mutta parisuhteeksi en enää kutsuisi niitä aikoja – vaikka en niitä kyllä kadukkaan.

Aiempi vaitonisuus aiheesta johtuu osittain siitä, etten oo halunnut ihan kaikkia mun ajatuksia mun mahdollisten tulevien deittikumppanien luettavaksi, mutta tässä mä nyt olen teidän toiveesta 😀 Huomaa perfekti. Välillä koen koko blogin riskinä deittailulle sillä ei tarvi olla kovinkaan taitava googlen käyttäjä löytääkseen tänne – ja fakta kun sattuu olemaan se, etten minä oo synonyymi mun blogille harva tuntuu ymmärtävän sitä. Vähän sama, kun ihmisiä ei kannata määrittää senkään mukaan jos sattuu olemaan lääkäri, opettaja, kuninkaallinen tai ajaa hienoa autoa ja omistaa 12 kissaa. Nimittäin loppupeleissä vaan sillä ihmisellä itsellään on väliä.

Pari kertaa on ollut suorastaan raivostuttava olo treffeillä, kun toinen on tehnyt kunnon taustatutkimuksen ja sen perusteella ties mitä olettamuksia minusta. Itse ennemmin annan mahdollisuuden ihmisille, kuin tulkinnalle jonka oon hänestä tehnyt. Parhaita onkin ollut treffien jälkeiset ”sähän oletkin ihan normaali” -tyyppiset lausahdukset.

Mulla itselläni ei ole sen kummemmin kriteereitä miestä kohtaan, vaan haluan kohdata ihmisen ihmisenä. Oon ollut kymmeniä kertoja ihastunut mielikuviin ja päästänyt sen vuoksi paljon tärkeämpiä asioita sormien läpi. Mielikuvat ja liika ajattelu onkin mulla ne ongelmat, joista mun deittailukuviot on kärsiny eniten. Kohtalotovereita?

Tää ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mulla olis kriteereitä lainkaan. Oon nimittäin nykyään todella tarkka siitä, miten annan toisten kohdella minua. Kuka tahansa voi laella mitä tahansa ihanuuksia ja vetää oikeista naruista, mutta teot puhuu aina puolestaan. Tunnen oman arvoni enkä mielestäni ole ansainnut huonoa kohtelua, enkä sitä aio sietääkkään.

Tällä hetkellä elän mun sinkkuelämässä taantumakautta. Oikeastaan ykskään mies ei oo hetkeen onnistunut herättämään kiinnostusta eikä ajatukset treffeistä kiinnosta, ja edellisistä treffeistä taitaa olla aikalailla kuukausi aikaa. Just nyt haluan elää mahdollisimman mukavasti ja pitää itsestäni hyvää huolta enkä edes jaksaisi nähdä vaivaa, että laittaisin itseni nätiksi, meikkaisin, suoristaisin hiukseni jonkun miehen takia. Kun on vielä olemassa riski vaivaannuttavasta viinilasillisesta säästä keskustellen.  Tai riski, että ihastun ja kadotan hetkeksi järkeni – enkä just nyt jaksais sitäkään.

Sanokaa kiltit etten oo ainut, jonka mielestä deittailu tuntuu välillä ihan hirveän raskaalta?

Tosin parin kuukauden kuluttua saatankin olla ihastunut kolmeen mieheen samanaikaisesti, ja haaveilla punaisesta tuvasta ja perunamaasta.

Kaikessa on aina puolensa ja musta tuntuu, että vasta viime vuosina mä oon oppinut sinkkuuden hienouden ja päästänyt irti ajatuksesta pakonomaisesta kumppanin tarpeesta. En halua tarvita ketään. Onnellinen kun voi olla ihan itsekseenkin, eikä siihen tarvita kahta. Toki sitä välillä haikeudella katselee vierestä ystävien perhe-elämää, mutta parasta on että tiedän kaiken sen ihanan olevan mulla vielä edessä!

Sen hetken, kun tajuan katsovani häntä silmiin. Ensisuudelma. Mun ensimmäinen itse keksimäni kriisi. Se tunne, kun tietää toisen olevan siinä.

Xoxo,
Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

On ollut kiva huomata, että nykyään ihmiset on entistä enemmän kiinnostuneita palautumisesta ja pitävät siitä entistä parempaa huolta. Syödään riittävästi proteiinia, hoidetaan alku- ja loppuverryttelyt kunnialla, huolletaan kehoa, pulahdetaan avannossa ja käytetään ehkä vielä jotain lisäravinteita ja jotain huipputeknologiaa..

Kaikki tämä palautumisbuumi on pyörinyt hyvin paljon fyysisen rasituksen ympärillä, jonka keskiössä on saada mahdollisimman paljon irti treeneistä.

Mutta mies on, mietitkö koskaan kuinka paljon paremmin sun ajatus voisi kulkea? Kuinka monta kertaa päivän aikana unohdat asian jota olet ollut tekemässä? Entä herpaantuuko keskittymiskyky? Tuntuuko, että muistisi on todela hyvä – mutta pirun lyhyt?

Aivojen hyvinvointi voi helposti unohtua monilta (nimenomaan unohtua!) monestakin syystä. Ehkä aivojen toiminta on meille itsestäänselvyys, jota emme ole koskaan ajatelleet edes huoltavamme tai kehittävämme? Viime vuosien ”fitnessbuumin” aikana tämä on kyllä ollut perin selvää lihasten osalta ja onhan lihasten treenaaminen varmasti myös omalla tavalla motivoivampaa sillä tulokset näkyvät konkreettisesti, mikä on iso juttu viime aikoina vallinneessa ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa.

Kuten jo voit arvata, oon itse viimeaikoina kiinnostunut aivoista ja niiden hyvinvoinnista. Aivotkin tarvitsevat huoltoa ja palautumista – sillä aivojenkin ylikunto on täysin mahdollinen tila. Ja todellisuutta yhä useammalle, sillä yhä useampi pihistää yöunistaan saadakseen päivisin enemmän aikaan.

Tuun puhumaan vielä tarkemmin aivojen hyvinvoinnista, mutta ajattelin ottaa pehmeän laskun aiheeseen ja jakaa muutaman ajatuksen näin alkuun:

1. Aivot tarvitsevat ravintoa ja unta. Unen aikana aivot latautuvat ja päivän aikana asiat kirjautuvat aivojen muistiin – ja pienikin vaje unessa vaikuttaa aivojen toimintakykyyn heikentävästi. Pitkäaikaisesti oireet voivat jopa altistaa muistisairauksille. Aivojen osuus energiankulutuksestamme on huimat 20%. Aivoille erityisen tärkeää ravintoa on laadukkaast rasvat, sillä aivoista noin 60% on rasvaa!
2. Mitä vähemmän stressiä, sen parempi. Stressin vastapainoksi arjessa on hyvä olla paljon mielekästä tekemistä sekä meditaatiota tai mindfullness-harjoituksia, jotka tuovat tasapainoa stressin keskelle. Itse edelleen suosittelen lyhyitä meditaatioharjoituksia kesken työpäivän – eron nimittäin huomaa selvästi! 🙂
3. Aivot tyytyvät vähään. Liikunta, pienet älypähkinät, positiivisuus ja nautinnot vaikuttavat aivojen toimintaan ja hyvinvointiin positiivisesti ja auttavat aivoja toimimaan parhalla mahdollisella tavalla. Allekirjoitat varmaan saman, että treenien aikana ajatus yleensä kulkee poikkeuksellisen hyvin? Ja loman jälkeen töihin palattua ajatuksia virtaa entistä tehokkaammin? Se ei ole sattumaa 😉

Olen itse elävä esimerkki unen vaikutuksesta aivojen toimintaan, sillä mun unenlaadun parantuessa oon ollut myös tehokkudeltani ja elämänhallinnaltani aivan toinen ihminen. Niin omasta mielestäni, kuin muidenkin tekemien havaintojen perusteella. Eli jos tunnet piston sydämmessäsi niin suosittelen tekemään hyvän unenlaadun eteen jotain!

Aivojen hyvinvoinnista kiinnostuneille suosittelen Heli Isomäen ja Nina Uusitalon kirjaa ”Aivotaidot”, josta tulen varmasti puhumaan täällä blogissa myös jatkossakin (kiitos isi<3). Tosi inspiroiva kirja, joka antaa uutta perspektiiviä hyvinvointiin 🙂

Xoxo,
Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto