Hae
Aino Mäkelä

Kuinka saada unelmatyö?

Kuulen paljon ihastelua siitä, miten onnekas olen saadessani tehdä unelmieni työtä – ja olenkin siitä todella kiitollinen. Todellisuudessa oon tehnyt elämäni varrella todella monenlaisia töitä ja olen nauttinut niistä oikeastaan jokaisesta, ja koska nykypäivänä työelämä koetaan todella haastavana ajattelin kirjoittaa omat vinkkini aiheen tiimoilta.

Me vietetään suuri osa meidän ajasta töiden parissa, joten ihan oman mielenterveyden ja jaksamisen kannalta on tärkeää viihtyä ja kokea työnsä antoisaksi.Uskaltaisin väittää, että mukava työympäristö on yksi suurimmista työssä viihtymiseen vaikuttavista tekijöistä. On onni, että joka aamu on kiva mennä töihin! Mä en aina edes malta pitää lomaa kun töissä on niin kiva käydä.

Jokaisen onkin hyvä muistaa, että ihan kaikkeen ei voi vaikuttaa eikä kenenkään tarvitse kestää huonoa kohtelua tai epäinhimillisä työolosuhteita. Oonkin itse nostanut aina kytkintä siinä vaiheessa, jos ilmapiiri on ollut myrkyllinen tai mua eikä työpanostani ole arvostettu.

Se ei ole luovuttamista, vaan oman pintansa pitämistä – varmuutta siitä, että tietää mitä haluaa ja tuntea oman arvonsa. Toki tämä pitää tehdä myös muille selväksi sillä harva osaa lukea ajatuksia..  Mun mielestä yksi kasvattavimmista jutuista on, kun saa ratkottua epäkohtia yhdessä toisten kanssa – tämä kehittää niin itseä, työnantajaa kuin koko työympäristöäkin. Tieto omasta arvostaan ja siitä mitä haluaa, tuo itsevarmuutta ja rohkeutta, ja silloin on myös helppo kokea tyydytyksen tunnetta päivittäin ja se helpottaa myös ”oman paikan löytämistä”.

Mulla itsellä mun työssä yksi kantavimpia tekijöitä on inspiroida ihmisiä pitämään itsestään parasta mahdollista huolta ja siitä syystä kirjoitan myös tätä blogia. Se on yksi mun intohimoista – ja mä koen intohimon olevan tärkeä motivaattori niin työssä, kuin elämässä ylipäätään. Ilman intohimoa on vaikea kokea merkityksen tunnetta siinä mitä tekee, ja ilman sitä voi tuntuu varmasti turhalta raahautua töihin joka päivä..

Intohimo on sellainen juttu, että sitä ei oikein voi selittää järjellä – mutta sitä kannattaa kuunnella aina. Aina! Usein se vaatii rohkeutta ja joskus jopa hyppyä tuntemattomaan, mutta mitään ei voi saada ellei uskalla edes yrittää. Ja mä uskallan väittää, että kun tekee jotain täydellä sydämellään se huomataan ja rupeaa synnyttämään hedelmää kuin itsestään 🙂

Luonnollisesti myös omalla asenteella on iso merkitys – aina voit päättää keskitytkö valittamaan vai tekemään työsi kunnialla ja mukisematta. Mä olen tehnyt vaikka mitä ”paskaduuneiksi” -luokiteltuja hommia ja ne on ollut ihan mielettömän hauskoja työpaikkoja! Ja niissä on ollut aina todella mukavia etuuksia, vaikka onkin pelännyt tökkäävänsä kätensä käytettyyn huumeruiskuun tai joutunut hakkaamaan monta tuntia jäisiä portaita -25 asteen pakkaseessa. Kun asenne on kohdallaan, on kaikki aina paljon kivempaa. AINA.

Asenne on tärkeä myös siinä mielessä, että tuskin mikään työ on pelkkä intohimoa ja omien unelmiensa toteuttamista. Kaikissa töissä on myös niitä kurjempia hommia, joita ei välttämättä haluaisi tehdä.. mutta hyvällä asenteella nekin käännetään omaksi voitoksi ja opitaan taas jotain uutta. Ja ehkä joku päivä jopa huomataan, että nekin jutut on ihan kivoja kun ne vie hommia eteenpäi tai auttaa säästämään euroja 😉

Vaikka intohimo ja unelmat onkin yksi elämän kantavimpia voimia, on silti hyvä muistaa omat rajat ja pitää niistä rohkeasti kiinni. Jos priorisoi työnsä ensimmäiseksi asiaksi elämässään käy aika nopeasti kalpaten, vaikka rakastaisikin työtään ja tekisi juuri sitä mille sydän sykkii. Nimittäin jos uhraa työlleen kaiken ajan, se intohimo voi helposti sammua ja muuttua pakkopullaksi.. se voi myös katkeroittaa ja ennenkaikkea vapaa-ajan puute laskee tehokkuutta.

Mä tiedän tämän täysin omasta kokemuksestani ja se, että olen oppinut sanomaan ”EI” on parantanut mun elämänlaatua (+ työn laatua ja mielekkyyttä!) aivan valtavasti.

Kun töiden ohella pitää huolta itsestään, nauttii vapaa-ajastaan ja toteuttaa omia intohimojaan saa paljon enemmän energiaa myös työpäiviinsä! Luovuus pääsee valloilleen ja ideoita tuntuu tulevan kuin itsestään, kun päivittäin päästää irti töihin liittyvistä ajatuksista ja tekee jotain aivan muuta.

Unelmien tavoittelu ja intohimo on erittäin tärkeitä juttuja, mutta niitä kohti ei kannata kuitenkaan puskea unohtaen kaikkea muuta siinä samassa. Sitä nimittäin tulee katumaan myöhemmin.. jos ei burnoutin partaalla, niin viimeistään kiikkustuolissa.

Tästä on muuten tehty leffa nimeltä Klik!, jota katsoessa itken joka kerta ja lupaan aina itselleni ettei työ tuu koskaan olemaan mun elämässä se tärkein juttu. Kohtalotovereita?

● ● ● ● ● ●

Nämä oli niitä asioita, joiden mä koen kaikista eniten ohjanneen mun omaa tietäni tähän pisteeseen missä olen nyt. Tämä kirjoitus ei ollut vain kohta valmistuville ja tuleville ylioppilaille, vaan ihan jokaiselle teistä.

Kaikilla on mahdollisuus saada unelmiensa työ, mutta sen eteen on oltava valmis tekemään töitä – vähintään muuttamaan omaa asennetta tai rohkeuden opettelua, jotta saa oman äänensä kuuluviin. Ja se jos mikä on sen arvoista.

Muistakaa, että me ollaan kaikki täällä vain kerran <3

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

3 kommenttia

  1. Jutta kirjoitti:

    Työ intohimona saati edes mukavana asiana tuntuu tosi vieraalta ? Olen 32-vuotias enkä ole vielä löytänyt työpaikkaa jossa viihtyisin. Työympäristö ja -ilmapiiri on kaikissa paikoissa ollut hyvä, mutta siihen se jääkin. Aamuherätykset on yhtä tuskaa, aloitan lähtölaskennan jo tuloaulaan saapuessani.. ”Enää 7h 55 min jäljellä. Teen annetut tehtävät ahkerasti ja suht mukisematta mutta ei mua juurikaan kiinnosta se mitä teen. Välillä tekis mieli vetää nyrkillä tietokoneen näytöstä läpi ja lähteä himaan. Koska ei kiinnosta. Ainoa motivaatio on raha. Jos saisin valita niin olisin vaan kotona, urheilisin ja hengailisin.. Tästä maailmasta ei löydy työtä jota voisin kutsua ”unelmaduuniksi”. Se on illuusio. Ei työnteosta voi nauttia. Se on pakollinen paha.. Mun mielestä ??

  2. Roosa kirjoitti:

    Tulevan syksyn ylioppilaana tämä teksti kolahti ja ajoitus oli mainio. En vielä tiedä tarkkaan, mikä musta tulee isona, mutta jaksan uskoa, että tekemällä niitä asioita, joista nautin, niin pääsen aika pitkälle. 🙂 Tästä onkin hyvä jatkaa inspiroituneena koulukirjojen pariin…

    Roosa

  3. Sussu kirjoitti:

    Tää asia on pyörinyt mun mielessä tosi paljon.. olen äitiyslomalla ja palaamassa syksyllä työelämään. Olen ollut työssäni 3-4 vuotta ja en koe sitä omakseni. Työkaverit on ok, työtehtävät on ok, firma on ok..mutta kun ei ole sitä intohimoa sitten tippaakaan! Taustalla on 6 vuoden opinnot tähän ammattiin, joten ihan herkästi ei haluaisi luovuttaa. Uuden ammatin opiskelu on aika iso loikka, koska on kuitenkin lapsi joka vaatii aikaa ja rahaakin pitäisi tienata elämiseen. Tällä hetkellä katselen muita työmahdollisuuksia tällä koulutuksella, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt mitään mielenkiintoista. Kunnollista tukea ja kannustusta perheeltä en alanvaihdolle saa, joten siksikin se tuntuu tahmealta. Varmaan hampaat irvessä kuljen seuraavat 20v tuossa nykyisessä työssä, onhan siinä hyvä palkka ainakin.. lähipiirissä kukaan ei ymmärrä sitä tuskaani, että työn pitäisi minun mielestäni olla jollain tavalla merkityksellistä ja ”kivaa”. Onneksi äitiys on ollut edes se mun juttu ❤ Saanut nyt vuoden tehdä tätä parasta työtä ☺

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *