Hae
Aino Mäkelä

Ihanan kamala kevät

Rakastan kevättä, jatkuvasti lisääntyvää valoa ja lumen alta pilkottelevaa asvalttia. On ihanaa kaivaa kaappien kätköistä pirteänä hehkuvat kevättakit ja kesän tuloa enteilevät varrettomat tennarit. Seisoskella hetki suorassa auringonpaisteessa lämmitellen ja nurkan takana palella varjossa.Vaikka kuinka paljon nautinkin keväästä, tuo se aina mukanaan myös ihan loputtoman väsymyksen. Jo viimeisen viikon musta on tuntunut, että voisin vaan nukkua nukkumisen perään. Itseasiassa haluaisin vaan piiloutua neljän seinän sisään pariksi päiväksi, jotta voisin vaan nukkua yksikseni ilman yhtään mitään häiriötekijöitä. Se on ärsyttävää, sillä samaan aikaan haluaisin tehdä kaikkea muuta: treenata, nähdä ystäviä, kirjoittaa, lukea, siivota, kokkailla ja vaellella ympäriinsä ulkona nauttien siitä rakastamastani keväästä.

Ja mä uskallan väittää, etten oo ainut jolta tuntuu tältä.

Google osasi kertoa, että: Valolla on välitön virkistävä vaikutus. Valoisa aika pitenee, ja nimenomaan illan tunteihin tulee lisää valoista aikaa. Silloin ollaan pidempään ulkona, se taas virkistää ja tämä lykkää nukkumaanmenoa. Aamuherätys on kuitenkin samaan aikaan. Uni jää niukaksi ja usein katkonaiseksi, eikä virkistä tarpeeksi. Eli tää mun tuntema väsymys on siis todellista.

Kuitenkin jos voitan väsymykseni ja raahaudun töiden jälkeen sängyn sijasta treenaamaan tai ulkoilemaan, on olo loppuillan kun toisella ihmisellä! Se väsymys on vaan niin kova, ettei homma ole ihan helpoimmasta päästä. Tiedätkö mistä puhun? Onko sulla hyviä vinkkejä kevätväsymyksen selättämiseen?

Onneksi mulla on Tsemppikerho ja ihania kavereita, joiden läsnäolo tsemppaa treenaamaan. Tälläsissä tilanteissa sitä kyllä huomaa kuinka paljon sillä on merkitystä! Vaikka eiköhän sitä kerran vuodessa vois myös antautua sille väsymykselle ja ottaa vähän iisimmin.

<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Yksi kommentti

  1. Anniina kirjoitti:

    Kyllä! I feel you! 😁

    Minäkin rakastan kevättä. On ihanaa, kun valon määrä lisääntyy ja talven ote alkaa pikku hiljaa hellittää. Saa vaihtaa kevyempää vaatetta ylle, luonto alkaa heräilemään lumen alta… Mutta sitten kääntöpuolena se väsymys ja omalla kohdallani myös alakuloisuus. Tuntuu niin hassulta, että vaikka pidän keväästä, niin joka vuosi mulle iskee pieni ”kevätdepis”. Jotkut päivät menee vain itkeskellessä ilman konkreettista syytä, väsyttää, tekisi mieli hautautua kotiin – mikä on tietysti virhe, kun päässä pyörii vain surullisia ja negatiivisia ajatuksia.

    Lääke tähän? Pakotan itseni liikkeelle: liikuntaa, ihmiskontakteja sopivassa määrin, riittävästi unta ja ruokaa. Ja onneksi on ihmisiä, joille voi välillä purkaa mieltä ❤ Päivä kerrallaan 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *