Mun piti kirjoittaa tänään jostain muusta. Tai oikestaan mun ei pitänyt kirjoittaa tänään yhtään mistään, kunnes sekosin onnesta..! Nimittäin tänään mun pikkuveli teki ratkaisevan maalin ja siivitti Oulun Kärpät SM-liigan voittoon! Ihan uskomatonta!Jotenkin tuntuu hassulta kirjoittaa tästä sillä en oo pitkään aikaan kirjoittanut hirveästi omasta yksityiselämästä tai lähipiiristäni mitään. Mutta pikkuveljestäni oon kirjoittanut aikaisemminkin. Viimeksi neljä vuotta sitten, jolloin kerroin kuinka hän on mun idoli ja sen jälkeen mun arvostus pikkuveljeäni kohtaan on vaan kasvanut entisestään.

Sisukas, määrätietoinen ja hemmetin kova tekemään töitä. Siinä missä mä helposti luovutan, niin pikkuveli sisuuntuu ja se nähtiin myös näissä finaalipeleissä. Pikkuveljen kauden piti olla jo ohi loukkaantumisen takia, mutta kuin ihmeen lailla kuntoutuminen sujui odotettua paremmin ja kentälle avautui paikka. Tai ei se ihme ollut, sillä mä tiedän että hän teki kaikkensa – siis ihan kaiken – kuntoutumisen eteen.

Mä olen niin käsittämättömän onnellinen mun pikkuveljen puolesta, joka on pienestä asti pelannut ja tehnyt töitä unelmansa eteen – ja nyt hän saa täysin ansaitusti kantaa sankarin viittaa. Kun rakastaa jotain sydämensä pohjasta ja omistautuu sille täysin, niin se näkyy ja synnyttää hedelmää, ja niin kävi tälläkin kertaa. Aivan uskomaton fiilis, enkä voi edes kuvitella miltä itse sankarista tuntuu!

Onnea pikkuveli, mä olen niin ylpeä susta. Ja tietysti onnea Oulun Kärpille! Ihan mahtava joukkue ja uskomaton kausi.

Rakkaudella,
yksi onnesta halkeava isosisko

PSST…Kuva on kopioitu törkeästi mun äidin Facebook-sivulta, joten jos joku tietää kuka sen on ottanut niin saa huikata!

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Hyvää syntymäpäivää, minä! Vau. Tänään tuli mittariin täyteen maagiset 27-vuotta ja ei voi kyllä muuta sanoa, että onpahan ollut vuosi. Tässä iässä syntymäpäivät ei sinällään tunnu enää miltään, mutta näinä päivinä on aina hauskaa pysähtyä hetkeksi miettimään kulunutta vuotta ja omaa elämäänsä.

Ja tänään se nostaa ihan valtavan leveän hymyn mun kasvoille.Nuorempana ajattelin, että menisin naimisiin 26-vuotiaana. Jotenkin aikaisemmin pidin tätä ikää ”aikuisena” ja aikuiseen, tasapainoiseen ja onnelliseen elämään mun mielessäni tietysti kuului mies, omakotitalo ja kaikkea muuta idyllistä. Jotenkin tää ajatus iskostui niin syvälle muhun itseeni, että siitä on ehkä ollut vaikeinta päästää irti – tajuta, etten ole epäonnistunut tai yksinäinen vaikka alkuperäinen ajatus mun omasta onnesta oli erilainen.

Onnea kun on niin monenlaista. Hassua on, etten sillon edes osannut kuvitellakkaan kuinka onnellinen voisin olla muuten. Oon onnellinen, että oon aina rohkeasti tehnyt asioita omalla tavallani – kyseenalaistaen ne omat kuvitelmani ja haaveeni. Jos en olis tehnyt niin, en olis nyt tässä. Oon siitä onnekas, ettei mun onni vaadi mitään glitteriä tai glamouria. Se koostuu ihan tavallisista, arkisista asioista. Ja sitten ne kaikki satunnaiset glitterit ja glamourit – ne tekee mun elämästä entistä kivempaa silloin kun sattuvat kohdalle, mutta ei kuitenkaan määritä mun onnea. Sillä sen teen minä itse <3

Ihanaa viikonloppua!

Rakkaudella,
Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto