Hae
Aino Mäkelä

Ketogeeninen ruokavalio – hyväksi vai haitaksi?

Uskaltaisin veikata, että lähes jokainen on kuullut sanan ”ketogeeninen ruokavalio” viimeisen vuoden aikana ja varmasti jokainen tietää jonkun, joka ”ketoilee”. Ketogeeninen ruokavalio onkin tän hetken ”hittiruokavalio”, josta kuhistaa joka nurkassa ja jonka ylivoimaisuutta hehkutetaan. Mutta miten on, onko siinä oikeasti järkeä?

Ketogeeninen ruokavalio

Ketogeenisessä ruokavaliossa pyritään ketoosiin, jossa elimistö käyttää pääasiassa energiakseen glukoosin sijaan keto-aineita. Ketoosi on elimistölle luonnollinen aineenvaihdunnan tila, eikä sitä tulisi sekoittaa ketoasidoosiin. Päästäkseen ketoosiin henkilön tulee rajoittaa hiilihydraattien saanti ruokavaliossaan alle 50 grammaan vuorokaudessa.

Ketogeeninen ruokavalio koostuukin pääasiassa rasvasta 70-75%, kohtuullisesti proteiinista 20-25% ja rajoitetusti hiilihydraateista 5-10%.

Oikein toteutettuna ketogeeninen ruokavalio on ravitseva ja maukas. Lihaa, kalaa, kanaa, kananmunia ja hyvälaatuisia rasvoja, pähkinöitä sekä tiettyjä kasviksia. Ketoilijoiden annoskuvat onkin yleensä aivan ihanan näköisiä!

Elimistö alkaa siirtymään ketoosiin 3-4 päivän hiilihydraattirajoitteisen päivän jälkeen, kun elimistön glukoosivarastot on käytetty loppuun – tällöin elimistön on käytettävä energiakseen keto-aineita. Elimistön adaptoiduttua ketoosiin se käyttää keto-aineiden ja ravinnon rasvan lisäksi energianaan myös kehon varastorasvaa.

Kannattaako ketoosi?

Kuten jo mainittu ketoosi on elimistölle luonnollinen aineenvaihdunnan tila. Ketogeenistä ruokavaliota on käytetty terapeuttisena ruokavaliona jo vuosikymmenien ajan mm. epilepsian hoidossa. Pitkäaikaisesta ketogeenisen ruokavalion noudattamisesta ei kuitenkaan ole vielä tutkimuksia, joten sen puolesta en voi puhua. Ja vaikka kuinka puhutaan, että alkuaikoina ihmiset olivat ketoosissa niin sekään ketoosi ei ollut jatkuvaa – silloin syötiin energiavarastot täyteen, kun ruokaa oli saatavilla.

Monet ketoosissa olevat intoilevat sen vaikutuksista: paino putoaa, vyötärö kapenee, keskittyminen tehostuu, vatsavaivat katoaa, energiatasot nousevat, unenlaatu paranee, makeanhimo katoaa.. ja kaikki nämä on toki positiivisia juttuja, kun on kyse omasta arjesta ja jaksamisesta!

Ketoosin tutkitut terveyshyödyt liittyvät juurikin mahdollisiin positiiviin muutoksiin painossa, ehkäisevään ja hoitavaan vaikutukseen sydän- ja verisuonitaudeissa sekä 2 tyypin diabeteksessa,  aknen hoitoon, rappeuttavien neurologisten sairauksien hoitoon ja naisilla PCOS:in hoitoon.

Koska oon terve ja hyväkuntoinen ja elämänlaatu on mallillaan, en ole itse kokenut tarvetta aloittaa ketogeenistä ruokavaliota.

Mun ruokavalio on monipuolinen ja tasapainoinen, ja se tukee täydellisesti mun terveellistä elämäntyyliä. Mulla on kuluneen vuoden aikana tippunut paino ihan itsestään, joten en missään nimessä halua enää laihtua. Muista ketogeenisen ruokavalion positiivisista vaikutuksista – kevyt olo, parempi keskittyminen, tasaiset energiatasot, parempi unenlaatu, kadonnut makeanhimo & näläntunne – oon saanut nauttia pätkäpaastoillessani.

Jokaisen, joka harkitsee ketogeeniselle lähtemistä kannattaa miettiä miksi sen tekisi?

Mä en itse oikein tykkää siitä, että aina etsitään ”pikakeinoja laihdutukseen”. Toisekseen en myöskään tykkää siitä, että ihmiset hurahtavat johonkin kultinomaisesti – ja tässä ketoilussa nyt tuntuu yhdistyvän molemmat asiat.

Jos painonhallinnan kanssa on ongelmia, olisi mun mielestä tärkeämpää miettiä MIKSI painoa kertyy/MIKSI se ei putoa? Ketogeeninen ruokavalio on ääripää ja mä uskon, ettei se ole välttämätön painonpudotuksen ja oman hyvinvoinnin saavuttamiseksi.

Vaikka ketoilijat kuinka puhuu miten helppoa, ihanaa ja mahtavaa ketoilu on, niin todellisuudessa se kuitenkin vaatii arkeen tietyt rajoitteet. Ketogeenisen ruokavalion aloittamista miettiessä kannattaa miettiä, onko oma elämäntilanne sille otollinen? Onko sinulla resursseja noudattaa tiukkaa ruokavaliota? Ja kestääkö oma mielenterveys jatkuvan ruoan kyttäämisen ja jokaisen suupalan analysoinnin?

Mä myönnän, että mun elämäntyyli on niin menevä ja sosiaalinen että se on yksi syy minkä vuoksi en ole innostunut ketoilusta. Tiedän, että reissuelämässä stressaisin ”mistä saisin oikeanlaista syötävää” ja pahimmassa tapauksessa olisin kokonaan syömättä – minä kun en halua syödä pelkästään makroja, vaan ruoan täytyy olla myös ravitsevaa.

Toisekseen mulla on ollut niin vaikea päästä irti omasta rajoittuneesta ruokakäsityksestä ”fitnessbuumiajoilta”, että tiedän mun mielen olevan tosi herkkä tälläisille rajoitteille – ja pahoin pelkään, että ketoilu ei ole hyväksi vuosia painon kanssa taistelleiden mielenterveydelle.

Nykyaikana ongelma piilee ehkä eniten kuitenkin siinä, että ruokaa on jatkuvasti ja kaikkialla saatavilla. Ja vieläpä laadutonta sellaista. Hiilihydraattien syöminen ei missään nimessä ole huono juttu, kunhan lähteet on vaan oikeat.

Enkä mä nyt täysin halua ketoilua tyrmätä ja se varmasti sopii monelle – varmasti mielenkiinnosta kokeilisin itsekkin, jos kokisin sen tarpeelliseksi ja olosuhteet sille suotuisaksi. Mutta se, että sopiiko se kaikille onkin toinen juttu. En usko, että mikään noin ääripään ratkaisu voi olla kestävä ratkaisu mitä tulee kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja terveyteen – vaikka toki uskon kyllä, että terapeuttisena ruokavaliona se voikin olla avain parempaan elämänlaatuun ja parantumiseen.

Mutta kuinka moni ketoilusta innostunut loppupeleissä osaa toteuttaa sen oikein? Niin, että se oikeasti tukee terveyttä?

Erinäisiä keskustelupalstoja lukeneena epäilen, ettei kovinkaan moni. Tuntuu, että ketoilumaailma on yksi villi länsi eikä monella itseään asiantuntijaksi tituleeraavalla ole taskussa muuta, kuin oma positiivinen kokemus ketoilusta. Sen vuoksi kaiken rakentaminen toisten tarinoiden varaan ja massalle suunnattuihin valmennuksiin ei oo kannattavia vaihtoehtoja,  sillä ketoilussakin on huomioitava yksilö ja sen tarpeet.

Jos mun pitäis tiivistää mun ajatukset, niin mä varmasti kehottaisin ihmisiä olemaan kriittisiä ketoilun suhteen. Vaikka se kuinka vaikuttaa mahtavalta jutulta, niin kaikki ei aina oo sitä miltä näyttää – varsinkaan tilanteessa, jossa ei oikeasti voida vielä tietää miten pitkäaikainen ketoilu meihin vaikuttaa.

Ja jos päätät aloittaa ketoilun niin toivotan sulle paljon tsemppiä ja toivon, että saat siitä kaiken hyödyn irti!

AINIIN JA VIELÄ YKS JUTTU! Ja tää on puhdas mainos, koska uskon että moni teistä oikeasti haluaa kuulla tän: nimittäin FitnessFirstillä on tän viikon ajan kaikki laadukkaat kotimaiset Puhdas+ tuotteet osta 2, maksa 1! Eli saat kaksi samaa tuotetta yhden hinnalla! Kannattaa hyödyntää tarjous ja täyttää kaapit nyt, sillä tarjous on voimassa niin kauan kuin tavaraa riitää 🙂

<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto

Ihmisen paras ystävä ansaitsee vain parasta

Koira on ihmisen paras ystävä. Tänään vietetäänkin valtakunnallista Koiranpäivää, jonka teemana on tänä vuonna koiran ottamiseen liittyvä vastuu. Aihe on tärkeä – niin tärkeä, että halusin ottaa siihen kantaa ihan bloginkin puolella.

Aihetta voi pohtia monestakin kulmasta – millainen vastuu on uudella omistajalla koiran loppuelämän suhteen? Millainen vastuu on koiraa haaveilevalla sen suhteen, mistä ja millaisen koiran hankkii?

Koirat on ihan parhaita lemmikkejä ja hyvin kasvatettuna ja koulutettuina aivan mahtavia perheenjäseniä. Mä itse oon lapsesta asti rakastanut koiria ja varmasti heti kun opin kävelemään olin ulkoiluttamassa kaikkia naapureiden koiria 😀 Niin kauan kuin muista, halusin oman koiran – ja lopulta sellaisen sain ollessani 9 vuotias.

Koiran hankinta ei ole mikään yksinkertainen päätös. Parhaimmassa tapauksessa uusi perheenjäsen ilostuttaa arkea lähes seuraavat kaksikymmentä vuotta. Koiraan on sitouduttava ja siitä on otettava vastuu, tilanteessa kuin tilanteessa.  Pelkkä ”mä haluan” ei ole hyvä syy hankkia koiraa, jos koiraan ei ole mahdollista sitoutua sen loppuelämän ajaksi.

Kun koira tulee perheeseen, elämä muuttuu. Töistä on tultava suoraan kotiin, koiraa on ulkoilutettava vaikka ei huvittaisikaan eikä koiraa voi jättää lomamatkojen ajaksi yksin kotiin. Haasteiden edessä koiraa on koulutettava pitkäjänteisesti, jotta arjesta saadaan kaikille sujuvaa ja miellyttävää. Koiraroduista riippuen myös aktiiviteettejä on oltava, jotta elämä säilyy mielekkäänä.

Samalla saat ihanan ystävän, joka on aina iloinen kun tulet kotiin. Ystävän, joka on valmis tekemään sun kanssa ihan mitä vaan – kunhan vain saa olla sun kanssa! Ystävän, jonka silmissä sinä olet maailman paras ja rakkain. Ystävän, jonka vuoksi haluaa tehdä kaikkensa.

Ensimmäinen vastuullinen valinta tulee eteen jo ennen, kuin pentu on kotona. Minkä rotuisen koiran haluat? Millainen koira sopisi juuri sinulle (ja perheellesi)? Mistä koiran hankit – kasvattajalta vai Mustasta Pörssistä?

Valinnat kannattaa tehdä tarkkaan, sillä niillä on tosi iso merkitys jatkon kannalta – isompi, mitä monesti edes arvaakaan. Pelkkä ulkonäkö ei ole hyvä kriteeri vaan kannattaa miettiä millainen koira kotiin sopisi. Vastuullinen koiranomistaja perehtyy valitsemaansa rotuun ja tutustuu yksilöihin ennen lopullista päätöstä. Kun valinta on tehty, kannattaa koira hankkia aina rotuyhdistykseen kuuluvalta kasvattajalta ja tutustua kasvattajaan hyvin – parhaimmassa tapauksessa saat samalla myös uuden ystävän. Kasvattaja on se tuki ja turva, joka auttaa jatkossa mahdollisissa ongelmatilanteissa (ja kenen kanssa iloitset niistä ihanista jutuista!) <3

Koiran kotiutuduttua alkaa vastuu, joka jatkuu sen loppuelämän ajan.

Koira on fiksu ja lojaali perheenjäsen ja se ansaitsee turvallisen elinympäristön, jossa se viihtyy <3 Elämässä tapahtuu aina kaikenlaista mitä kukaan ei voi ennustaa, mutta siitä huolimatta myös koirasta on huolehdittava. Ja vaikka välillä olis haastavia tilanteita ja hermot tuntuu menevän, niin on aina hyvä muistaa ettei se ole koiran vika. Koira ei ole tahallaan inhottava ja tee elämää vaikeaksi – koira ei osaa lukea ajatuksia, vaan se osaa asioita ja käyttäytyy sen mukaan miten se koulutetaan. Vaikeistakin, jopa mahdottomilta tuntuvista tilanteista, voi päästä yli oikeilla määrätietoisilla keinoilla.

Ja tavallaan juuri se koirien kans onkin ihan älyttömän palkitsevaa: huomata, miten se yhteistyö alkaa sujumaan ja syventymään, ja samalla koira oppii uusia asioita. Ja se on aina yhtä siistiä – oli ne asiat sitten hyödyllisiä arjessa tai harrastuskentillä! Kaikkien koirien kanssa ei toki tarvitse harrastaa aktiivisesti, mutta suosittelen puuhastelemaan koiran kanssa jotain teille mieluista. Se nimittäin syventää koiran ja omistajan suhdetta huomattavasti <3

Kuten jo aikaisemminkin totesin niin koira ansaitsee turvallisen elinympäristön ja siihen kuuluu myös määrätietoinen omistaja, jonka ei täydy huolehtia koirasta – vaan joka haluaa tehdä sen. Toki joskus tulee tilanteita, joissa on tehtävä vaikeita päätöksiä. Tilanteita, joihin kukaan ei koskaan halua päätyä, mutta joissa on vain yksi oikea ratkaisu. Mun mielestä etenkin näissä tilanteissa korostuu koiranomistajan vastuu: vastuu niin itseään kuin koiraakin kohtaan: omistajan on mietittävä, mikä on parasta sille omalle ystävälleen ja toimittava sen mukaan. Ja tiedän kokemuksesta, että se ei ole aina helppoa.

Kirjoituksesta tuli aikamoinen sillisalaatti, mutta toivon jokaisen löytävän siitä jotain samaistumispintaa. Ainakin jokaisen koiraihmisen, heh! Mä elin monta vuotta ilman koiria, koska olosuhteet ei antaneet periksi, mutta oon nyt maailman onnellisin koiranomistaja.

Ja hyvää kannatti odottaa, sillä en ois ikinä voinut kuvitellakkaan saavani elää näin ihanien koirien kanssa. Rakkaiden perheenjäsenten, jotka on aina valmiina halailemaan, metsälenkille ja harrastamaan.

Pitäkää parasta huolta koiristanne,
<3 Aino