Hae
Aino Mäkelä

Torstain kevennys

Torstain kevennyksenä kerron teille hauskan tarinan, joka toivottavasti samalla opettaa myös jotain. Itseäni tarina motivoi menemään aikaisemmin nukkumaan ja panostamaan stressittömämpään arkeen 😉

Nainen oli maalla ystäviensä talonvahtina heidän etelänmatkan aikana. Alkutalven huonon ajokelin ja hieman vaikeakulkuisemman tien takia nainen kulki työmatkat ystävänsä automaattivaihteisella nelivedolla, jotta pääsisi varmasti aina turvallisesti perille. Viikon aikana ajokeli oli useaan otteeseen hurja ja etenkin sankka sumu teki ajamisesta haastavaa.

Kun ystävien loma loppui, oli naisen tarkoitus ajaa omalla autollaan takaisin kotiinsa. Mutta kun nainen yritti käynnistää autoaan se ei käynnistynyt. Ei vaikka kuinka yritti! Ei auttanut soitto isälle eikä avopuolisolle, auto ei käynnistynyt. Ainut vaihtoehto oli hypätä ystävän autoon, ajaa sillä päiväksi toimistolle ja ajaa iltapäivällä takaisin käynnistämään autoa. Ja näin tehtiin.

Iltapäivällä ennen käynnistyskaapeleiden käyttöä päätettiin vielä kokeilla auton käynnistämistä – ja sehän käynnistyi! Nainen ei voinut ymmärtää, mitä juuri oli tapahtunut. Aamulla auto ei käynnistynyt sitten millään, mutta iltapäivällä ei ollut mitään ongelmaa.. Mistä ihmeestä olisi voinut olla kyse?

Kotimatkalla nainen soitti veljelleen kysyäkseen hänen mielipidettään auton ”ongelmasta”. Samalla kun nainen selitti tilannetta yksityiskohtaisesti läpi hän tajusi jotain.. hän oli yrittänyt käynnistää autoaan oikealla jalalla – ja hänen autonsa oli manuaalivaihteinen. Viikon automaattivaihteisella autolla ajettuaan hän oli yrittänyt käynnistää omaansa samoin, siis jalka kytkimen sijaan jarrulla. Nainen alkoi nauramaan itsekseen ja oli tyytyväinen, että vika oli kuskissa eikä autossa!

 

Kuten varmasti moni arvaakin, kyseinen nainen olin minä ja mulla oli takana rankat pari päivää. Niin rankat, että mun aktiivisuuskellon stressimittari oli puolet korkeammalla mitä normaalisti 😀 Täten myös yöunet oli jääneet huonoksi ja vaikka ajattelinkin olevani ihan toimintakykyinen, niin selkeästi aivoni olivat stressistä väsyneet.. Sillä kyllähän kymmenen vuotta manuaalivaihteisella autolla ajaneena mun olisi pitänyt a) osata käynnistää auto tai b) tajuta vika viimeistään siinä vaiheessa, kun soitan isälleni pyytääkseni apua tilanteeseen.

PS. Oon muuten miettinyt, että miksi mä aina soitan isille hädän hetkellä vaikka meillä on välimatkaa aina vähintään se 350km?

Onneksi osaan nauraa itselleni ja otin eilisen kokemuksen itselleni opetuksena, jonka seuraukseni olin eilen nukkumassa jo heti yhdeksän jälkeen – ja tänään stressitasot oli onneksi jo vähän laskeneet.

<3 Aino

LUE MYÖS:
Ostakaa meidän koti! / 7x smoothieresepti / Someton päivä

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto

Yksi kommentti

  1. Taina kirjoitti:

    Heh! Mun pojalla on automaatti-Audi ja itellä vanha manuaali-Yaris. Sain Audin kesällä viikoksi lainaan. Yritin sitten viikon jälkeen lähteä omallani liikkeelle, mutta en osannutkaan. Istuin pitkään Yariksessa katsellen polkimia ja muita ja koin paniikkia. Sitten tajusin, mutta aluksi vaihteiden vaihtaminenkin meni moottorin huudattamiseksi, koska eihän mulla ole automaattivaihteita.
    Että äkkiä ihminen menee sekaisin näissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *