Hae
Aino Mäkelä

Puolimaraton, jota en tule juoksemaan

Keväällä puhkuin intoa puolimaratonista, jonka olin päättänyt juosta tulevana syksynä. Päätin, että juoksen sen ja asetin tavoitteeksi päästä maaliin kahdessa tunnissa! Olin motivoitunut ja halusin todistaa itselleni, että pystyn siihen.Mutta sitten mun silmät avautuivat. Tajusin, että juoksu on todella kuormittavaa ja raskasta, ja saa mun kropan jumiin tosi pahasti. Harjoittellessani puolikasta varten tajusin, ettei mun kroppa oo vieläkään täysin palautunut mun vanhoista vammoista ja esimerkiksi mun pohkeet ja penikat oli edelleen ”kestotukossa”, ja tilannehan luonnollisesti pahentui aina juoksemisen jälkeen.

Pohkeet ja penikat oli oikeastaan ainoat, jotka oireili kivuliaasti, mutta silti se outo tunne kropassa ei jättänyt mua rauhaan. Eikä ihme – nimittäin lantionpohjan fysioterapian yhteydessä Annakaisa huomasi, että mun toinen jalka tekee enemmän kuin toinen ja se luonnollisesti vaikutti myös mun juoksuasentoon.

Se oli ehkä se viimeinen niitti.

Vaikka kuinka haluaisinkin juosta ja päästä tavoitteeseeni, niin onko sitä järkevää tehdä rikkinäisellä keholla? Eikai kukaan lähde ajamaan satojen kilometrien matkaakaan autolla, josta meinaa pudota rengas?

Sen vuoksi mä nöyrryin ja myönsin itselleni, että nyt ei ole juoksun aika. Tavallaan oon pettynyt, mutta toisaalta tosi ylpeä itsestäni. Mun ego koki ehkä isoimman kolahduksen, sillä se olisi tietysti halunnut päästä näyttämään kaikille mistä mut on tehty! Mutta keho kiitti ja tuntuukin nyt paremmalta kuin aikoihin – ja siitä on kiittäminen myös pidempää treenilepoa ja säännöllistä hierontaa, joka on ollut kaikkea muuta kuin nautinnollista.. Nyt oonkin juoksemisen sijaan keskittynyt taas sen tasapainoon löytämiseen. Kehon huoltamiseen ja fiksusti treenaamiseen, heikkouksien vahvistamiseen. Viimeisin vamma kun ei ole edes vuoden vanha, ja koska mitään sen ihmeellisempää kuntoutusta en oo sen parantumisen eteen tehnyt, niin ei liene ihmekkään että kroppa on vähän vinksallaan..?

Tosin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja oon itsestäni niin ylpeä, että pystyin astumaan egoni yli tän asian kanssa ja tekemään sen itselle oikeasti parhaan ratkaisun.

Energistä viikkoa,
<3 Aino

PSST… Postauksen kuvat on muuten syksyn 2016 Ruskamaratonilta, toistaiseksi mun ensimmäiseltä puolikkaalta 🙂


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Taukojumppa voi pelastaa päivän, tai koko viikon!

Taukojumppa ei välttämättä näin himotreenaamisen aikakaudella tunnu kovin hyödylliseltä tai mediaseksikkäältä, mutta sitä ei kannattaisi aliarvioida. Pidin tässä kesällä sellaisen viiden viikon mittaisen treenitauon, johon mua inspiroi ajanpuutteen lisäksi myös mun keväällä aloittamani lantionpohjan fysioterapia. Sen ansioista aloin tajuamaan kuinka jumissa mun keho olikaan ja mikä parasta – oon myös oppinut löytämään rentouden ja muistanut pitkästä aikaa, kuinka hyvältä oma keho voikaan tuntua kun ei kokoajan kiristäkkään.Kuten jo kerroin, oon tänä kesänä istunut lähes joka viikonloppu vähintään 1000 km verran autossa ja parhaimmillaan yhtenä päivänä kymmenen tunnin verran. Kaiken sen istumisen jälkeen keho tuntuu poikkeukselta kankealta, raskaalta ja ennenkaikkea kireältä.

Istuminen onkin mulla ehkä se tehokkain tapa saada lonkankoukistajat juntturaan ja siten myös alaselän kipuilemaan. Pelkääjän paikalla istuessa voi onneksi tehdä samalla myös lantionpohjan rentoutusharjoituksia, jotka lievittää tilannetta jo hieman, mutta parasta on taukojumpat jotka saa veren virtaamaan ja pistää kuona-aineet liikkeelle.

Taukojumppa onkin mun mielestä vähintä, mitä jokaisen tulis päivän aikana tehdä! Istuit sitten päivät autossa tai toimistolla. Ja parasta on, että jo muutaman minuutin jälkeen keho kiittää! Sain kehonhuoltoon ohjeita fysioterapeutiltani Annakaisalta ja teen venytykset dynaamisina niin, että käyn läpi lonkankoukistajat, lähentäjät ja pakarat yläkropan kiertoliikkeiden kera kuten kuvistakin näette. Kuitenkin ylivoimaisesti paras liike on ollut joogastakin tuttu ”Happy Baby”,  joka avaa ihanasti lähentäjiä, koko takaketjua ja vapauttaa ihanasti alaselän painetta. Kokeilkaa! Ihastutte varmasti.

Säännöllinen kehonhuolto ja jumppailut, on auttaneet mulla vähentämään istumisen aiheuttamia kireyksiä ja kipuja – ja parantanut mun tuntemusta omasta kehostani. Myös lantionpohjan uusintamittauksissa mulla näkyi selkeästi istumisen aikaansaamat kireydet, mikä motivoi mua entisestään keskittymään rentouteen ja kehon huoltamiseen jatkuvan kehon kuluttamisen sijaan. Oon niin onnellinen, että löysin Annakaisan opastuksella mun lantionpohjan ja sen lihakset sillä ne on opettaneet mulle ihan älyttömän paljon mun kehosta.Sillä mä ainakin tykkään omastani paljon enemmän toimintakykyisenä, rentona, kevyenä ja liikkuvana kuin jumisena ja kireänä <3

Rennoin fiiliksin,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto