Hae
Aino Mäkelä

Toukokuun viimeinen

..ja ensimmäinen.

Siis blogikirjoitus.

Muistan kun muutama vuosi sitten ollessani tyttöjen kanssa illallisella tunsin itseni ulkopuoilseksi, kun he puhuivat Netflix-sarjoista joihin olin koukussa. Muistan silloin miettineen, että millä ihmeen ajalla joku kerkeää katsomaan Netflixiä? Ja nyt olen yksi heistä, joka rentoutuu pitkän päivän päätteeksi lempparisarjansa parissa.

Silloin elin kalenterin mukaan tapahtumasta toiseen, ja nyt kalenteri on enemmän tyhjä kuin täynnä. Mutta silti elämässäni on rutkasti paljon enemmän sisältöä! Enemmän merkityksellisiä, itselleni tärkeitä juttuja, eikä vaan pelkkää asioiden suorittamista. Kun aiemmin ajattelin että Netflixin katsominen on tylsän elämän merkki, niin nyt tajuan miten tärkeitä juuri ne hetket on – ne, jolloin ei tarvitse tapahtua yhtään mitään.

Ensimmäistä kertaa vuosiin odotan juhannusta, sillä silloin mulla alkaa ensimmäinen ihan oikea, kunnollinen kesäloma! Tähän asti oon tehnyt töitä yrittäjänä ja lomat on olleet sen mukaiset (lue: ei varsinaisia lomia), joten oon aivan innoissani tulevasta kesästä! Ja oikeastaan on aika kivaa, että maailman tilanne on mitä on, niin voin hyvällä tunnolla viettää aikaa maailman parhaimmassa paikassa eli kotona <3 Täällä riittääkin tekemistä ja uskon, että loman aikana tuun saamaan myös vihdoin aktivoitua mun sisäisen himosisustajan ja saan vihdoin fiksattua itseäni häiritsevät yksityiskohdat kotona kuntoon!

Tiedän jo nyt, että tulevat viikot ennen lomaa tulee olemaan tosi kiireiset, mutta toivon kovasti että muistan antaa itselleni aikaa myös omien lempijuttujen parissa. Yksi niistä on tämä kirjoittaminen, ja nytkin katselen hymyillen näppiksellä liikkuvia sormiani. Tuntuu niin hyvältä päästä jakamaan omia, niitä todella arkisiakin, ajatuksia teidän kanssanne. Vaikka mä välillä vietänkin hiljaiseloa, niin silti ei kulu päivääkään etten ajattelis kirjoittamista tai teitä kaikkia siellä ruudun toisella puolen.

Ihanaa toukokuun viimeistä ja kuullaan taas pian!

<3 Aino

LUE MYÖS:
Vuoden 2021 teema: raha & säästäminen / Viikon ruokalista + ostoslista hintoineen / 10+6 säästövinkkiä

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto

Jo 30v, ja silti aivan kesken

Täytin viime viikolla vuosia, eikä kyseessä ollut mikä tahansa synttäripäivä vaan täytin pyöreitä. Kolmekymmentä! En ole koskaan ollut oikein synttäri-ihmisiä enkä tykännyt juhlistaa itseäni, sillä huomion keskipisteenä oleminen tuntuu itsestä lähinnä kiusalliselta, joten olin onnellinen että omat pyöreät osui koronavuodelle. Kuitenkin synttärionnitteluja lukiessani mulle tuli ihan hirveä ikävä lähes jokaista onnittelijaa ja herkistyin useamman viestin kohdalla miettimään miten ihana olisikaan viettää kaikkien niiden ihmisten kanssa aikaa yhdessä..

Uusia alkuja

Lapsena ajattelin, että kolmekymppisenä olen ikäloppu ja kaikki hauska on jo eletty ja koettu. Nyt olisin oikeasti aikuinen ja ”vanha”. Mutta hyvin vähän sitä lapsena elämästä tiesikään – enkä voi sanoa vieläkään tietäväni läheskään kaikkea! Kuluneet kolmekymmentä vuotta on olleet mahtavat, täynnä elämyksiä ja kokemuksia, virheitä ja opetuksia, hauskoja sattumuksia ja onnenpotkuja.

Niiden avulla olen kasvanut ihmisenä, ja muuttunut vuosi vuodelta yhä enemmän itseni näköiseksi.

Tietyllä tapaa kyllä koen olevani jo aikuinen. Osaan ottaa vastuuta ja kantaa sitä hienosti, vaikka välillä toivoisinkin olevani yhtä vapaa ja huoleton kuin sisarusteni lapset. Kykenen tarkastelemaan omaa toimintaani rehellisesti ja ottamaan siitä vastaan myös palautetta – sitäkin, mitä ei ole niin kiva kuulla. Olen osannut vetää rajani ja kunnioittaa niitä, ja tehdä niiden mukaan valintoja jotka on olleet omalta osaltaan myös kipeitä mutta oman hyvinvointini kannalta tärkeitä. Olen joutunut sulkemaan ovia, jotta olen saanut itselleni enemmän tilaa hengittää. Joku voisi sanoa sen olevan itsekkyyttä, mutta juuri sen avulla koen että olen voinut antaa itsestäni enemmän niille jotka ovat olleet vastaanottavaisia.

Ja se on tuntunut hyvältä. Voimaannuttavalta. Antanut minulle täyden hallinnan otteen elämästäni.

Tietysti jokainen meistä tekee virheitä, ja niin teen minäkin. Vaikka koen olevani jo aikuinen, en koe kuitenkaan olevani yhtään sen parempi kuin parikymppisenä tytönhupakkona. Olen toki oppinut niiltä ajoilta paljon, mutta se oppiminen ei koskaan lopu. Minulla on edelleen se sama innostus ja rohkeus kuin vuosia sitten, mutta nykyään myös ripaus enemmän järkeä ja elämänkokemuksen tuomaa viisautta.

Erityisen onnellinen oon siitä, että olen edelleen se sama hyväuskoinen hölmö, jota välillä vedetään höplästä sillä en halua kyynistyä. En halua menettää luottoa elämän hyvyyteen, vaan uskon yhä edelleen siihen että omalla asenteella ja halulla onnistua on ihan valtava merkitys ja voima.

Ja toivon, että kun kymmenen vuoden päästä kirjoitan ajatuksenvirtaa elämästäni, olen säilyttänyt tämän saman hyväuskoisen tavan ajatella maailmaa.

Ihanaa, rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

<3 Aino

LUE MYÖS:
Vuoden 2021 teema: raha & säästäminen / Viikon ruokalista + ostoslista hintoineen / 10+6 säästövinkkiä

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto