Hae
Aino Mäkelä

Tuula tuli taloon

Kellekkään ei oo varmaa jäänyt epäselväksi, että musta on tullut pahamaineinen ”hullu koiranainen”. Ja ette uskokkaan, kuinka onnelliseksi se mut tekee!

Alkuvuodesta mun sydämen valloitti Ismo, maailman paras spanieli. Luonteeltaan aivan kuin minä – helposti innostuva, kärsimätön ja hauska – ja sen vuoksi mitä parhain harrastuskaveri! Meillä on ollut ihan mieletön vuosi yhdessä ja Ismo onkin muuttanut mun elämäni täysin enkä enää osaiskaan kuvitella elämääni ilman koiraa mun vierelläni.

Tiesin jo siinä vaiheessa, kun Ismo tuli kotiin, että olisi vain ajan kysymys milloin tassujen määrä tuplaantuisi. Koira on kuitenkin laumaeläin ja onhan niistä toisille ihan älyttömästi seuraa – ja kyllähän se on itselläkin paljon kivempi harrastella kahden koiran kanssa 🙂 Pentu ei kuitenkaan olisi ollut vielä vuosiin ajankohtainen, ihan jo Ismon iän ja oman elämäntilanteenkin vuoksi.

Mitään ei siis liiemmin suunniteltu – niinkuin ei Ismonkaan kanssa. Eräänä päivänä vain mulle tarjoutui mahdollisuus antaa koti Ismon tädille, jo kolme vuotiaalle nartulle joka oli muuttamassa Englannista takaisin Suomeen. Mun ei tarvinnut edes miettiä asiaa, vaan heti saatuani kämppikseltä luvan perheenlisäykseen homma oli jo sovittu.

Ja sitten alkoi piinaava odotus.

Vihdoin viime viikolla me sitten haettiin Tuula kotiin.

Sitä edeltävän viikon olin tottakai miettinyt, että mitä jos Tuula ei sopeudukkaan? Mitä jos koirat ei tule yhtään toimeen keskenään? Mitä jos homma ei toimi ollenkaan?

Nyt viikon jälkeen voin todeta, että kaikki miettiminen oli turhaa. Tuula on niin kiltti, rauhallinen ja rento tyyppi ettei oo toista! Ja ihme kyllä, Tuulan läsnäolo on rauhoittanut myös meidän arkea muutenkin. Voisin siis sanoa, että Tuula on ollut ihan täydellinen lisäys meidän laumaan ja tuntuu siltä, kuin se olis aina ollut meillä <3

En voisi olla onnellisempi, kuinka ihanasti meidän koirat toimii yhteen ja kuinka paljon iloa ne mulle (ja toisilleen!) tuottaa.

Ja teille kaikille, jotka ootte ihmetelleet jo aiemmin miten mun kuvissa on yleensä aina kaksi koiraa: se toinen punavalkoinen kaunokainen on mun kämppiksen koira Mette, joka on siis meidän lauman kolmas nelijalkainen. Mette on syypää siihen, että rakastuin tähän valloittavan hauskaan rotuun ja siksi Mette onkin mulle ihan älyttömän rakas <3

 

<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto

Star is born – hitti vai huti?

Kävin viime viikolla leffassa, koska kesällä ostamani sarjaliput oli menossa vanhaksi. Selaillessani leffatarjontaa musta tuntui ettei mikään houkutellut – jotenkin musta tuntuu, että syksy on aina aika tylsää aikaa leffojen suhteen? Marraskuun lopussa tarjonta yleensä parantuu alkuvuotta kohden ja mulla onkin mielessä jo useampi leffa, jotka haluan käydä katsomassa.

No, surkealta tuntuvan tarjonnan joukosta valittiin elokuvaksi Bradley Cooperin ja Lady Gagan Star is born.

Olin onnekas, sillä mulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia leffan suhteen. Tai ehkä lähinnä ajattelin tän olevan taas yks ”artisti tahtoo leffatähdeksi” -tyyppinen hajuton ja mauton elokuva.

Mutta kuinka väärässä olinkaan.

Elokuva oli täynnä niin monenlaista tunnetta, että jopa minä joka en ikinä itke, vuodatin kyyneleitä. Ihastumista, rakastumista, jännittävää kutkutusta, ahdistusta, häpeää, epätoivoa, surua.. Se tunteiden skaala oli vaikuttava ja vangitsi mut aivan täysin.

Kokonaisuudessaan elokuva oli tosi koskettava ja rakastuin ihan täysin soundtrackiin, jota oonkin sitten kuunnellut koko kuluneen viikon lähestulkoon repeatilla. Ja kämppis itkee edelleenkin tiettyjen kappaleiden kohdalla 😀

Ootko käyny kattomassa kyseisen leffan? Mitä mieltä olit?

Kehujen lisäksi leffaa oon kuullut leffaa arvosteltavan myös vähän vähemmän ylistävin sanoin, kuten varmasti ihan jokaisen leffan kohdalla käy. Itse tunteellisena, romanttisena höpsönä nautin juuri tälläisistä elokuvista joissa saa elää tunteella mukana tarinan jokaisessa käänteessä.

<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto