Panosta uneen

Muistelen nolosti kauhulla aikaa, kun kuvittelin olevani supernainen. Heräsin aamulla ennen kuutta, treenasin ennen koulua ja tietty myös koulupäivän jälkeen ennen kuin suuntasin töihin loppuillaksi. Kotiin pääsin vasta lähempänä puolta yötä, jonka jälkeen nukuin katkonaisesti kuusi tuntia ennen seuraavaa samanmoista rupeamaa.

K-U-U-S-I tuntia.. 

Vaikka tiesin, että uni oli tärkeää en osannut priorisoida sitä. Kun arjen helpottaessa ja stressikuorman kaikotessa aloin vihdoin saamaan tarpeeksi aikaa nukkumiselle tajusin eläneeni pitkään sumussa. Yöunien pidentyessä olin päivisin virkeämpi, tehokkaampi ja luovempi. Kykenin olemaan läsnä, mukana tässä hetkessä.

Ennen joulua tein yhden parhaimmista päätöksistä pitkään aikaan: lupasin itselleni, että sammuttaisin niin tietokoneen kuin puhelimenkin kahdeksan aikaan illalla. Ei turhaa somen selailua tai sarjojen katselua – täydellistä disconnect aikaa. Vaikka aluksi olikin vaikea rauhoittua, huomasin jo muutaman illan jälkeen positiivisia vaikutuksia: sängyyn kömmittyäni nukadin nopeammin ja uni syveni. Ja aamuisin olo oli kummallinen, täydellisen levännyt.

Myös mun kaverit huomas, että jokin oli muttunut. Fiilistä on hankala kuvata, mutta tältä varmaan tuntuu kun on ”täysissä ruumiin ja sielun voimissa”. Täydellisen levänneenä, energisenä, inspiroituneena ja ennenkaikkea läsnä.

Tutkitustihan näytöiltä heijastuvalla sininesellä valolla on meihin piristävä vaikutus puhumattakaan netin aikaansaamasta tietoähkystä aivoissa, joka voi saada mielen sinkoilemaan vuoristoradan lailla. Ainakin mulla.. Mobiililaitteista irrottautuminen siis kannattaa, jos kärsit vähänkään rauhattomuudesta tai univaikeuksista iltaisin sillä mä lupaan lopputuloksen olevan erittäin palkitseva, vaikka ajatus tuntuiskin vaikealta.

Toinen mun unenlaatua parantanut tekijä on mun ”poikaystävätyyny”, joka takaa mulle optimaalisen uniasennon. Oon vuosia nukkunut korkean tyynypinon ympäröimänä, kunnes I Love Me -messuilla kävin Familionin osastolla unianalyysissä minkä jälkeen mun turhautunut sängyssä pyöriminen ja täydellisen nukkumisasennon etsiminen loppui kuin seinään. Reissussa tosin joudun usein potemaan koti-ikävää..

Edelleenkin jos en malta käydä nukkumaan saatan välillä nukkua vain kuuden tunnin yöunia, mutta silti herään aamuisin levänneenä ja energisenä. Ja lähes poikkeuksetta ilman herätyskelloa. Keskimääräisesti vietän höyhensaarilla kahdeksan tuntia yössä eikä mun tarvi nukkua päikkäreitä tai haukotella lounaspalavereissa.

Aika ihanaa herätä joka aamu akku täyteen ladattuna.

Kuinka paljon te nukutte yössä, viettääkö joku muu disconnect-aikaa iltaisin?

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Kuva: Siiri Saarela