Hae
Aino Mäkelä

Kohti korkeuksia

Kun ennen reissua kyselin teiltä vinkkejä mun matkaa varten, kuulin ensimmäistä kertaa Banos nimisestä kaupungista . Innostuin heti sen seikkailumahdollisuuksista ja nähdessäni kuvia kymmenistä vesiputouksista en malttanut enää pysyä housuissani! Tonne on päästävä, mä ajattelin. Ja siitä asti Banos olikin mun Ecuadorin TO DO -listan kärjessä.

Iso kiitos siis sulle, Maria!

Kohti korkeuksia

Kohti korkeuksia

Odotin Banosia ja sen seikkailuja niin kovasti, että en malttanut viettää kuin päivän Guayaquilissa ja toisen Quitossa ennen sinne suuntaamistani. Bussimatka Quitosta kesti vajaa neljä tuntia ja vietin sen erään jenkkimatkaajan kanssa, joka oli suuntaamassa viidakkoon tekemään vapaaehtoistyötä. Voin kertoa ettei kolme ja puoli tuntia oo koskaan menny niin nopeasti kun jakaessamme omia fiiliksiä, kokemuksia ja ajatuksia elämästä – tää siis kuului taas just niihin ”miten voi olla mahdollista” -kohtaamisiin.

Mun hostellivalinta osui nappiin ja löysin itselleni heti seikkailuseuraa seuraaville päiville! Banos sijaitsee siis korkeiden vuorien keskellä ja me kavuttiinkin kahtena eri päivänä vuorille eri puolille kaupunkia, ihastelemaan sitä yläilmoista.

Kohti korkeuksia

Kohti korkeuksia

Helteessä kolmen tunnin kiipeäminen melkein kolmen kilometrin korkeuteen on oikeasti aika älytön urakka jo itsessään hapen vähentyessä jatkuvasti, mutta molemmilla kerroilla me onnistuttiin vielä eksymään matkalla (tai ”oikaisemaan”, kuten ekalla kerralla fiksusti ajateltiin..) keskelle ei-mitään joten saatiin vielä hieman lisähaastetta mukaan. Eikä ylimääräisiltä sydämentykytyksiltäkään vältytty, kun puolen tunnin maissipelto-labyrintistä selvittyämme löydettiin itsemme pellon reunalta jota vartioi aikas vihaisen oloinen sonni..

Luonnossa liikkuminen, etenkin näin kauniissa, on ihan parasta – puhumattakaan siitä fiiliksestä jälkeenpäin! Tuntuu ihan älyttömältä kun siellä vuoren laella katselee alas kaupunkiin ja miettii itsekseen, miten älyttömän matkan sitä jaloillaan voikaan päästä. Se euforian tunne on ihan älytön. Ja se hiljaisuus, se aika jonka saat viettää luonnossa hengittäen raikasta ilmaa ja ihmetellen kaikkia sen oikkuja.. Se on paljon antoisampaa, mitä uskois.

Ja hei… voin kertoa, että tän tehokkaampaa mäkitreeniä en oo hetkeen vetänyt 😉 Hahha!

Kohti korkeuksia

Nää on niitä juttuja, niitä maisemia ja niitä kommelluksia jotka tuun muistamaan hamaan tulevaisuuteen asti.

Jos ikinä matkaat Ecuadoriin, niin Banos on place to be!

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Elämä kuljettaa

Yöbussissa matkalla Guayaquilista Quitoon rupesin miettimään minkälaisten tapahtumien ja sattumien johdosta oon päätynyt tähän pisteeseen. Just siihen yöbussiin, just tähän maahan, just siihen aikaan. Se ajatusketju teki mut tosi onnelliseksi ja sai mun olon tuntumaan tosi pieneksi, sillä tajusin entistä paremmin kuinka pienistä paloista tää meidän palapeli oikein koostuukaan.

Oisin voinut aloittaa tän matkan muistelun jo paljon kauempaakin, mutta silloin tästä jutusta ois tullut aivan liian pitkä – mutta jo tää pieni tarinanpätkä mun matkasta on hyvä esimerkki siitä, että kaikella on tarkoituksensa.

Elämä kuljettaa

Kun aikoinaan aloin tekemään elämäntapamuutosta kohti terveellisempää elämää, en oikein osannut tai uskaltanut puhua siitä läheisilleni. Musta tuntui, ettei kukaan ymmärtäisi mua. Siispä mä pistin pystyyn tän blogin josta jo lyhyen ajan jälkeen tuli mulle todella tärkeä ja omalla tavallaan hyvin rakas.

Muutin Oulusta Helsinkiin opiskelemaan ja blogimaailma vei mennessään. Jo heti samana syksynä olin yksi I Love Me -messujen VIP-bloggaajista ja siellä ihastuinkin kookosvesijauheeseen, ja sitä kautta tutustuin GreenRoomin Pekkaan. Sen seurauksena osallistuin reilun viikon päästä Sugar Helsingin järjestämään Big Tree Farmsin tilaisuuteen ja pääsin entistä syvemmälle raakakaakaon maailmaan, hurahtaen täysin sen vietäväksi!

Rakkaus raakakaakaoon syventyi ja kiinnostus hyvinvointiin kasvoi, ja samalla myös bloggaaminen aiheesta – aloin myös vetämään raakasuklaa-workshoppeja ja unelmoimaan matkasta Ecuadoriin, raakakaakaon kotimaahan. Viettäessäni erästä kesäiltaa SUP-retkellä Sugarin kutsumana kuulin ensimmäistä kertaa PUR Hyvinvointikaupasta ja pääsin maistelemaan heidän ihania smoothieitaan! Ne oli niin hyviä, että etsin tieni kyseiseen myymälään jo samalla viikolla ja ihastuin täysin.

Elämä kuljettaa

Ihastuin niin kovasti, että päätin hakea PURiin töihin ja onnekseni pääsinkin! Työskentely oli ihanaa ja työkaverit ihan mahtavia, enkä olisi voinutkaan toivoa parempaa työpaikkaa. Hetken päästä kuitenkin mun jalka murtui ja sen seurauksena jouduin laittamaan asioita uuteen järjestykseen, minkä seurauksena mun oli aika jatkaa matkaa kohti uusia haasteita. Ja silloin PURille tuli uusi työntekijä: ihanan pirtsakka ja rempseä Rosi, jonka kanssa ystävystyttiin. Onneksi <3 Eikä aikaakaan, kun erään kurjan sattuman seurauksena päätin hetken mielijohteesta lähteä Rosin kanssa Intiaan..!

Intia oli ihana, mutta itselleni henkisesti hieman raskas kokemus – nimittäin jouduin erään paikallisen miehen epätoivoisen rakkauden kohteeksi heti ensimmäisestä reissupäivästä lähtien. Palattuani kotiin olin henkisesti aika rikki – mitä miehiin tuli – ja ajatus deittailust ahdisti. Onneksi mun ystävät rohkaisi mua menemään treffeillä, jotta pääsisin asiasta yli ja huomaisin, että myös normaaleja miehiä on olemassa.. Ja niin mä sitten latasin Tinderin.

Heti seuraavana aamuna aloin juttelemaan erään kiinostavan oloisen tyypin kanssa, joka oli Suomessa piipahtamassa vain kuluvan vuorokauden ajan osana matkaansa maailman ympäri. Täydellistä! Ja niin me myrskyisenä torstaina tavattiin Kauppatorilla ja vietettiin mukava ilta yhdessä. Mä olin niin aidosti oma itseni kun vaan voin sillä ajattelin, ettei mulla oo mitään menetettävää – enhän mä tulis koskaan näkemään tätä tyyppiä enää uudestaan.

Tai niinhän mä luulin..

Elämä vie

Jaettiin syvimmät ajatuksemme ja unelmamme toisillemme, ja kaikki sujui niin mutkattomasti! Viihdyttiin niin hyvin yhdessä, ja tää tyyppi tykkäs must just sellaisena kuin olin!, että sovittiin treffit Australiaan jossa meidän molempien piti olla parin kuukauden päästä. No.. omalta osaltanihan reissu jäikin sitten välistä, sillä päätin sen sijaan muuttaa Jyväskylään unelmaduunin perässä. Työkuviot kuitenkin sovittiin niin, että voisin pitää loppuvuoden vapaata.

Peruessani Australia-treffit maailmanmatkaajan kanssa mainitsin myös lomasta, joka mulla loppuvuonna olisi. Ja arvaatteko mitä? Hän kertoi, että olis juuri silloin juuri siellä minne mä oon jo pitkään halunnut matkustaa – siis Ecuadorissa! – ja niin mulle oli aika selvää missä tulisin lomani viettämään sillä jotenki mulle tuli fiilis, että myös mun pitää olla just sillon just siellä.

Elämä vie

Heti saavuttuani Peruun vietettiinkin yhdessä päivä Limassa ja meillä oli tarkoituksena viettää useampikin, mutta suunnitelmilla on tapana muuttua – ja niin tälläkin kertaa. Ensin mua harmitti, mutta pian tajusin että niin oli tarkoitettukkin käyvän sillä heti seuraavana päivänä, viettäessäni aikaa hetken yksikseni, mä törmäsin mun costaricalaiseen sielunveljeeni!

Tiet maailmanmatkaajan kanssa kohtas vielä Guyaquilissa, josta jatkettiin yhdessä yöbussilla Quitoon – jossa juurikin nää kaikki tapahtumat, sattumat ja yhteentörmäykset tulvahti mun mieleen. Nää kuvatkin on itseasiassa Quitosta, joka ei itsessään kaupunkina säväyttänyt, vaikka se toki kaunis olikin 🙂

Elämä kuljettaa

Elämä on aika ihmeellistä, eikö? Kun sydän avoimena luottaa sen kantavaan voimaan, niin se vie meitä uskomattomiin paikkoihin mitä ihmeellisimpien mutkien kautta.

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa