Hae
Aino Mäkelä

Kipeänä. Taas.

Voitteko uskoa, että mä oon taas kipeänä? Tää on varmaan jo ainakin toinen flunssa tälle syksylle ja viides koko vuodelle, enkä mä tajua miten tää on mahdollista. Ennen en ollut nimittäin koskaan kipeänä, mutta nyt tää tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus..

Tää nykyinen tauti on todennäköisesti I Love Me -messuilta mukaan tarttunut kulkutauti, jota potee meidän työporukassa tällähetkellä useampikin. Mulle tauti iski päälle viikko messujen jälkeen, kun viattomalta tuntuvana lokakuisena iltana menin seisoskelemaan koirapuistoon liian vähissä vaatteissa (lue: kaula, pää ja kädet paljaana ja päällä takki joka ei mennyt kiinni, jonka alla oli aivan liian hengittävä paita).  Yllättäen mittarissa olikin pakkasta yli seitsämän astetta ja niinpä seuraavana iltana alkoi pää tuntua räkäiseltä ja olo nuutuneelta.

Niinhän se menee, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja nyt ainakin muistan pukeutua lämpimästi säässä kuin säässä. Tää vaihteleva kosteus/kylmyys on kyllä ehkä petollisin keli, mitä tulee itsensä palelluttamiseen.

Kuitenkin tää jatkuva sairastelu on saanut mut myös miettimään, että mistä tää oikein vois johtua?

Vastausta ei tarvinnut arpoa kovin kauaa. Kyseessä on tietysti suolistosta ja omalla kohdalla keliakian runtelemasta suolistosta, joka ei toimi millään tavalla optimaalisesti. Suolistossa kuitenkin sijaitsee 80% vastustuskyvystämme, joten jos suolisto ei ole kunnossa niin myös vastustuskyky on puutteellinen. Aivan kuten mun tapauksessani.

Nää suolistojutut on siitä salakavalia, että jos vatsaoireita ei ole (tai niihin ei osaa suhtautua tarpeeksi vakavasti), ei ongelmista välttämättä ikinä tule tietoiseksi. Heikon vastustuskyvyn lisäksi muun muassa mielialat voi olla maassa ja ravinteiden imeytyminen heikentynyt, minkä vuoksi kehossa voi olla monenlaisia puutostiloja.

Nää sairastelut on ollu mulle itselleni tosi hyvä herätys tänä vuonna.

Kun pitkään kaikki on ollu hyvin, niin sitä alkaa helposti pitämään asioita itsestäänselvyytenä – ja lipsumaan.. Mutta niinhän se menee, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Tietysti yllättävä ihokeliakia on osaltaan vaikuttanut mun vointiin ja sen jälkiä tuunkin korjailemaan vielä pitkään. Nyt onkin aika ottaa vanhoja tuttuja rutiineja takaisin osaksi arkea sekä muutamia tehokeinoja niiden tueksi..

  • Suolisto tulee saamaan tuekseen kattavan skaalan laadukkaita lisäravinteita, kuten maitohappobakteereja.
  • Alan taas päivittäin juomaan paljon folaattia sisältäviä viherjuomia ja aion ottaa lisäksi kuurin spirulinaa, joka tekee ihmeitä vastustuskyvylle.
  • Koska suoliston kunto on vielä huono aion vaihtaa osan ravintolisistä suihkemuotoisiksi. Myös ruokavalioon tuun lisäämään paljon helposti imeytyviä, nestemäisiä juttuja jotta suolisto ei rasitu liiaksi.
  • Säännölliset hengitysharjoitukset tai meditaatiot osaksi iltarutiineja laskemaan stressitasoja.

Mitkä on sun arjessa tärkeimpiä vastustuskykyä vahvistavia tekijöitä?

Tällä hetkellä tuo suoliston kuntouttaminen on tärkein juttu, jonka voin itselleni tehdä. Ravinteikas ruokakaan kun ei ihan hirveästi tässä tilanteessa auta, kun imeytyminen suolistosta on niin heikkoa… Tuun myöhemmin kirjoittamaan tästä vielä tarkemmin omassa postauksessa, jossa kerron millä kaikin tavoin suoliston huono kunto on muhun vaikuttanut ja miten aion sitä hoitaa 🙂 Jos sulla on jotain erityistä mielessä, mitä haluaisit kuulla suolistosta, niin toiveita saa aina esittää!

<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto

Kuvat: unsplash.com

Syysflunssalle kyytiä!

Mun olisi pitänyt kirjoittaa tää juttu kaksi viikkoa sitten, niin olisin ehkä itsekin onnistunut välttymään flunssalta. Mutta ei. Mä sorruin samaan mihin lähes joka vuosi eli viihdyin vähän liian pitkään ulkona vähän liian kevyissä vaatteissa.

Ja enempäähän se pöpö ei tarvinutkaan tarttuakseen. Nimittäin parin päivän päästä olo oli niin sietämätön ja nenä niin tukkoinen, että teki mieli itkeä. Mutta siinä missä kavereilla vastaava tauti on kestänyt parhaimmillaan toista viikkoa, mä selvisin parilla päivällä ja olinkin ennätysvauhdilla taas elävien kirjoissa.Miten mä sen oikein tein?

Lepäämällä. Siis ihan tosissani! Kävin kyllä päivisin toimistolla tekemässä hommia, mutta kotona mä vaan nukuin ja makoilin koirat kainalossa. Välillä olo oli kamala ja välillä vähän parempi, ja lepäsin vielä päivän sen jälkeen kun olo alkoi olemaan normaali – ja uskon, että se oli isoin syy miten onnistuin parantumaan niin nopeasti.

Lisäravinteilla ja ravinnolla. Niiden voimaa ei kannata aliarvioida! Nautin paljon sitruuna-inkiväärimehua, viherjuomia ja käytin niin kurkumasuihketta, reishiuutetta kuin cayenne-kapseleitakin. Näistä on muuten nyt tosi hyvät tarjoukset – ehkä juuri flunssakauden avuksi? Jos jossain kaikilla taika-aineilla on paikkansa, niin flunssan tappamisessa!

Perinteinen nenäkannu on ihan loistava helpottamaan oloa, mutta suolavesi myös desinfioi nenäonteloita ja jättää ympäristön bakteereille epämiellyttävästi emäksiseksi. Se siis tekee taikansa, vaikkei välttämättä aina saakkaan kaikkea ylimääräistä nenästä pihalle 😉

▽ Niin ja se flunssan torjuminen, siihen mulla on edeltävien lisäksi yks hyvä vinkki: pukeudu lämpimästi. Ja erityistä huomiota kannattaa kiinnittää treenien jälkeen, ettei vaan vahingossakaan hiki pääse jäähtymään iholle – se on ainakin mulla se yleisin syy vilustumiselle.

Hygienia! Ei liene sattumaa, että pöpöt alkaa leviämään heti kun koulut ja päiväkodit alkaa..? 😉 Kannattaa siis pitää omasta hygieniastaan huolta, jos haluaa minimoida sairastumisen riskin.

Eihän se nyt niin vaikealta kuulosta, eihän..? Mutta eiköhän me kaikki tiedetä ettei hommat mene aina niin yksinkertaisesti ja joskus sitä sairastuu, vaikka tekis kaikkensa ettei sairastuis. Tai ehkä just siksi 😉

Terveitä syyspäiviä,
<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto