Teitkö uutena vuotena lupauksen, jonka kanssa haluaisit todellakin onnistua?

Jes, hyvä! Halu ja motivaatio on aina tärkeitä, kun lähdetään tekemään lupauksista totta. Kuitenkaan pelkkä haluaminen ei riitä, vaan tavoitteen tulee olla selkeä ja toteutettavissa mikä edellyttää suunnitelmallisuutta ja toimintaa.

Ja se miten toimit ja mitä teet ratkaisee, kuinka lupauksen kanssa käy.

Sinulla ei ole kiire yhtään mihinkään

Älä haukkaa liian isoa palaa purtavaksi. Suurin osa epäonnistuneista uuden vuoden lupauksista kaatuu juurikin suurudenhulluuteen – siihen, että kuvitellaan pystyvämme kertaheitolla muuttamaan koko elämämme uusiksi. Hetkeksi se toki voi ehkä onnistua, mutta pidemmällä tähtäimellä se on voi olla täysin hyödytöntä.. Aivan kuten kaikki pikadieetit ja ihmekuurit.

Kannattaakin aloittaa pikkuhiljaa, yksi juttu kerrallaan opettelemaan uusia tapoja ja ottamaan uusia elementtejä osaksi omaa arkea. Näin voit oikeasti oppia ja omaksua ne tavat osaksi sun jokaiseen päivään. Ja mikä parasta: uudet, terveelliset opitut tavat ruokkii toisiaan ja motivaatio uuden oppimiseen kasvaa entisestään! Kun huomaat miten pienillä asioilla on iso vaikutus ja kuinka paljon paremmin voit, huomaan miten kovasti haluat oppia lisää.

Itseään on hyvä myös motivoida ja kiittää onnistumisista. Aseta pienempiä välitavoitteita sen ”päätavoitteen” sisälle ja lupaa itsellesi aina jokin pieni palkinto, kun tietty rajapyykki on ylitetty. Toimii!

Älä syyllistä, vaan opettele ajattelemaan toisin

”En saa syödä sitä – en saa tehdä tätä. Mun täytyy toimia näin, jotta olisin hyvä, koska on mun oma vikani että olen tälläinen..”

Jos mieli on negatiivinen ja keskittynyt negatiivisiin ajatuksiin, on muutokseen vaikea suhtautua positiivisesti. Miksi tekisit jotain, mikä lannistaa elämäniloasi?

Onneksi omaan asenteeseen voi vaikuttaa ja alkaa ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta. Itsensä haukkumisen ja syyllistämisen sijaan on myös tärkeä opetella kehumaan itseään! Ja hei.. kehuminen ei vaadi mitään suoritusta osakseen. Riittää ihan vain, että olet <3

Sen sijaan, että kieltäisit itseltäsi asioita keskity siihen mitä kaikkea saat tehdä. Ja mitä kaikkea ihanaa saat syödä! Ja ennenkaikkea kuinka hyvä olo sulle kaikista niistä uusista, erilaisista jutuista tulee!

Mieti, mitä oikeasti haluat

Ja miksi haluat niitä asioita? Vain aito, itsestä kumpuava sisäinen motivaatio ja halu muuttua, on ne  jotka johtaa pysyvään lopputulokseen. Keskity positiivisiin asioihin joita muutos saa elämässäsi aikaan ja kirjaa niitä ylös! Kuten jo aiemmin totesin: suhtautumalla muutokseen mahdollisuutena luopumisen ja itsensä kiusaamisen sijaan onnistut takuulla.

Älä tee mitään sellaista, joka ei susta itsestä tunnu hyvältä tai oikealta – äläkä ainakaan siksi, että miellyttäisit valinnoillasi muita. Sun ei tarvi miellyttää ketään muuta kuin itseäsi.

Kun kaadut, nouse ylös

Vastoinkäymisiä tulee aina. Ihan jokaiselle meistä! Ainut asia joka silloin ratkaisee on se, miten siihen suhtaudut. Jos ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla luovutat, jää matka aika lyhyeen. Koska sulla ei oo kiire yhtään minnekkään, niin sulla on kaikki maailman aika ottaa oppia virheistä ja erheistä – ja nousta ylös pää pystyssä, jatkaen matkaa entistä vahvempana.

Oisko sulla jaettavaksi vinkkejä, joiden avulla lupauksista on helpompi pitää kiinni? Saitko apua mun vinkeistä?

Nuo kaikki edellä mainitut on mulle sellaisia ohjenuoria, joita noudatan elämässäni aina – en vain uuden vuoden lupausten suhteen. Välillä se on helpompaa ja välillä vähän vaikeampaa, mutta niiden kanssa oon päässyt kiinni seesteisemmästä ja terveemmästä arjesta. Toivottavasti niin käy sullekkin! <3

Energistä tiistaita,
<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto

Vuosi sitten I Love Me -messuilla Camillan kans. Tänä vuonna en kerennyt ottamaan YHTÄÄN kuvaa ?

Vietin viime viikonlopun perinteisesti I Love Me -messuilla ja kuten aina, messut oli ihan mielettömät! Meillä oli kaunis, viihtyisä osasto ja työporukka koostui aivan huipuista tyypeistä, joiden kanssa oli ilo ja kunnia työskennellä. Kiitos kaikille <3

Kaiken työhässäkän keskellä oli ihana myös nähdä pitkästä aikaa ystäviä ja tuttuja, joiden näkeminen on jäänyt vähälle muutettuani Helsingistä Jyväskylään – monia näin itseasiassa ensimmäistä kertaa sitten vuodentakaisten I Love Me -messujen! Hah. Tavallaan aika surullista, mutta toisaalta ihanaa että elämässä on paljon sellaisia ihmisiä joiden kanssa juttu jatkuu aina siitä samasta riippumatta siitä miten paljon aikaa on kulunut.

Minä vuosi sitten ja mainoksessa minä vuonna 2014.

Vaikka viime viikonloppu olikin omistettu täysin työnteolle, niin tää koko vuosi on muuten ollut aikalailla pelkkää palautumista ja lepoilua. En oo enää tehnyt ylitöitä tai kantanut töitä säännöllisesti kotiin, vaan oon tehnyt itselleni selväksi missä raja työnteon suhteen menee.Oon nimittäin jo pidemmän aikaa tiedostanut sen, että tein aivan liikaa töitä. Ja jos en tehnyt töitä, tein jotain muuta tärkeää joka vei mua kohti jonnekki, minne intohimoisesti pyrin. Kaikella mun tekemisellä oli jokin tarkoitus ja selkeä määränpää – eikä ”vain oleminen” tuntunut miltään. Tai okei, se tuntui merkityksettömältä.

Jo viime vuonna yritin keskittyä enemmän lepoon ja palautumiseen, erityisesti sen jälkeen kun sain ensimmäisen OURA-sormukseni. Sormuksen myötä tajusin, että vaikka nukuinkin niin mun unen laatu oli kehnoa ja se kertoi jostakin: siitä, että käyn aivan ylikierroksilla. Aloin tekemään säännöllisesti hengitysharjoituksia, käymään avannossa ja ottamaan kotona kylmiä suihkuja. Nautiskelin iltaisin myös reishiä, magnesiumia ja L-teaniinia parempien unien toivossa.

Ja kyllähän nuo vippaskonstit toimi, mutta loppupeleissä ne ei ratkaissut mun ongelmaa. Ainoastaan helpotti hetkeksi.

Viime tammikuussa, sillä viikolla kun hain Ismon kotiin <3

Sitten alkuvuodesta jotain tapahtui. Mun elämä mullistui. Yhtäkkiä työt ei enää ollutkaan mun elämässä se tärkein juttu, sillä Ismo tuli osaksi mun perhettä. Enää en voinut enkä halunnut tehdä ylitöitä, sillä kotona oli aina joku innolla odottamassa milloin saapuisin.

Vaikka helposti ajattelisi, että koiran omistaminen on jotenkin stressaavaa niin mä oon täysin eri mieltä. Tottakai aina välillä on jos jonkinmoista murhetta ja vastoinkäymistä, mutta ennemminkin elämästä tulee stressittömämpää. Koiran kanssa kun aina sattuu ja tapahtuu, niin enää ei jaksa antaa painoarvoa millekkään pienille jutuille tai stressata turhasta. Kuten varastetuista sukista tai syödyistä kengännauhoista.

Koirien kanssa oleskellessa ja harrastaessa pääsee irtoutumaan täysin kaikesta muusta. Aktiivisen ja uteliaan koiran omistaminen on ollut mulle ehdottomasti paras läsnäoloharjoitus ikinä 

Liiasta työnteosta ja suorittamisesta irtautuminen onnistui siis vasta, kun mun elämään tuli jotain tärkeämpää. En koskaan osannut laittaa itseäni töitä tärkeämmäksi, sillä kaikki työjutut ja projektit nyt vaan on niiin kivoja ettei niitä halunnut jättää tekemättä! Tiesin, että pystyisin mihin vaan ja asiat aina järjestyisivät tavalla tai toisella. Myös vähän vähemmillä yöunilla 

Minä ja syysaurinko, lokakuussa 2018

Mitä tän kuluneen vuoden aikana on sit tapahtunut? Alkuvuosi meni oikeastaan vain palautuessa. Kun kierrokset alkoivat vihdoin laskea mua alkoi väsyttämään poikkeuksellisen paljon.. keho alkoi vaatia takaisin sitä, minkä olin siltä vuosien ajan riistänyt. Siinä missä unen määrä lisääntyi, myös sen laatu parani! Edelleenkään yöunet ei aina oo ihan priimaa, mutta tilanne on jo huomattavasti paljon parempi kuin vuosi takaperin.

Se kaikista näkyvin seikka on kuitenkin tapahtunut mun ulkomuodossa, sillä mä olen aivan varkain laihtunutsilminnähden. Joidenkin mukaan mä oon kuin varjo entisestäni, mutta sitä en ehkä ihan allekirjoita vaikka senttejä on kadonnut ja aiemmin kireät vaatteet on alkaneet roikkua mun päällä. Painomäärää en tiedä, sillä puntarille en oo astunut kahteen vuoteen – mutta sen tiedän, että olo on kevyempi ja energisempi kuin aikoihin!

Kun stressi ja suorittaminen väistyi, alkoi paino putoamaan – ilman että olisin sen kummemmin laihduttanut. Itseasiassa oon tämän vuoden aikana treenannut vähemmän ja syönyt leväperäisemmin mitä vuosiin, eli omalta osaltaan tietynlainen suorittaminen myös sen suhteen on väistynyt 

Kaikenkaikkiaan mä koen olevani jotenkin enemmän elossa nyt, kun en vaan paahda menemään kohti mun tavotteita. Onnellisempi ja jopa parempi ystäväkin, kun koirat voi ottaa mukaan jos jonkinmoisiin aktiviteetteihin mutta töitä ei voinut (tai jos ottaa, niin kaikki hauskuus katoaa ja läsnäolo sen mukana).

<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto