Toukokuu vaihtui kesäkuuksi aivan varkain, ilman että ennätin reagoida asiaan mitenkään. Eteisen naulakossakin roikkuu vielä muutama toppatakki.. joko ens viikoksi luvattujen helteiden kunniaksi olis aika nostaa nekin talviteloille? 😀

Palatakseni vielä hetkeksi toukokuuhun haluan kertoa teille aivan mahtavasta reissusta, joka tehtiin viime viikolla  Norjan Tromssaan! Mukana oli mun lisäksi mun ystävä Antti sekä yhteensä viisi spanielia – ja kyllä, reissun kohteena oli jo kohta perinteeksi muodostunut koiranäyttely. Ajettiin siis 2000km ja yhteensä 28 tuntia vain saadaksemme pyörähtää hetken kehässä – ja kyllä kannatti! 😀

KOHTI POHJOISTA

Startattiin reissu jo perjantaina ja otettiin suunnaksi pohjoinen. Ensimmäinen yö majoituttiin Iissä, todella mukavassa ja koirien kanssa loistavat puitteet omaavassa motellissa. Nukuttiin yö hyvin ja aamulla jatkettiin matkaa kohti käsivartta.

Iistä ajettiinkin auringon paistaessa ensin Tornioon ja sieltä Torniojoen vartta pitkin kohti Kilpisjärveä, jossa ylitettiin raja. Ja joka kerta hämmästyn, miten maisema voikaan muuttua niin paljon ihan vain ajamalla Norjan puolelle! 😀 Maisema on niin vangitseva, että sitä voisi ihastella tuntikausia. Vuonoja ja lumihuppuisia tuntureita silmänkantamattomiin. Wau.

Kaikki irti reissaamisesta

Reissaaminen on rankkaa aina niin itselle kuin myös koirillekkin – jokainen tietää, kuinka keho kaipaa liikettä jo muutaman autossa istutun tunnin jälkeen. Ja juuri siksi sekä mulla että mun koirilla on aina reissussa päällä Back On Trackin -vaatteet. Mulla on trikoot ja takki, koirilla verkkoloimet – ja extrana koirilla on vielä häkissä Back on Trackin alunen!

Ne tehostaa verenkiertoa ja täten pitää lihakset lämpiminä, mikä ehkäisee lihasten ”jumiutumista”. Back on Trackin vaatteet onkin ihan loistavia myös valmistautumisessa ja tietty niillä on positiivinen vaikutus myös palautumiseen. Niiden toimivuudesta ja mukavuudesta kertoo varmaan eniten se, että meidän koirat on aina aivan innoissaan saadessaan verkkoloimet päällensä! 😀

VIHDOIN PERILLÄ

Norjaan saavuttiin jo hyvissä ajoin, sillä meidän majapaikkaan oli Iistä matkaa vain reilut seitsämän tuntia. Yövyttiin vuosi sitten samassa paikassa ja silloin meillä oli iso neljän hengen mökki, jollaisen olin nytkin varannut. Tykkään hirveästi sen paikan fiiliksestä – ulkona kohoaa tunturien huiput ja ympäristö on vehreää, jossa on mukava käveleskellä koirien kanssa kaikessa rauhassa pitkän ajomatkan jälkeen.

Ylibuukkauksesta johtuen saatiin neljän hengen mökin sijaan kahden hengen mökki – joka valehtelematta oli aivan leikkimökin kokoinen! 😀 Onneksi mahduttiin kuitenkin hyvin ja mikä parasta: maksettiin mökistä vain 20€/yö. Se on aika edullinen hinta jopa Suomessa, mutta etenkin verrattuna Norjan hintatasoon!

Sunnuntaina olikin vuorossa itse näyttely ja arvatenkin mua jännitti taas ihan hirveästi. Mukana mulla oli sekä Tuula että Ismo, jotka molemmat suoriutuivat todella hienosti – Tuula voitto rodun sai kaikki kylkiäiset valmistuen Norjan muotovalioksi ja Ismo oli heti valion jälkeen toiseksi paras uros! Se on hienosti nuorelta mieheltä enkä vois olla mun koirista yhtään ylpeämpi ja iloisempi 🙂

Näyttelypäivä oli pitkä ja kylmä, mutta onneksi säästyttiin vesisateelta. Vietettin aikaa meidän uusien norjalaisten kavereiden kanssa ja tutustuttiin uusiin samanhenkisiin ihmisiin – ja se jos mikä on näissä reissuissa ihan parasta! 🙂 Pitkän päivän jälkeen ajettiin vielä Muonioon, jonne saavuttiin lähes samalla hetkellä kun Suomi voitti MM-kultaa.

Maanantaina nukuttiin ansaitusti pitkään ja startattiin viimeisen yhdeksän tunnin matka kotia kohti. Kokonaisuudessaan matka meni tosi kivuttomasti ja jo paluumatkalla suunnittelin uusia reissuja – se ei voi olla kuin hyvä merkki, eikö!? 😀

Kotiin päästyäni olin samalla väsynyt, onnellinen ja tosi inspiroitunut. Ihana reissu täynnä ihania muistoja ja onneksi pian päästään taas uudestaan matkaan.Vaikka muiden korviin tälläiset reissut saattaa tuntua ihan älyttömiltä, niin mä oon edelleen sitä mieltä ettei omissa intohimoissa tarvi aina järkeä ollakkaan :D!

<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto

Stressi, stressi, stressi.

Nykypäivänä on vaikea olla tietämättä, kuinka haitallista stressi on ja miten se on syypää moneen kurjuuteen. Ja niinhän se onkin! Se saa niin psyykkisen, fyysisen kuin sosiaalisenkin hyvinvoinnin kärsimään ja pahimmassa tapauksessa koko elämä voi mennä aivan uusiksi.

Moni onkin tullut nyt ”ulos kaapista” oman uupumuksensa kanssa ja hyvä niin – on tärkeää, ettei asiasta vaieta vaan annetaan sille kasvot. Tehdään siitä inhimillistä, jotta mahdollisimman moni ei syyttele itseään turhasta vaan ehkä osaa jopa viheltää pelin ajoissa poikki.

Puhun nyt siis pitkittyneestä stressistä. Stressistä, josta ihminen ei ole päässyt palautumaan, vaan joka on vain nostanut kierroksia entisestään. Stressistä, joka aluksi saa ihmisen tuntemaan olevansa voittamaton, mutta joka lopulta kaataa kantajansa. Siitä salakavalasta stressistä, joka on ensin ystävä, mutta liian pitkään kyläillessään muuttuu viholliseksi.

Oikeastihan stressi ei ole mikään demoni tai turha tila kehossamme, vaan sillä on hyvinkin tärkeä rooli. Stressi saa meidät toimimaan ja selviämään päivittäisistä haasteista – aivan kuten jo kerroinkin, kun kirjoittelin positiivisesta stressistä. Pahamaineinen kortisoli on kehollemme tärkeä ja se saa kehon selviämään stressijaksoista vaikuttaen kehon toimintoihin ja hormonitasapainoon – mikä on hyvä asia hetkellisesti, mutta pitkäkestoisena se aiheuttaa meille monenlaisia oireita. Oireita, joita ei aina heti huomaakkaan. Kun stressi jää päälle jää myös verenpaine ja verensokeri koholle, sekä ruoansulatus heikentyy – ja jo yksistään nämä kolme tekijää saa aikaan isoja negatiivisia muutoksia ihmiskehossa.

Jos halutaan ymmärtää stressiä paremmin, niin pitää ymmärtää ettei se ole sama asia kuin kiire. Stressi on elimistön ylikuormitustila joka voi johtua niin monesta eri asiasta – niin psyykkisestä, fyysisestä kuin henkisestäkin rasituksesta.

Yleensä pitkittynyt stressin syynä ei olekkaan vain yksi tekijä vaan se on monen osatekijän summa. Jos oletetaan, että stressi saisi alkunsa vaikka siitä kiireestä voisi kierre olla seuraavanlainen:

–> kalenteri täynnä ja deadlinet paukkuu –> paine tehdä töitä, töitä, töitä –> kaiken kiireen keskellä syödään työpöydän ääressä sitä, mitä nopeasti saadaan –> stressin vuoksi sekään vähä mitä syödään, ei imeydy ja elimistöön alkaa tulemaan vaje ravinteista –> vapaa-ajalla on pakko treenata että pysyy kunnossa –> nukkua ei ennätä tai jos ennättää, niin työasiat pyörii mielessä –> koska ravinteet ei imeydy ja lepoa ei oo riittävästi, treenistä ei palauduta –> koska on suoritettava, ei kerkeä tehdä mitään mikä ei vie asioita eteenpäin, kuten nähdä läheisiä mikä luo henkistä stressiä –> ja niin edelleen..

Esimerkki on karkea ja yksinkertaistettu, mutta jokainen voi varmaan huomata kaavan. Kiire nostaa stressihormoneja minkä lisäksi omanlaista stressiään keholle luo 1) raskas treeni (josta ei ennätä palautua), 2) epäsopiva ruokavalio, imeytymisongelmat tai ravinteiden puutos, 3) huonot yöunet ja 4) sosiaalisen läheisyyden puute.

Stressi on siinä mielessä salakavala, että sille sokaistuu todella helposti.

Kun saa suoritettua kaiken omalta mahdottomalta vaikuttavalta TO DO -listaltaan, sitä tietysti tuntee itsestään valtavaa ylpeyttä ja onnistumisen tunteita. Onhan se hienoa! Onnistumiset ja saavutukset ruokkii stressiä aivan yhtä lailla kuin epäonnistumisetkin, jotka saa helposti ruoskimaan itseään ja yrittämään seuraavana päivänä vielä kovemmin – ainakin, jos kyseessä on yhtään suorittamiseen taipuvainen tyyppi.

Ai mistäkö tiedän? Varmaan arvaattekin, että inspiraation tähän kirjoitukseen oon saanut itsestäni. Omalla kohdalla mun keho kuormittui yli juurikin omista epärealistisista vaatimuksista sitä kohtaan: treenasin usein kaksi kertaa päivässä, minkä lisäksi opiskelin ja kävin töissä – tai jos en opiskellut, niin tein kahta työtä päällekkäin. Usean vuoden ajan mun aamut alkoi ennen kello kuutta, kun lähdin kotoa ja päättyi vasta kymmenen hujakoilla kun palasin takaisin.

Naureskelin aina, kuinka ”en osaa olla paikoillani”  ja olin ylpeä siitä, kuinka täynnä mun kalenteri aina oli. Nyt tajuan, että ne oli varoitusmerkkejä. Sellaisia, jotka sai mun läheiset kyseenalaistamaan ja huolestumaan mun toiminnasta, mutta en ymmärtänyt yhtään miksi – mähän olin elämäni kunnossa ja tehokkaampi, kuin ikinä!

Stressistä tekee kinkkisen se, että sen purkaminen ei ole ihan niin yksinkertaista eikä tapahdu yhdessä yössä.

Vaikka sitä tiedostaisikin oman tilansa, niin sitä on hyvin hankala myöntää itselleen. Toimintatavat on yleensä niin pinttyneitä ja oma motivaatiosysteemi on palkkaantunut niistä niin hyvin, että tuntuu aivan järjenvastaiselta toimia toisin.

Mutta se on pakko.

Musta tuntuu, että mä alan vasta nyt olemaan suhteellisen normaali, vaikka toki edelleenkin oon tosi herkkä stressille. Paras apu mulle itselleni on ollut Ismo, joka pakotti mut päästämään irti kaikesta suorittamisesta – siis niistä kaikista viimeisistä rippeistä, joista mun ego piti tiukasti kiinni.

Palautumisen kannalta on tärkeää pystyä myöntämään oma heikkoutensa ja inhimillisyytensä, vaikka tuntuukin pahalta tajuta etten nyt ollutkaan mikään muita kummoisempi superihminen.

Palautuminen vaati paljon unta, rentoutumista, hengitysharjoituksia, lempeää liikuntaa, raitista ulkoilmaa ja uusien tapojen opettelua.

Kun kyseessä on pitkittynyt stressi, on ravintolisistä usein hyvin paljon apua. Sain testattavakseni PUR-Kaupan ja Biohakkereiden Teemu Arinan, Olli Sovijärven ja Jaakko Halmetojan yhdessä suunnitteleman Stressipaketin, jonka sisältö oli juuri sellainen mitä kaipasin: tehokas ja ytimekäs.

Stressipaketin sisältämä Biohakkerin Stressikirja on kattava tietolähde, joka auttaa ymmärtämään stressiä ja sen mekanismeja paremmin antaen tärkeitä eväitä siitä palautumiseen. Stressikirjan oppeja omaksumalla oppii myös hyviä tapoja stressin hallintaan ja sen avulla voit oppia saamaan stressistä kaiken hyödyn irti! Edeltäjäänsä ”Biohakkerin käsikirjan” lailla Stressikirja on monipuolinen ja syvääluotaava kirja, joka voi parhaimmillaan jopa muuttaa lukijansa elämän – ainakin mun elämästä se on tehnyt paljon helpompaa, ja tehokkaampaa 😉

Kiinnostaisko teitä mun suosikit stressikirjan opeista? Ne, jotka oon kokenut kaikista parhaimmiksi ja joista oon saanut eniten hyötyä irti?

Pakettiin kuului myös kaksi palautumista tukevaa, todella laadukasta ravintolisää. Toinen niistä, Living Nutritionin Kef-flamex, oli mulle entuudestaan outo mutta sitäkin mielenkiintoisampi! Oon käyttänyt aiemminkin Living Nutritionin tuotteita vatsalleni ja tykännyt niistä – eikä tämä ollut poikkeus. Kef-flamexissä on vaikuttavina aineina muun muassa reishiä, tulsia, kurkumaa ja inkivääriä, jotka palauttaa kehoa tehokkaasti stressistä. Kombuchan ja kefiirin mikrobikantojen avulla vaikuttavat yrtit on saatu bioaktiiviseen muotoon minkä vuoksi valmiste on todella ainutlaatuinen!

Toinen ravintolisistä olikin tutumpi – elikkäs Ashwagandha. Mutta ei mikä tahansa ashwagandha! Vaan erittäin arvostettu ja erinomaisesti imeytyvä Wild Nutritionin KSM-66 Ashwagandha, jossa on mukana myös magnesiumia. Ashwagandha on tunnettu adaptogeeni, joka palauttaa kehoa stressistä ja tukee niin fyysistä kuin psyykkistäkin jaksamista. KSM-66 on maailman laadukkain ashwagandhan juuri ja moni on varmasti kuullutkin sen ylivertaisuudesta!

Vaikka musta on jo pitkään tuntunut paremmalta – energisemmältä ja levollisemmalta – niin näiden ravintolisien ansioista mun unenlaatu parani entisestään. Eikä pelkästään unenlaatu, vaan myös keskittyminen töissä – enkä tiedä onko se näiden ihmekapselien ansiota, mutta oon myös oppinut hallitsemaan stressinpuuskiani paremmin enkä oo niin räjähdysherkkä kuin aiemmin 😉

Stressittömämpi elämä on paljon kivempaa ja nautinnollisempaa, vaikka välillä edelleenkin musta välillä tuntuu etten saa tarpeeksi aikaiseksi. Mutta se on vaan se oma ego, joka huutelee – se, joka on tottunut saamaan pönkitystä suorituksista ja saavutuksista. Ego, joka alunperin uuvutti mut ja jonka huuteluista yritän olla nykyään vähät välittämättä. Aina se ei oo helppoa, mutta mitä kevyempi ja stressittömämpi mieli on, niin sitä parempi <3

Stressittömästi,
<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto