Vinkit sokerittomaan!
6
Toimi…
- Pidä kiinni tasaisesta ateriarytmistä ja koosta ateriat tasaisesti monipuolisiksi, ettei verensokeri pääse heittelemään!
- Syö riittävästi, äläkä vahingossakaan näe nälkää.
- Muista juoda riittävästi vettä päivän aikana
- Herkuttele! Osta hedelmiä ja pähkinöitä, valmista raakasuklaata, leivo raakakakku tai tehtaile terveellisiä välipalapatukoita. Salli itsellesi makunautintoja ja nauti niistä hyvällä omallatunnolla.
- Kiinnitä myös huomiota piilosokeriin – sitä on yllättävän monissa, jopa tervellisiksi mielletyissä tuotteissa!
- Pidä mukana aina hätävaraa nälän varalta.
- Ole ylpeä itsestäsi! Jokainen fiksumpi valinta on kohti parempaa huomista 🙂
- Mieti milloin yleensä ”sorrut” herkkuihin? Kehittele kyseisiin tilanteisiin uusia toimintatapoja ja noudata niitä.
Älä…
- Mene kauppaan nälkäisenä, tai varsinkaan ilman suunnitelmaa – silloin sortuu helposti karkkihyllyllä ostamaan jotain pientä.
- Leiki ajatuksella. Meidän mieli on yllättävän fiksu, mutta se ei tunnista kielteisiä sanoja – jos ajattelet ”perjantaina illanistujaisissa en syö karkkia” aivosi mieltävät sen ”perjantaina illanistujaisissa syön karkkia”…
- .. koe häpeää sokerittomuudestasi, tai mieti olevasi sen takia ”vaikea”. Se on oma valintasi, panostuksesi omaan hyvinvointiisi eikä se ole keneltäkään muulta pois.
- Lannistu tai luovuta jos sorrut, tai huomaamattasi syöneesi jotain sokeripitoista. Muista: jokainen fiksu valinta on aina kohti parempaa huomista.
Kuvat: Pete Huttunen
Syyskuu kestää vain 30 päivää. Sen aikana jokaisella on mahdollista kokeilla, mihin oma tahdonvoima riittää ja samalla rytinällä kuinka hyvältä elämä ilman sokeripöhnää tuntuukaan 🙂 Sokeri on todella koukuttavaa, joten se ei välttämättä ole lainkaan helppoa – joidenkin tutkimusten mukaan jopa koukuttavampaa kuin heroiini – eli ei kannata olla itselleen liian ankara tai tehdä hommasta itselleen liian suorittamista.
Suosittelen ottamaan rennon asenteen, keskittymään positiivisiin asioihin, nautiskelemaan kaikesta ruoasta mitä syö ja ehkä jopa kokeilemaan uusia juttuja siellä keittiössä! Elävöittämään omia tavallisia aterioita yrteillä tai kauden parhaimilla kasviksilla ja hedelmillä.
Ja jos vielä mietit, miksi sokerista kannattaisi luopua niin kannattaa lukea mun vanha kirjoitus ”Valkoinen, vaarallinen viettelijätär” 🙂 Tsemppiä kaikille, we can do this!
Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa
Nyt mietin että lähden mukaan 😉 Ajatus on ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Ihanaa kun on muitakin samassa veneessä! Ainut haaste tuntuu olevan kyläilyt anoppilassa ja mummon kahvipöydässä. Tuntuu epäkohteliaalta kieltäytyä toisen varta vasten tehdystä herkusta 😀 Tsemppiä puolikkaalle, se on suuntana myös täällä Kuopiossa huomenna!
Jes, hyvä!! 😀 Ja mä tiedän, että se on haastavaa ja vuosienkaan harjottelun jälkeen se ei tunnu helpolta.. Oon itse hoksannut, että mitä vähemmän teen siitä itse numeroa niin sitä helpompaa se itselleni on. Siis yleensä vaan jätän herkut ottamatta ja mummon/jonkun muun huomauttaessa asiaa vaan naureskelen tai hymähtelen jotain, paljon helpompaa entä alkaa vääntämään asiasta jossa ei oo alkua tai loppua 😀
Ja kiitos! Sitä kyllä tarvitaan, ollu aika rankka viikko ja jopa vähän puolikuntoinen olo.. Isosti tsemppiä sullekkin! 🙂
tsemppiä teille! pakko hehkuttaa kun itellä jouluna kolme vuotta (!!) ilman sokeria, yhtäkään karkkia tms. okei joskus saattanu olla jossain ravintolan annoksessa ketsuppia missä sokeria tms mutta muuten kokonaan ilman. ja ei ole ees vaikeeta kun tästä on tullu mulle iha normaalia 🙂
Wau, toi on kyllä ihan supersiistiä, onnittelut hienosta saavutuksesta! 🙂 Ja tiedän todellakin tunteen, oonhan mä itsekin kolme vuotta elänyt pääsääntöisesti ”herkutonta” (siis en oo syönyt karkkia, leivoksia jne) elämää ja ei oo kyllä yhtään ikävä sokeripöhnää. Toki mä oon vähän sellainen, että kerran-pari vuodessa on pakko vähän kokeilla kepillä jäätä ja syödä jotain sokeripitoista, oikeastaan ihan vaan muistuttaakseen itselleen miksi sitä ei haluakkaan syödä 😀 Hah! Ja hyvin on toiminut.
Nyt onkin mahtava kannustaa muita kokemaan samaa! Itsellä tää sokeriton on lähinnä vertaistukena olemista omille sokerikoukun kanssa kamppaileville läheisille, ja ehkä enemmänkin omaan heikkoon kohtaani – eli raakasuklaiden ja muiden pikkuherkkujen naposteluun – pureutumista 🙂
mä en ole rohkaistunu edes maistamaan sokeriherkkuja, välillä mansikatki maistuu liika makeilta ja rupee ällöömään 😀 jo kuukauden sokerittomuudessa huomaa eron makunystyröissä, tsemppiä sokerikoukkulaisille! 🙂
Hahah, mulla on sama banaanin kans! 😀 Se on kyllä yllättävää kuinka äkkiä se makea alkaa maistumaan pahalta, kun pääsee vierottamaan makuaistinsa siitä.