Hae
Aino Mäkelä

Turhaa hifistelyä

Aamuinen sulkapalloilu oli kyllä oikeesti niin kivaa, pakko vielä hehkuttaa!! Sen jälkeen jaksoin kummasti tehdä työhommia sekä koulujuttuja, laittaa ruokaa ja käydä vielä kirjastossakin hakemassa kevyttä iltalukemista (ja vähän muutakin) 🙂 Huh!

Mä tykkään selailla paljon eri blogeja, erityisesti sellasia jotka käsittelee treenaamista ja elämäntaparemontteja. Ja niitähän näin syksyisin tulee lisää kuin sieniä sateella. Yks juttu mua ihmetyttää,  oonhan mä sitä pohtinu täällä aiemminkin. Miksi ihmeessä kyseisten blogien ruokapäiväkirjat on lähes poikkeuksetta muotoa: ”aamupala: lasi mehua, päivällinen: näkkileipä, välipala: porkkana, illallinen: puolikas näkkäri, iltapala: banaani”? Okei, toi oli ehkä hieman kärjistettyä, mutta kuitenkin pointti varmaan tuli selväksi. Ihmiset siis pitää itseään nälässä. Eihän se oo kivaa. Ja toiseksi se ei hyödytä yhtään mitään, koska laihduttaa voi ilman nälän näkemistä. Ja tuloksetkin on pysyvämpiä, kun ei kuiduta itseään vaan tekee täydellisen ruokaremontin. Tuskin kukaaaaaan pystyy elämään tollasella ruokavaliolla kovin pitkään? Sitten repsahdetaan, petytään itseensä ja ruetaan mässäämään – luovutetaan. Todennäköisesti niin käy kaikille, jotka yrittää mahdottomia.
Suosittelenkin jokaista, joka haaveilee painonpudotuksesta käydä lainaamassa kirjastosta jonkun ravitsemuksesta kertovan kirjan 🙂 Se on aika valaisevaa lukea faktoja ja uskon sen helpottavan oikeanlaisen ruokavalion löytämisessä. Painonpudotuksesta ei tarvi tehdä kurjaa, kun sen tekee oikein.

Toinen juttu mihin oon törmännyt, on selittelijät. Ne ei ehkä täällä blogimaailmassa oo niin tuttu näky, kuin normaalissa arjessa.
”Emmä nyt voi minnekkään salille lähtä, kun just söin.”

”No mutta tuollahan sataa vettä.”
Mä tunnistan selittelijät varmaan siks aika hyvin, koska olin ennen itse tosi kova keksimään tekosyitä – itseasiassa mun äidinkielen opettaja kruunas mut kerran selitysten kuningattareksi 😀 Vaikka mulla oli koiria joita piti lenkittää, yritin aina viimeseen asti keksiä jonkun syyn miksi voisin jäädä vaan sohvalle makaamaan. Olin laiska eikä motivaatiosta ollut tietoakaan, luojan kiitos ne ajat on ohi. Mutta niin, kuten sanottu, tekosyitä varmasti keksii jos sitä liikuntaa ei oikeasti halua harrastaa eikä pidä sitä itselleen tärkeänä.

2 kommenttia

  1. Elisa kirjoitti:

    Haha, tosiaan meillä näyttää olevan hyvin monesta asiasta sama mielipide 😉 Ja täällä tosiaan myös entinen selittelijä ilmottautuu 😀

    • aippe kirjoitti:

      Jep! 😀 Ja sehän nyt on vaan niin helppoa huijata ittensä jollain tekosyyllä jäämään sohvanpohjalle.. onneksi ei tuu enää sorruttua moiseen 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *