Hae
Aino Mäkelä

Mun elämäntapamuutos

Mä en siis aina oo ollu mitenkään hyvässä kunnossa – vielä vuosi sitten tässä istuskeli tyttö, jota en nyt tunnistaisi itsekseni (ainakaan elämäntapojen perusteella). Vuosia jojoilin painoni kanssa – rääkkäsin itseäni erilaisilla dieteillä ja liikuin, koska halusin laihtua. Monen yrityksen ja erehdyksen kautta oon vihdoin onnistunut löytämään arkeeni tasapainon, jonka kautta nautin elämästäni ja saan siitä paljon enemmän irti. Koen löytäneeni itseni uudestaan – sen hyvinvoivan, terveen ja iloisen tyypin, joka oli tippunut vähän vauhdikkaammassa elämänvaiheessa kärryjen kyydistä.

Nykyään liikun, koska nautin siitä ja syön, koska rakastan ruokaa. Ruoka ravitsee mun kroppaa ja saan siitä energiaa touhuta läpi päivät – huomaan heti omasta jaksamisesta, jos oon syönyt liian vähän tai väärällä tavalla. Liikunta ja terveellinen ruokavalio ei oo mun koko elämä, mutta tärkeä osa mun omaa hyvinvointia. Hyvinvoivana mä oon energinen, pirteä ja hauska tyyppi – sellainen, jollainen haluankin olla 🙂

Vähän turvonnu misukka Köpiksen yössä 😉

Viime kesän jälkeen havahduin siihen, miten oma peilikuva rupesi ahdistamaan – olin saanut turvotettua itseni kesän aikana niin, että alkukesästä ostetut vaatteet kiristi ja puristi, jos ylipäätään menivät päälle. Eikä mikään ihme – kesä tuli vietettyä aika kosteissa merkeissä ja ruokavalio oli aika retuperällä, tuli syötyä aivan älyttömästi karkkia, jäätelöä sekä roskaruokaa kaiken sen kaljan kittaamisen lisäksi. Liikuin kesällä kyllä säännöllisesti – paljon pyöräilyä ja lenkkeilyä sekä salitreeni useampana päivänä viikossa, mutta väliäkö sillä kun ruokavalio sekä -rytmit oli mitä oli.
Elokuun alussa päätin, että asialle on tehtävä jotain – rupesin kiinnittämään enemmän huomiota syömisiini enkä juonut enää niin usein kuin ennen. Todellinen herätys oli kuitenkin kehonkoostumusmittaus lokakuun alussa.. tulokset järkytti – huhtikuun jälkeen olin lihonut yli 6kg.. ja olin sentään jo muutaman kuukauden ”laihduttanut”.

Kyseisen kehonkoostumusmittauksen jälkeen asetin tavoitteeksi olla tyytyväinen peilikuvaan itsenäisyyspäivään mennessä, jolloin oli mun pikkuveljen lakkiaiset – halusin tuntea itseni silloin terveeksi ja hyvinvoivaksi (hahha ja tietty paremman näköiseksi :D). Seuraavien kuukausien aikana liikuin paljon ja olin tarkka syömisistäni. Valitettavasti ruokavalio ja liikunta ei olleet tasapainossa keskenään ja vaikka paino tippui, tippui se vääristä paikoista – rasvamassan lisäksi menetin paljon lihasta.

Se on muuten hassua, miten sitä oman tekemisensä kanssa järki on välillä vaikea pitää päässä – vaikka oon opiskellut aiheesta ja sen myötä tiesin mitä liian vähäinen syöminen keholle tekee niin vaikka tajusin ajoittain itsekin syöväni liian vähän, en kyennyt lisäämään ruuan määrää ennenkuin näin uudet kehonkoostumusmittauksen tulokset paperilla.

Koska liikuin paljon ja söin liian vähän, ei kroppa päässyt palautumaan rasituksesta kunnolla. Olinkin joulukuussa ”pakkolomalla” treeneistä, koska kärsin lievästä ylikunnosta – sydän löi niin lujaa, että en pystynyt edes nukkumaan vasemmalla kyljelläni. En ymmärrä miten sitä tekee itselleen jotain tuollaista, vaikka tajuaa kaikella järjellä, että se ei oo hyväksi ja on kaukana terveellisestä? Kantapään kautta piti sekin sitten oppia 🙂 Tässä postaus joulukuun kehonkoostumusmittauksesta.

Treenin intensiteetin muututtua ja ruuan lisäännyttyä kroppakin alkoi vahvistumaan ja tuntumaan paremmalta! Tammikuu 2013

Joulukuussa alkoi uusi vaihe – rupesin todenteolla kiinnittämään huomiota syömisiini. Liikuntaa en halunnut vähentää sillä nautin siitä hurjasti, joten lisäsin ruuan määrää ihan tosissaan. Ruuan kalorimäärät syksystä lähes tuplaantui ja keskityin syömään paljon ravitsevaa ja terveellistä ruokaa – aloin myös päästä eroon ”hiilarimöröstä”, jonka läsnäolosta olin kärsinyt jo pidempään. Kuukauden ajan taistelin painoni kanssa, jotta se lopettaisi tippumisen ja voi sitä onnen päivää, kun tajusin painon pysyneen jo hetken samoissa lukemissa!

Seuraavasta kehonkoostumusmittauksesta (postaus siitä) lähdin hymyillen – rasvaa oli palanut kropasta urakalla ja tilalle oli tullut lihasmassaa! Lisäksi ruuan lisäämisen myötä olin oppinut rakastamaan ruokaa ja ravitsemaan sillä kroppaani, käyttämään sitä polttoaineena. Opiskeltuani lisää ihmiskehon toiminnasta tajusin entistä enemmän ravinnon merkityksen aktiivisella ihmisellä ja suhteeni ruokaan sekä treeniin kehittyi entisestään positiivisempaan suuntaan.

Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin tästä löytyy postaus jossa on konkreettisesti esitetty noiden kahden kehonkoostumusmittaustuloksien erot – erot siinä, mitä kroppaan saa aikaseksi liian vähällä ja sitten taas oikeanlaisella ravitsemuksella 😉

Yks tärkeimmistä jutuista mitä oon oppinut, on oman kropan kuunteleminen. Väsymys, lihaskivut ja muut vaivat ei huvikseen meitä kiusaa – niihin on yleensä aina jokin syy. Kroppa ilmoittaa ollessaan väsynyt ja silloin, kun tarvii lisää ruokaa tai kun treeni menee yli. Pakkomielteinen suhtautuminen liikuntaan ja ruokaan on ollut mulla historiaa jo pitkään ja oon siitä älyttömän onnellinen – omaa kroppaa kuuntelemalla pääsee pitkälle tekemättä terveydelleen pahaa. Myös silloin kun energiaa on yllin kyllin huomaan jalkojeni oikein vievän mua lenkkipoluille! Niiden positiivisten viestienkin tunnistaminen on siis ihan hyväksi 😉

Monesti multa pyydetäänkin neuvoja elämäntapojen muutokseen ja uuden, entistä ehomman peilikuvan luomiseen. Mitään oikotietä onneen ei valitettavasti ole vaan kaikki on kiinni ruokavalion, liikunnan ja levon tasapainosta. Koska me kaikki ollaan omanlaisia yksilöitä on luonnollista että kaikki tavat ja tyylit toimia eivät sovi kaikille, mutta tässä keinoja jotka itse koin avaintekijöiksi omaan onnistumiseeni:

Ruokavalion osuus on oikeasti kaikista tärkein. Ateriarytmit on hyvä pitää säännöllisinä ja sellaisina, että nälkä ei pääse yllättämään -se on kaikista helpoin keino välttyä ”hairahduksilta” ja mieliteoilta 🙂 Kannattaa kuljettaa aina mukana jotain pientä välipalaa, että nälän yllättäessä se ei pääse kasvamaan liian suureksi. Mulla ainakin nälkä on aika pitäaikanen riesa eikä katoa millään pienellä lounaalla..  ja siitähän seuraa yleensä järkyttävää ylensyöntiä.

Suunnitelmallisuus on myös oleellista ja mä meenkin kauppaan lähes aina kauppalistan kanssa. Jos ostat terveellistä ruokaa, silloin sitä tulee syötyäkin 😉 Kannattaa tehdä kunnon siivous keittiössä ja korvata tuotteita terveellisimmillä vaihtoehdoilla. Mä itse pidän huolen siitä, että mulla on kotona aina ainekset johonkin terveelliseen ja ravitsevaan ateriaan – esimerkiksi riisiä, soijarouhetta ja pakastekasviksia.

Sen sijaan että kiinnittäisin kalorimääriin huomiota, pidän huolen siitä että syön hyviä raaka-aineita. Paaaaljon kasviksia, hedelmiä, marjoja ja laadukkaita proteiineja, täysjyvätuotteita sekä hyviä rasvoja. Mä vannon normaalin perusruuan – terveellisen ja ravitsevan – nimeen! Terveellisesti syöminen ei ole mitään tähtitiedettä vaan perus maalaisjärjellä pääsee pitkälle 😉


Liikunta on tietysti iso osa terveellistä elämäntapaa ja onkin loistava apu painonhallinnassa ravitsevan ja terveellisen ruokavalion rinnalla, mutta pelkällä liikunnalla on tosi vaikea saada tuloksia aikaseksi. Tärkeää on liikkua tavoilla, jotka itselle tuntuu mielekkäiltä – vaikka esimerkiksi juoksulla ja kuntosalitreenillä on hieman kulttimaine, ei se tarkoita että ilman niitä ei voisi tuloksia saada aikaseksi. Jokaiselle varmasti löytyy se oma laji, josta tykkää! 🙂

Monesti lähdetään hirveällä innolla kohti parempaa huomista ja lisätään liikuntaa arkeen kohtuuttoman paljon liian nopeassa ajassa ja sehän ei oo hyvä juttu – ensinnäkin silloin helposti kyllästyy ja kun kroppa ei oo tottunut moiseen, on palautuminenkin hidasta jolloin liika rasitus hidastaa palautumista entisestään. Liikuntaa kannattaa siis lisätä hiljakselleen ja lisätä tehoja sekä treenimääriä sitten oman kehittymisen mukaan 🙂 Quality over quantity on meikäläisen motto nykyään – mielummin kannattaa tehdä muutama hyvä treeni, entä kymmenen puolikuntoisena puoliteholla!

Paremman ruokavalion sekä liikunnan aikaansaama uus energiataso luo hyvää mieltä ja paljon uutta virtaa, joka lisää innostusta entisestään. Pitää kuitenkin muistaa levätä, jotta kroppa palautuu ja toimii ihanteellisella tavalla. Ylirasituksessa kun esimerkiksi rasvanpoltto ja aineenvaihduntakin kärsii. Kuunnelkaa omaa kroppaanne, se kyllä kertoo milloin sillä alkaa virta loppumaan. Vaikka ammattilaiset ja fitnessurheilijat treenaavat päivittäin, se ei tarkoita sitä että meidän kaikkien tulisi tehdä niin. Vähempikin urheilun määrä riittää, jos haluaa ylläpitää terveyttään 🙂

Tärkeintä on kuitenkin muistaa se rento asenne eikä mennä tavotteita kohten hammasta purren – tottakai määrätietoisuus on suotavaa jos jotain aikoo saavuttaa, mutta liian ankara ei saa itselleen olla! Liikunnan tulisi olla hauskaa ja sen pitäisi lisätä hyvää fiilistä sekä hyvinvointia eikä päinvastoin. Silloin lähtee homma helposti lapasesta, jos rupeaa ottamaan homman liian tosissaan ja vaarana piilee mm häiriintynyt suhtautuminen ruokaan, liikuntaan sekä itseensä. Mä vedin itse yhdessä vaiheessa överiksi ja silloin tuntui, että mitään ei voinut syödä koska kaikessa ruuassa oli ”jotain vikaa”, joten mä kyllä tiedän mistä puhun. Tän kaiken tarkoitushan on luoda itsestämme se paras mahdollinen versio ja lisätä omaa hyvinvointia, eikö vaan? 🙂

Oikotietä onneen ei ole vaan elämäntapojen muutos ja tulosten aikaansaaminen on pitkäaikainen prosessi, joten olkaa siis kärsivällisiä, tehkää töitä unelmienne eteen vaikka se joitain uhrauksia vaatisikin ja muistaaa olla armollisia itsellenne. Uskokaa itseenne sillä loppupeleissä kaikki on kiinni vaan yhdestä tekijästä – omasta asenteesta! 🙂

Motivaatiokuvat täältä.

2 kommenttia

  1. siiri kirjoitti:

    että tää teksti tuli kyllä niin oikeeseen paikkaan ! kuten tiedät,myös mulla on mennyt välillä vähän huonosti itseni ja kroppani kanssa (oikeesti oksettaa kattoa jotain kuvia sanotaan 3-4 vuoden takaa…hyi että), ja ihan samanlaisia ylilyöntejä on tullut tehtyä (jooooo tota yli 15h jumppaa viikossa, ja sit ihmettelen ku rasva ei pala ja leposyke hipoo pilviä ja uskon saavani sydänkohtauksen pumpin alkulämmössä)…niistä viisastuneina tosiaan tota tasapainoa, ja kohtuutta on kyllä oppinu arvostamaan 🙂 vaikka nyt oonkin tiukemmalla meiningillä liikkeellä, niin pyrin kyllä muiden tahojen lisäksi kuuntelemaan kroppaani tässä touhussa.

    alkoholi on kyllä tosiaan semmonen turvottaja numero yksi, että huh huh. oon tän vuoden puolella juonut varmaan 2 kertaa ? ja se on ihan riittävästi. ihan kauhistuttaa miten paljon sitä tuli nuorempana juotua, 6 siideriä oli ihan normaali määrä. ja siihen vielä päälle ties mitä. hyi kamala. oli kyllä sitten kroppakin sen näkönen. ”pikkasen” on kyllä tosiaan sunkin kroppa muuttunut tosta ekasta kuvasta ;-)<3

    en nyt saa mitään järkevää irti tästä näppäimistöstä, mutta siis mahti teksti, mahti aino ja mahtavaa viikonloppua! ja ainiin! meikkis saa huomenna vapaasyönnin you know what that means : paino laskee just niinku halutaan, bye bye fat 😀

    • Aino kirjoitti:

      JEEE HYVÄ SIIRI! <3 Teräsmuija! Mähän sanoin että kyllä se fläsä palaa 😉 Toivottavasti herkuttelit eilen oikein olan takaa, mmmm!

      Ja joo, joku hassu juttu siinä kyllä on että se oman kropan kuuntelu pitää oppia sieltä vaikeimman kautta…?! Kai sitä luulee olevansa joku superihminen tai jotain, "kyllä mä pystyn, ei tunnu missään" eikä tajua lopettaa ennenku oikeasti tuntuu tosi pahalta.. 😀 Mutta niin hyvä homma, että se tasapaino on kuitenki löytyny! Sen avulla pystyy sitten kyllä kehittämään itteensä aivan uusiin ulottuvuuksiin 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *