Hae
Aino Mäkelä

Yläfemma itelle!

Tänään luentojen jälkeen istahdin sohvalle ja rentouduin mun uuden lempparisarjan parissa. Tarkoituksena oli katsoa yksi jakso ja lähteä sen jälkeen salille. Koko jakson ajan vilkuilin ikkunasta ulos ja huokailin, kuinka tympeä ilma siellä olikaan. Varpaitakin rupesi palelemaan, olihan siinä viltin alla paljon mukavampi oleskella entä pihalla lumisateessa. Rupesin keksimään itselleni tekosyitä, joiden varjolla voisin hyvällä omallatunnolla jäädä sohvalle ja skipata treenin. En keksinyt yhtäkään. Tekosyitä kyllä olisi löytynyt, mutta tiesin kuinka pettynyt olisin illalla ollut itseeni jos en olis saanut lähdettyä.

Jo ensimmäisten lämmittelyminuuttien aikana salille hymy nousi huulille. Oon yksi niistä idiootin näköisistä, joka kulkee salilla hymy korvissa 😀 Se hymy nousee usein ihan itsestään tai joskus jonkun hyvän biisin tuomien muistojen/fiiliksen takia. Parasta on, jos päänsisällä tsemppaa itseään jaksamaan ja soittimesta/radiosta alkaa soida joku älyttömän hyvä biisi – sen fiiliksen avulla jaksan yleensä tehdä vielä toiston tai pari lisää.

Sanomattakin selvää, vedin aivan huikean treenin. Fiilis oli jälkeenpäin mahtava ja lihaksissa oli ihana polte. En melkein jaksanut pyöräillä kotiin ja siitä tietää, että treeni meni kympin arvoisesti! Kotiin päästyä teki  mieli heittää yläfemma itteni kanssa.

Yleensä mulla ainakin nää ”en jaksa” -kohtaukset johtuu lievästä alakuloisuudesta. Sen takia sinne salille just kannattaa mennäkkin, koska fiilis nousee ihan kattoon ja loppupäivän onkin paaaljon parempi mieli! Ihan vaan sen itsensä voittamisen takia, en antanut periksi laiskalle minälleni joka aina välillä yrittää tulla kylään.

Hyvä minä!! 🙂
Miten te saatte itsenne raahattua itsenne salille silloin, kun ajatuskin väsyttää?

KUVA

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *