Hae
Aino Mäkelä

Uhka vai mahdollisuus: paras ystävä kämppiksenä?

Ajatus parhaan ystävän kanssa yhdessä asumisessa on ainakin mun maailmassani kantanut aiemmin päällään tummaa verhoa. Se on ollut sellanen asia, josta suurin osa ihmisistä on pelotellut ja manannut, että se on sitten ystävyyden loppu se.

Aika dramaattista.Toki oon itsekin nuorena ja hölmönä, epäkypsänä tytönhupakkona asunut ystävien kanssa eikä hommat oo menny ihan putkeen ja se tietysti harmittaa. Niistä kokemuksista oppineena ajattelin, etten enää ikinä muuttaisi saman katon alle kaverin kanssa – ainakaan sellaisen kenestä en olis valmis luopumaan.

Mutta kuten jo monta kertaa on todettu: ikinä ei sais sanoa ikinä, eikä tässäkään tapauksessa. Moni nimittäin tietää, että mun paras ystävä asuu nykyään mun luona – ja on itseasiassa asunut jo kohta kolmisen kuukautta. Ja mää oon siitä ihan älyttömän onnellinen! Meidän yhteiselo on niin mutkatonta ja vaivatonta, ja kumpainenkin tekee omalla läsnäolollaan toisen elämän helpommaksi ja mukavammaksi.Ja nyt kun asiaa mietin niin tälläistähän tän elämän pitääkin olla. Meidän yhteiselon aikana myös mä itse olen alkanut elämään enemmän. Laittamaan taas ruokaa, siivoamaan (!!!!), kirjoittamaan ja puuhastelemaan kaikenlaista ja viihtymään paremmin ihmisten ilmoilla.

Ollaanhan me ihmiset kuitenkin laumaeläimiä, joten tuskin on mikään ihme että jakaessaan arkea toisen ihmisen kanssa omakin olo on eläväisempi?

♡ On kiva kun on joku, kelle kokata!
♡ .. ja että on joku, joka kokkaa kun oot kipeänä tai et muuten vaan ite jaksa.
♡ Onko mitään parempaa kuin tulla pitkän päivän jälkeen siistiin kotiin?
♡ Tai että joku on symppaamassa ja lohduttamassa, kun on ollut raskas päivä tai joku mies on kohdellut huonosti?
♡ Jos omat vaatteet on hukassa, voit käydä toisen vaatekaapilla.
♡ Kaikki huonoimmatkin ideat alkaa yhtäkkiä tuntumaan ihmeen hyviltä.
♡ Eikä muuten ikinä tarvi juoda viiniä yksin!

Musta tuntuukin nykyään vähän hassulta, että jonkun mielestä parhaan ystävän kanssa yhdessä asuminen ois jotenkin tuhoon tuomittu ajatus. Koska jos ihan rehellisiä ollaan, niin eikö meistä monet loppupeleissä tavoittele sitä? Tai kyllä mä ainakin ajattelen, että sitten joskus mun tuleva puoliso on mun paras ystävä ja asumaan saman katon alla.

Ehkä tälläiseen ystäväkämppistelyyn siis tarvitaan juuri oikea ihminen ja itseltä tietynlaista kypsyyttä. Sekä poikkeava miesmaku ja yhteneväinen huolettomuus järjestystä kohtaan 😉 Niin ja mun lisäksi myös Ismo sai kämppiksen, kun Lauran mukana meille muutti myös Mette – joka on epäilemättä Ismon paras kaveri.

Millaisia kokemuksia teillä on kämppistelystä? Ja ennenkaikkea parhaan ystävän kanssa yhdessä asumisesta?

<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

2 kommenttia

  1. Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

    Mä en ole koskaan nuorena asunut missään kimppakämpässä tms, vaan aina parisuhteessa ja toinen on ollut se kumppani. Viimeisimmän eron jälkeen näin aikuisena, jo reilusti yli kolmekymppisenä päätin lähteä ravisuttamaan maailmaani ja muutimme Tyttö Sinä Olet Vahva -blogin Minnan kanssa yhteen juhannuksena 2015. Kesällä tulee siis kolme vuotta yhteistä kotia ja voin sanoa, että tietyllä tavalla tämä on mun elämäni parasta aikaa 🙂

    Olen ihan super onnellinen siitä, että on joku kenen kanssa asua ja elää. En kyllä enää haluaisi ikinä asua yksin, se tuntuu todella ikävältä ja koska mulla on taipumus alkaa erakoitumaan niin se ei olisi mulle hyvä. Meillä on niin iso asunto, että yksityisyys on taattu, emme joudu edes jakamaan kylppäreitä koska niitä on meillä pari kappaletta. On mukava, että meillä on yhteinen keittiö ja olohuone jossa voimme kokoontua ja jutella iltaisin päivän tapahtumia, jos niin haluamme. Tai voimme olla omissa makuuhuoneissamme rauhassa, omissa oloissamme, tai kutsua toisen sängyllä vierekkäin makaamaan ja parantamaan maailmaa.

    Ihan parasta! Jos tämä joskus loppuu niin, että itse olen vielä sinkku, niin varma on etten yksin muuta. Haluan asua jatkossakin jonkun hyvän tyypin kanssa 🙂

    • Aino kirjoitti:

      Mä voin niiin samaistua tuohon sun ”elämän parasta aikaa” -fiilikseen! <3 Ihana kuulla, että muillakin sujuu yhteiselo näin kivasti 🙂 Ja vitsit teiän asuinpuitteet kuulostaa ihanalta!

      Meilläkin on kyllä molemmilla omaa tilaa ja omat huoneet, mutta ehkä isoimman jutun tekee se että tehdään aivan eri vuoroissa töitä minkä vuoksi molemmilla on myös paljon omaa aikaa kun toinen on jossain menossa. Ja kieltämättä mäkään en enää halua asua yksin, sillä nyt tiedän kuinka ihanaa tää on kun toinen on hyvä tyyppi jonka kanssa hommat sujuu! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *