Makeanhikinen viikonloppu

Perjantaina mulla oli kaks vaihtoehtoa – rillutteluviikonloppu kaupungissa tai mökkiviikonloppu Lapissa. Piti valita kaverit tai perhe. Takana oli hektinen lomaviikko ja kokonaisuudessaan tapahtumarikas alkukesä, joten tiesin että luonnon rauhassa saisin ladattua akkuja tulevaa työrupeamaa varten. Olin siis itsekäs ja valitsin itseni. Ja dämmmmn, paremmin en ois voinukkaan viikonloppua viettää!

Vaikka ajatus kavereiden kanssa hauskanpidosta houkutteli ja olisi varmasti ollut hauskaa, olisin viikonlopun jälkeen ollut entistä väsyneempi. Nyt kun vietin viikonlopun mökillä kaukana kaikesta, tein juuri niitä asioita joita halusin – otin rennosti ja nautiskelin, sopivassa suhteessa kaikkea kivaa. Luonnon rauhassa mieli lepäsi ja oi jos vielä vaan olisin osannut irrottautua somesta niin kaikki olisi ollut täydellistä.. ensi kerralla lupaan yrittää.

Yleensä tekee hyvää kuunnella itseään ja tehdä välillä tylsältäkin tuntuvia valintoja. Aina ei tarvi jaksaa olla hauska ja viihdyttävä. Joskus on ihan hyvä olla vaan rauhassa ja röhnöttää sohvannurkassa kirjan kanssa tuhoamassa suklaalevyä – se on ihan OK 😉

Kun musiikin sijasta lenkillä kuuntelee hyttysten ininää ja linnun laulua sitä pääsee paremmin käsiksi omiin ajatuksiinsa sen sijaan, että juoksisi niitä karkuun. Välillä on ihan hyvä jutella itsensä kanssa ja tarkastella, että mitäs mulle nyt oikeesti kuuluu? Ihanan vapaa olo, kun saa olla oma itsensä eikä tarvi miellyttää ketään. Voi vaikka rueta huutamaan ahdistustaan pois, jos siltä tuntuu. Kukaan pidä hulluna, ei kuule eikä näe.