Kiire on kirosana

”Onko ollu kiirettä?”

Tuossapa kysymys, josta en tykkää yhtään. Oikeastaan se on se sana ”kiire”, joka aiheuttaa mussa nykyään vähän jopa puistatusta. Negatiivisen assosiaation, johon liittyy paikasta toiseen juokseminen. Vastaankin yleensä tuohon kysymykseen, että ”Ei, mutta paljon tekemistä kylläkin.” – sillä sitähän se on mun arki, ainakin mulle.

Ei kiireistä, vaan tapahtumarikasta.

Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan. Kiirettä voidaan tarkastella sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta.

Kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti. Jatkuvalla kiireellä on ruumiillisia ja henkisiä haittavaikutuksia. Mikäli kiire saa aikaan unenpuutetta tai ravinnonpuutetta, kiire voi aiheuttaa välittömiä ruumiillisia vahinkoja esimerkiksi aivoihin. Merkittävä osa jatkuvan kiireen vahingollisuudesta ihmisille johtuu siitä, että ihmisen elimistö suhtautuu kiireeseen kuten henkeä uhkaaviin stressitilanteisiin. Kiireinen ihminen on jatkuvassa ylivirittyneisyyden tilassa, vaikka tämä stressitila on tarkoitettu vain hetkellisiin suorituksiin.

Mun elämässä tapahtuu jatkuvasti: mun työ on intensiivistä, oon ”etäsuhteessa”, harrastetaan koirien kans keskimäärin kolme iltaa viikossa, pyrin treenaamaan kolmesti viikossa ja viikonloppuisin reissataan näyttelyissä. Tällä viikolla oli yksi ilta, kun ei ollut mitään ihmeellistä.

Mä en silti koe olevani kiireinen tai stressaantunut, eikä tää tekemisen määrä ahdista mua millään lailla – vaikka välillä laskenkin aamuja siihen, ettei mun tarvis herätä herätyskelloon (TJ 14).  Mä koen, että mun arki on kivasti tasapainossa sillä vapaa-ajalla en ennätä ajatella hetkeäkään töitä tai stressata muustakaan turhasta!

Tasapaino onkin kaiken ydin.

Kun viime aikoina oon ahnehtinut liikaa työrintamalla, on kiire tullut osaksi työarkea. Ja se on seurannut perässä myös vapaa-ajalle: mun keskittyminen on kärsinyt ja yöunet on ollu kaikkea muuta kuin rentouttavia. Eikä se tietty riittänyt vaan tottakai kiire on saanu mun pinnan kireälle ja musta tuntuukin etten oo ollu yhtään oma itteni.

Siksi en tykkää sanasta kiire. En tykkää siitä, että kiireessä mä oon kireä ämmä, joka pillahtaa itkuun jos palapelin yks pala menee hukkaan. Enkä siitä, että en pysty hallitsemaan sitä – kun sille antaa pikkurillin, se vie koko käden.

Mutta se tässä on ihanaa, että nykyään kun kiire ei oo enää pysyvä olotila mä myös tunnistan sen herkemmin. En toki haluais kellekkään myöntää olevani stressaantunut, mutta todellisuudessahan se näkyy musta kilometrien päähän 😀 Ja kun kiireen tunnistaa, on paljon helpompaa päästä siitä irti – ja jopa ennaltaehkäistä, kun tietää olevansa riskivyöhykkeellä.

MITEN HOITAA JA ENNALTAEHKÄISTÄ STRESSIÄ?

.. tai edes lievittää sen oireita? Noh, tässä mun muutama ajatus siihen:

• Tärkeintä on opetella sanomaan ”EI” ja vetämään omat rajat. Ne rajat yleensä löytyy vain ja ainoastaan kokeilemalla, joten varmasti muutama kiire-elämys opettaa aika nopeasti mikä on itselle liikaa.
• Mielekäs tekeminen. Yleensä jos stressaantuu ihminen helposti vain lamaantuu ja jää kotiin makaamaan, ja stressaantuu entisestään siitä ”ettei saa mitään aikaan” ja velloo omassa kurjuudessaan. Kotiin jäämisen sijaan suosittelen mielummin tekemään jotain itselle mielekästä, mikä vie ajatukset pois stressin lähteiltä! Jotain sellaista, mikä saa endorfiinit jylläämään!
  … MUTTA mitään kovin rankkaa liikuntaa en stressaantuneille suosittele, sillä se voi tehdä entistä enemmän hallaa.
• Stimulaattien minimoiminen. Vaikka kuinka hassulta tuntuu, niin stressaantuneen ihmisen ei kannata lisätä stimulanteilla kierroksia, vaan pyrkiä ennemminkin painamaan jarrua. Stimulantit – etenkin reilusti nautittuna – helposti myös häiritsee keskittymistä, mikä lisää kaaoksen tunnetta ja tekee tilanteesta entistä epämukavemman.
• Muutamiin asioihin panostaminen: riittävä määrä raitista ilmaa ja laadukasta, ravitsevaa ruokaa.
• .. ja lisäksi vielä lisäravinteet – tai itseasiassa luonnon parhaimmat rohdokset – rentoutumisen tueksi ja palautumisen tehostamiseksi. Itse tykkään ottaa aamuisin ashwagandhaa, suihkutella pitkin päivää suuhun DeStress -tonicia ja juoda iltaisin reishiä. Myös magnesiumista ja L-teaniinista voi olla paljonkin apua!

Lisäksi mulla tällä viikolla auttoi yksi juttu: oman heikkouden (stressin) myöntäminen ja itkeminen.  Kun sain sen tehtyä kivi tipahti mun sydämeltä ja olo keveni huomattavasti! Se oli aika ihanaa.

Joten ehkä viimeisenä vinkkinä: älä esitä reipasta ja peittele stressiä, vaan myönnä se ja katso sitä silmiin. Rehellisyys maan perii ja niin tässäkin tapauksessa.

Mä toivon teille kaikille kiireetöntä viikon jatkoa,
<3 Aino