Hae
Aino Mäkelä

Ihanaa ensimmäistä syntymäpäivää, rakas blogi! + vähän lisää lahjontaa ;)

Tasan vuosi sitten aloitin blogin kirjoittamisen. Olin kohdannut karmivan todellisuuden kehonkoostumusmittauksessa ja tiesin, että mun on tehtävä jotain itselleni. Sen ”jonkin” motivaattoriksi perustin blogin – motivoimaan ja innostamaan itseäni liikkumaan sekä kanavaksi purkaa kaikki ne treenaamiseen ja elämäntapamuutokseen liittyvät ajatukset, jotta mun lähipiirin ei tarvisi niitä kuunnella.

Nykyään haluan blogin kautta myös innostaa ja inspiroida teitä muita nauttimaan elämästä ja pitämään itsestänne hyvää huolta <3 Vaikka mä unohdin blogin synttärit täysin enkä kerennyt teille ihanille lukijoille mitään kivaa järjestää, niin vähän jotain pientä saatte kuitenkin 🙂 Eli nopein lukija, joka lähettää mulle sähköpostia saa itselleen ja kaverilleen liput FITNESS LIVE HERE -tapahtumaan, joka järjestetään tulevana lauantaina Helsingissä.

Hupsista, mitä kävikään lempparihousuille? ;)

Hupsista, mitä kävikään lempparihousuille? 😉

Vuoden aikana blogi on muuttunut ja niin olen minäkin. Yrityksen ja erehdyksen kautta oon löytänyt ne jutut, jotka tekee mun arjesta kokonaisen ja minusta iloisen ja hyvinvoivan. Moniin monttuihin oon tippunut, mutta aina on ylös noustu – entistä vahvempana tietty 😉

Välillä on terapeuttista lukea vanhoja postauksia läpi ja ajoittain naureskella omille typerille ajatuksille muistellen niitä juttuja, jotka silloin tuntui maailman tärkeimmiltä. Vaikka vuosi sitten  halusin olla tyytyväinen peilikuvaani, en enää määrittele itseäni ulkonäön mukaan – tajusin, että  onnellisuus kumpuaa jostain aivan muualta.

Viime helmikuu - vihdoin pystyin sanomaan voivani hyvin ja näyttäväni terveeltä:)

Viime helmikuu ja muistan vieläkin, kuinka hyvä fiilis mulla oli tuolloin itsestäni! Nyt kun jälkeenpäin katsoo, niin vähän vois olla rungossa enemmän massaa.. ;D

Ulkomuodon ja elämäntapojen muuttamista isompi juttu on ollu se muutos jonka oon käyny läpi pääni sisällä ja jonka prosessoimisessa blogin kirjoittaminen on ollu mulle älyttömän tärkeä juttu. Omasta entisestä identiteestä ja pinttyneistä ajatuksista on ollut paljon vaikeampi päästää irti entä pudottaa kiloja vyötäröltä, uskokaa mua. Uudet elämäntavat tuntui aluksi vieraalta, häpesin ja salailin niitä lähipiiriltäni – enhän kertonut blogistakaan avoimesti ystävilleni kuin vasta puoli vuotta sitten.. hahha, niiinpä! 

Muutos pelotti, mitä jos musta ei tykätäkkään tälläisenä?

Ja alkuviikon peilipunttikuvat, hahha ;)

Ja alkuviikon peilipunttikuvat, hahha 😉

Välillä edelleenkin vierastan nykyistä elämäntyyliäni. Nautin kyllä kaikesta mitä teen, mutta jollain tapaa oon vielä osittain kiinni menneessä.. Ajoittain erehdyn miettimään, että mitä muut ihmiset musta ajattelee ja haluaisko ne sen entisen baariharakan takaisin? Tekeekö tää treenivouhotus ja kaiken terveellisen hypettäminen musta naurettavan? Hehhee, onneksi mä osaan myös nauraa näille mun ajatuksille.

Mä olen löytänyt elämääni asioita jotka innostaa ja inspiroi mua. Siitä mä oon ihan älyttömän onnellinen! Ja mä uskon, että se on tärkeintä niille ihmisille jotka musta välittää. Haluankin jakaa sen onnen muiden ihmisten kanssa – vuorovaikutus, sehän on elämän parasta antia <3

Joten eiköhän blogin merkkipäivän ansiosta oo aika lopettaa ”salailu” ja alkaa ihan avoimesti olemaan se treenaamisesta ja terveellisistä elämäntavoista sekaisin mennyt hullu…? 😉

Ja tännään hymyilyttää!

Ja tännään hymyilyttää!

Ja hei te kaikki jotka jäitte ilman lippuja I Love Me -messuille niin nyt on ainutlaatuinen tilaisuus saada vielä lippu käsiinne!

Elikkäs messuillakin mukana oleva GO!Fitness -myymälä jakaa 100kpl lippuja myymälässä asioiville, joten hurry up kaikki kynnelle kykenevät sinne shoppailemaan! 😉 Myymälä löytyy Konalasta osoitteesta Ruosilantie 2B ja sieltä löytyy siis Suomen suurin fitness-kauppa, josta saatte kaikkea kuntoilutarvikkeita mitä ikinä keksittekään haluta – vaatteita, superfoodeja, lisäravinteita, kuntoiluvälineitä ja niin edelleen.. 🙂 Messuilla GO!Fitness sijaitsee Terveys-osastolla (7b41) ja verkkokaupassa voitte myös tutustua myymälän tarjontaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin – ihanaa keskiviikkoa kaikille! <3

6 kommenttia

  1. KT kirjoitti:

    Mä oon varmaan ihan urpo, kun en löydä sun sähköpostia mistään 🙁 tapahtuma kuuloistaisi kyllä hyvältä!

    • Aino kirjoitti:

      Se on ennen ollu myös tuossa oikeassa sivupalkissa, mutta päivittäessäni tekstiä se on tainnu siitä tipahtaa pois. Tuolta ”Aino” -sivultahan se kuitenkin löytyi! 🙂

  2. Luomutukka kirjoitti:

    Hei, loistava teksti! On rohkeaa myöntää, että muutos ei ole ollut helppo ja vieläkin välillä mietityttää ja kummastuttaa uusi elämäntyyli. Mutta ihanaa, että olet onnellinen. Itse oon oppinu nauttimaan elämän pienistä iloista ja taidan pikkuhiljaa tietää mitä se ”Elämä on parasta huumetta” tarkottaa 🙂

    • Aino kirjoitti:

      Kiitos rohkaisevasta kommentista ja piristävistä sanoista! Ihanaa, että sinäkin oot löytäny kivoja juttuja elämään – se on ihan parasta se<3

  3. Roosa kirjoitti:

    Kommentoin vähän ”myöhässä” tähän postaukseen, mutta pakko oli tulla sanomaan, että oon käynyt läpi ihan samansuuntaisia ajatuksia! Et ole ainoa, joka miettii miten kaverit ja perhe suhtautuu uuteen elämäntapaan, jos nyt näin voi sanoa.:) Olin vielä pari kolme vuotta sitten se kova bilettäjä, jolla illat venyi aamuun ja mitä lie muuta paheellista elämää.:D Roskaruokaa tuli lapattua kitaan varsinkin niinä öiden huuruisina tunteina ja seuraavan päivän krapulassa.

    Nyt elämäni näyttää hyvin erilaiselta, terveelliset elämäntavat on tulleet jäädäkseen. Saatan jättää illanvieton väliin vain siksi että haluan aamulla lenkille. Mielestäni en ole pakkomielteinen, entinen elämä ei vaan kiinnosta enää. En ollut silloin ainakaan onnellisempi kun nyt. Näen toki kavereita edelleen, en vaan aina jaksa lähteä sinne baariin. Kuitenkin mietin, mitä kaverit ja perhe musta ajattelee. Olenko heidän silmissään tylsimys, jollaisena ennen pidin kaikkia terveysintoilijoita? Kuulostaa hassulta, että perhettänikin tässä yhteydessä mietin. Mutta kun mä oon ollu aina se jolla on se kovan juhlijan ja hauskanpitäjän rooli. Äiti kummastelee edelleen soittaessaan mulle lauantai-iltana, jos sanon katsovani kiltisti kotona leffaa poikaystävän kainalossa (ja kulhossa ei ole karkkeja, vaan porkkanatikkuja ja itsetehtyä dippiä;D). Äiti ei näköjään vieläkään meinaa uskoa, että en ole nykyään joka ikinen viikonloppu juhlimassa. 😀

    Olen kuitenkin ajatellut, että tavallaan tää on osa aikuistumista. Ei sitä lopun elämäänsä voi elää epäterveellisesti, ja kyllä ne kaveritkin on pikkuhiljaa ruvennut rauhottumaan 😉

    • Aino kirjoitti:

      Kiitos Roosa kommentista <3 Ihan kuin oisin itse sen kirjoittanut, nimittäin musta tuntuu just tuolta samalta – ihanaa, että en oo ainut joka miettii näitä juttuja! Vaikka nautin mun elämästä täysin, niin on se hyvin erilaista verrattuna siihen mitä se joskus oli, vaikka hetkittäin mä nautin myös siitäkin. Mutta takas en kyllä vaihtais, vaikka mikä ois 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *