Hae
Aino Mäkelä

TIMEOUT – päivän syömiset

Multa on pyydetty paljon ruokapäiväkirjaa eli mitä syön ja milloin syön. Lupasinkin toteuttaa sellaisen nyt, kun pääsykokeet on vihdoin ohi ja saan keskittyä syömisiini täysin ilman ulkopuolista stressiä joka luonnollisesti vaikuttaa ruokahaluun ja päivien rytmitykseen niin tavalla jos toisellakin.

Eilen mä sitten kuvailin päivän mittaan myön syömiseni ja kokemus oli erittäin valaiseva. Vuosi sitten Oulussa asuessani mun ruokavalio oli hyvin suunniteltu ja täsmällinen – nykypäivänä se on kuten minä: tuulella käyvä ja mielitekoja noudattava. Mutta kumpi on parempi – syödä fiksusti ja oikein siksi, että niin kuuluu tehdä vai fiiliksen mukaan, koska se tuntuu hyvältä? Omalla kohdallani liputan vahvasti jälkimmäisen puoleen sillä mä luotan kroppani tietävän millainen on oikeasti hyvä olo terveellisen ja ravitsevan aterian jälkeen sekä sen kertovan mulle energiantarpeesta silloin kun sellainen mulle iskee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAAamupala – VOIMAKAHVI

Herätessä mua väsytti ihan hirveästi. Takana oli normaalia pidemmät, mutta siltikin reissun jälkeen liian lyhyet yöunet. Makoilin sängyssä pitkään ja vatsa pullotti vielä täynnä edellisillan piknikherkkuja.. Namnam! Normaaliin tapaan nautinkin aamupalaksi voimakahvin eli kahvin terästettynä macalla, MCT ja kookosöljyllä sekä kananmunalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERALounas – TULISENPEHMEÄÄ SOPPAA TOFULLA

Lounaaksi olikin alkuviikosta valmistettua keittoa, jonka kaveriksi paistoin pannulla tofua sekä nakkasin sekaan myös Udo’s öljyä sekä vähän siemeniä – oikein toimivan kevyt kombo, kun nälkä ei oikein vielä tässäkään vaiheessa päivää osannut vaivata.

Jalotofulta on tullut kauppohin aivan ihana uus kesäuutuus ”mieto chili”, jota myydään 100g paistopalana ja se sopi kuin nakutettu mun tulisenpehmeän soppani kaveriksi! Vaikka mä yleensä ostan maustamatonta tofua ja marinoin sen itse niin tähän kyllä tykästyin sen verran paljon, että ostin sitä mukaan myös juhannuksen grilliherkuksi!

Apua, mustahan on hyvää tahtia tulossa kasvissyöjä.. ja ihan huomaamatta, hihhi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAVälipala – VANILJAINEN ANANASVANUKAS

Tän mä olin alkuperää ajatellut syöväni treenin jälkeen, mutta koska olin niin älyttömän väsynyt niin skippasin treenit kokonaan. Niin treenatessa kuin syödessäkin on oikeasti ihan fiksua kuunnella itteään ja olin kyllä niin ylpeä itestäni, kun kerrankin maltoin jäädä väsyneenä kotiin! Vanukkaassa oli luonnollisesti myös ajateltu sen proteiinipitoisuutta ja sitä olikin terästetty riisiproteiinilla sekä macalla – granaattiomenaa se sai kaverikseen, kun sitä jäi mun juhannuskokkailuista vähän yli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIllallinen – SEITIWOKKIA, AURINKOSALAATTIA JA BATAATTIPIHVEJÄ

Okei – kun mä ”viikon ruokavinkin” yhteydessä kerroin syöväni loppuviikon samaa ruokaa niin ajatteliko joku että se ois jotenkin tosi tylsää? Jep – helpostihan se sitä vois ollakkin, mutta ei mulla!

Illalla mulla sit oikeesti oliki jo nälkä. Makoilin pari tuntia kaverin lattialla pyöriskellen toimettomana ja se teki niin hyvää. Mä en oikeasti tehnyt koko päivänä mitään järkevää! Paitsi suklaata. Kaupassa pyöriskelinkin sitten nälkäisenä haahuillen hyllyjen välissä ja vaikka mieliteot yritti ottaa vallan, niin keräsin koriin vain ja ainoastaan terveellisiä juttuja – ilman, että mulla oli mitään hajua mitä tulisin syömään.

Lopputulokseen olin hyvinkin tyytyväinen! Tein siis keitosta kasvispihvejä ja paistoin sen kylkeen seitiwokin, joka sai päälleen oliiviöljyä ja sitruunanmehua. Kokkaillessa napsin pari porkkanaa ja tomaatin sekä pari palaa päivän suklaatuotoksia sillä pitäähän mun nyt tietää mitä tuun kavereilleni tarjoamaan. Hyvä tekosyy, eikö? Vatsa täyttyi nopeampaa mitä lautanen kerkesin tyhjentyä eli tankkaus tuli suoritettua erittäin onnistuneesti.OLYMPUS DIGITAL CAMERAKuten varmaan huomasitte niin suhtautumiseni ruokaan on nykypäivänä hyvinkin rento. En laske makroja tai kyttää syömisiäni kellon mukaan vaan syön silloin kun on nälkä tai sellainen olo, että tekee mieli syödä. Toki treenin ympärillä syöminen on sellanen mihin kiinnitän paljon huomiota, mutta koska tän päivän liikunta koostui lähinnä käveleskelystä täällä omilla kulmilla sekä kaverin luo pyöräilystä niin sillä ei paljon tarvinnut päätään vaivata.

Tänään fiilis onkin jo täysin erilainen – väsymys on vihdoin selätetty. Aamu alkoi energisesti YOGOBEn joogalla ja aamukahvikin on jo nautittu. Kohta lähden kaverin kanssa ulkoilemaan ja sitten oiskin edessä erittäin odotettu palaveri sekä sen jälkeen vielä treenit! Illalla taion vielä viimeiset kakkukikkailut ennen juhannusta ja huonenna sitten otetaankin rennosti – mutta älkää silti hylätkö mua kokonaan, sillä lauantaina starttaa blogissa kilpailu jota ei kannata missata!

<3 Aino

10 kommenttia

  1. Miia kirjoitti:

    Tykkään ihan hirveesti sun blogin ruokajutuista, kun näistä aina heijastuu juuri sellanen terveellinen rentous ja kehon tarpeiden sekä mielitekojen kuuntelu. Niiden perään itsekin liputan! 🙂 Aion jatkossa myös ehdottomasti katsella täältä hyviä vinkkejä kasvisruokiin, sillä niiden valmistus tuntuu olevan mun heikkous keittiössä.. 😀

    • Aino kirjoitti:

      Oi kiitos Miia, ihana kuulla! Mä siis oon ihan vahingossa ja huomaamattani alkanut syömään paljon enemmän kasviperäisiä ruokia – en oo tainnut kertaakaan tehdä mitään liharuokaa muuttoni jälkeen! Tosi hassua 🙂 Niin se kummasti vaan luonto jotenkin vetää puoleensa, hahha!

  2. Jonneli kirjoitti:

    Itsekin liputan tuota edellisen kommentoijan mainitsemaa ”terveellistä rentoutta”, mikä sinun blogissasi näkyy hyvin!=) Niin hienoa!:) Olen nimittäin iät ja ajat tarkkaillut kovin tarkkaan mitä suuhuni laitan, laskenut kaloreita, tuntenut huonoa omaatuntoa jos olen syönyt ”liikaa” tai liikkunut ”liian vähän. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä on kovin haasteellinen vaiva etenkin jos ja kun haluaisi saada painoaan tippumaan (ei toki kaikilla näin, mutta mulla kyllä!). Paino on noussut kovin herkästi ja olen joutunut tekemään todella töitä sen eteen, että saisin sen pidettyä edes samassa niin ettei se nousisi. Olen viimein vihdoin hyväksynyt sen, että niin kauan kuin lääkitystasapaino on kunnossa, minun on turha rääkätä itseäni moisella, vaan paljon antoisampaa on keskittyä nauttimaan liikkumisesta sekä syömään järkevästi, MUTTA RENNOMMIN! Viime aikoina minusta on alkanutkin tuntua siltä, että siitä on ollut hyötyä, ja hoitotasapaino alkaa viimein vihdoin tuon kilpirauhasen suhteen olla edes jokseenkin kohdillaan. Paino ei enää nouse niin herkästi, ja ehkä se on hieman jopa tullut alaspäin ihan itsellään. Tällä hetkellä on melko hyvä olla.:)
    P.S. Blogisi on kovin insiroiva ja hyvää mieltä tuova!

    • Aino kirjoitti:

      Mahtava kuulla! Kyllä se itsensä kuunteleminen on oikeasti tosi kannattavaa 🙂 Ja yleensä johtaa paljon parempaan lopputulokseenkin sen oman hyvinvoinnin kannalta. Varmasti sellainen alitajuntainen miettiminen ravinnon ja liikunnan hyödyistä sen nauttimisen sijaan myös vie osan siitä sen hohdosta – ainakin näin mä uskon. Ja stressihormonien tasaannuttua rennomman elämänasenteen myötä se varmasti myös heijastuu tuohon kilpirauhaseenkin – ainakin näin mä haluan uskoa ja oon vastaavanlaisia tarinoita sun kohtalotovereilta kuullutkin!

      Kiitos ihanasta kommentista ja ihanaa kesää! 🙂

  3. Annie kirjoitti:

    Tällaisia blogeja, missä se rentous ruuan ja treenin suhteen näkyy, on niin mukavaa lukea! Itsekin olen päättänyt tehdä tästä kesästä (kerrankin tilaisuus pitää pitkä loma) elämäni parhaan ja suhtautua ruokaan ja elämään rennosti ja rikkoa omia rajojani. 🙂 Tehdä kaikkea, mitä aiemmin en ole uskaltanut. Olen jo mm. ottanut yleisellä paikalla bikineissä aurinkoa ja käynyt yksin testaamassa kahviloita ja tulossa olisi reissu ulkomaille!

    Olen samaa mieltä, että kroppa kyllä kertoo, mitä tarvitsee. Siirryin kotikuntoilusta salille n. 5 vkoa sitten ja samoihin aikoihin tuli totaalikyllästyminen rahkaan (ja kanaan), sekä himo riisikakkuihin. Päättelin kehon kertovan, että protskua tuli liikaa ja hiilareita taas liian vähän. Ja kuuntelin kroppaani, rahkat vaihtui alpron/yosan tuotteisiin ja lisäsin hiilareita riisikakkujen, hedelmien ja myslin muodossa. Kyllä se varmasti salilla ja muualla jaksamisessa näkyy, jos esim. proteiinia saa liian vähän. Ja ainakin tällä hetkellä painoja saa vain lisäillä 🙂 Syön kuitenkin terveellisesti, värikkäästi ja monipuolisesta ja herkuttelen raakasuklaalla ja muilla raakaherkuilla (kiitos ihanista ohjeista!!). Paino on kilon verran hilautunut ylöspäin, mutta se luultavimmin johtuu hiilihydraattien lisäämisestä ja mahdollisesti myös rankemmasta treenistä. Ennen olisin säikähtänyt jo tuota ja alkanut kiristellä ruokavaliota, mutta nyt en. Olen ihan kohtuutyytyväinen peilikuvaani eikä vaatteet kiristä, joten so what!

    Punainen lanka taisi hieman karata 😀 Mutta pointti tässä kommentissa oli siis se, että itse ainakin luen mieluummin tällaisia rentoutta henkiviä blogeja, kuin tosi tiukkaa ruokavaliota noudattavan kirjoittajan blogia, koska tämä on sellainen mihin itsekin pyrin ja mistä saa inspiraatiota 🙂

    • Aino kirjoitti:

      Hihhih ihana vaan, että herättää ajatuksia – ei se punainen lanka oo niin justiinsa 😉 Sun suunnitelmat kyllä kuulostaa ihanalta! Just tuollasta elämän pitää ollakkin ja jokainen meistä tekee siitä just oman näköisensä.

      Itsensä kuuntelu on kyllä tärkeää ja musta just tuollaiset ”luonnolliset himot” eli just riisikakut jne on sellasta tervettä mikä kertoo siitä, että kroppa toimii! Kaikessa monimuotoisuudessaan kroppa kun on tosi fiksu, hihhi.

      Kiitos ihanasta kommentista <3 Ja ihanaa Juhannusta!

  4. Riikka kirjoitti:

    Kun teet voimakahvin niin blendaatko vaan sen raa’an munan sinne kahvin sekaan muitten ainesten kans vai miten?

  5. sara kirjoitti:

    Mitä ananasvanukas tehdään? Näytti herkulliselta!

    • Aino kirjoitti:

      Chiasiemeniä, psylliumia ja riisiproteiinia ananasmurskan kanssa blenderillä sileäksi:) Sekoitan massan aina valmiiksi jääkaappiin pari tuntia ennen valmistamista niin se kerkeää tekeytyä hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *