Hae
Aino Mäkelä

Tunteiden viemää

Oon aina ollut aika nollasta-sataan tyyppinen ihminen. Mun on vaikea ymmärtää termiä ”hitaasti lämpenevä” sillä mussa ei ole sellaista vaihetta eikä oo koskaan ollutkaan. Oon impulsiivinen ja innostun herkästi – sama myös, jos loukkaannun. Loukkaantuessani tosin lepyn helposti ja kymmenen minuutin kuluttua en välttämättä edes muista miksi onnistuin pahoittamaan mieleni. En jaksa tuhlata moiseen negistelyyn aikaa.

Positiivisten tunteiden lomassa on ihana heittäytyä niiden vietäväksi enkä silloin osaa laittaa jarruja päälle oli kyse sitten mistä tahansa. Mun ystävä jo vuosia sitten, hieman erilaisessa merkityksessä tosin, antoi mulle elämänneuvon jonka oonkin sen jälkeen ottanut motokseni: ”Never regret anything, because at one point it was exactly what you wanted.”. Ja niinhän se just meneekin ja taas kaikki harmittomat hölmöilyt tuntuu inhimilliseltä.

Tunteiden viemääLukiessani jo hehkuttamaani Henkka Hyppösen Pelon hintaa oivalsin kuitenkin jotain, mitä oon jo pitkään miettinyt itsekseni saamatta mitään vastausta. Nimittäin tunteiden syntyä. Mä nimittäin koen ihastuvani hämmästyttävän usein, jatkuvasti ja kaikkialla – tapaan ihania ihmisiä, joiden seurassaan mulla on hyvä olla. Mutta voiko olla, että joku ihminen tuntuu ihanalta vain siksi että satuin törmäämään häneen silloin kun mun tunnelataus oli jo valmiiksi plussan puolella? Voiko olla, että huonona päivänä sama ihana ihminen olis onnistunut vain raivostuttamaan mua?

Jälkeenpäin miettiessä näitä juttuja voi huomata, että mahdollisesti juuri niin on päässyt tapahtumaan. Ainakin mulle ja tuskin oon ainut? Oon huomannut pitkään assosioivani mun onnentunteita ihmisiin. Muistan kun viimeksi tunsin perhosia mahanpohjassani niin totesin kaverilleni etten tiedä, johtuuko ne tunteet siitä ihmisestä vai siitä tunnelatauksesta joka mulla silloin jo valmiiksi oli. Usein saatamme olla niin onnellisia saamastamme huomiosta tai mielenkiintoisista keskusteluista, että sekoitamme sen onnentunteen ihastumiseen. Faktahan kuitenkin on, että ihmiset kaipaa hyväksyntää ja nauttii toisen huomiosta – tuli se sitten (lähes) mistä tahansa.

On aika huojentavaa ja myös voimaannuttavaa huomata, mistä meidän tunteet kumpuaa. Kaikki tunteet on arvokkaita ja niille on hyvä antaa aikansa. Tunteiden vallitessa mulla tosin unohtuu aina järki matkasta ja usein jälkeinpäin saakin sitten naureskella itselleen – mutta mielummin niinpäin, uusia kokemuksia rikkaampana ja hyvien muistojen kera kuin kyynisenä murjottaen.

Tunteiden viemääOnnentunteet ja perhoset vatsassa on ihania, ne saa mut hykertelemään ja ilon loistamaan naamasta kilometrien päähän. Ne huomaa mun äänensävystä ja katseista, joita luon toisiin ihmisiin. En luopuisi niistä mistään hinnasta, mutta nyt onneksi tajuan ettei niiden tunteiden aikaansaamiseksi tarvita ketään erityistä. Eikä niitä kannata aina ottaa niin vakavasti. Siihen riittää avoin mieli, oikeat olosuhteet ja joku toinen, joka saa sut tajuamaan jotain mitä etsit tai oot ehkä onnistunut unohtamaan.

Ei siis tarvi hämmästyä, jos vuosisadan rakkaustarina jää syntymättä sillä sait siitä hetkestä jotain parempaa: muitutuksen siitä, mitä elämä parhaimmillaan on.

Ihanaa itsenäisyyspäivää,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

PS. Supersöpöpipo on SuperYellow:n ja oon saanut sen blogin kautta vuosi sitten. On muuten varsin ihana lahjaidea pukinkonttiin!

2 kommenttia

  1. P kirjoitti:

    Pakko kommentoida, vaikka tämä on jo vanhempi kirjoitus. Samastun näihin tuntemuksiin ja ajatuksiin vaan niin täysin. Olen viime aikoina kokenut ihastumisen tunteita pariinkin eri ihmiseen. Olen onnellisesti pitkässä parisuhteessa ja nämä tunteet ovat tuntuneet hämmentäviltä. Olen itsekin tullut lopputulokseen, että ihastumistuntemukset liittyvät todennäköisesti onnellisuuteen, jota olen kokenut näiden ihmisten seurassa ja kosketuksesta, eivätkä niinkään kyseisiin ihmisiin. Joskus täytyy vaan antaa pari päivää tunteiden aaltoilla ja odottaa niiden ohimenoa. Ja sitten ne alkavatkin jälkikäteen hymyilyttää hupsuudellaan.

    • Aino Mäkelä kirjoitti:

      Ihana kommentti, kiitos P! Todellakin tunteita kannattaa ehkä hetken aikaa ”mutustella”, jotta tajuaa mistä ne pohjimmiltaan kumpuaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *