Girl gone wild

Tältä mä näytin eilen, kun matkasin mun ystävän luokse Järvenpäähän. Tää meidän nykyteknologia on ihan mahtavaa – junasta hypättyäni navigoin puhelimeen osoitteen ja laitoin kuulokkeet korville. Leppoisasti siinä musiikin kuuntelun lomassa navigaattorin naisääni ohjeisti mua vuoroin kääntymään vasemmalle ja oikealle tai vaihtoehtoisesti jatkamaan suoraa. Niin kätevää! 😀

Oon miettinyt että puhelimiin pitäisi kehitellä sellainen lenkkeilysovellus, joka esimerkiksi kilometrimäärän perusteella ohjais samalla lailla – sellanen ois ainakin mulle tosi kätevä, kun en hirveästi osaa täällä Helsingissä vielä mitään lenkkejä. Kiertelen vaan ihan summassa aina paikasta toiseen ilman mitään määränpäätä 😀 Ja tadaaa!!! Me vähän hullaannuttiin ja tän näkösenä mä sieltä Järvenpäästä sitten kotiuduin, hihhihiii <3 Mun ystävä on siis kampaaja ja taikoi musta taas prinsessan. Oon viimeset kaks vuotta ollu blondi ja vaikka siinä tukassa ei mitään vikaa ollutkaan, niin kaipasin muutosta. Vähän jotain piristystä näin syksyyn 😉 Oon niin mielissään, että otin riskin sillä en vois olla tyytyväisempi lopputulokseen.

Tälläset pienet muutokset saa kyllä aina ihmeitä aikaan! Vaikka aamulla tuntui, että peilistä katsoo vieras niin iltapäivällä itsetunto olikin jo aivan uusissa ulottuvuuksissa. Itseensä panostaminen saa tuntemaan itsensä arvokkaaksi. Because you’re worth it, hahha! Eikä se hulluttelu siihen loppunu…valitettavasti 😀 Viime viikonloppuna messuilla mulla syntyi ihan järkyttävä kamerakuume, kun pääsin kuvailemaan Kertun kameralla. Ja vaikka sainkin paljon kehuja mun hienoista selfieistä ja peilikuvista, joita tää blogi on pullollaan, niin kyllähän mun oli vihdoin aika panostaa ja ostaa kunnon kamera, kun edellinen jäi muutossa Ouluun 😉

Pienen taustatutkimuksen jälkeen paljon kehuttu Olympus PEN mini E-PM1 veti pisimmän korren ja koulun jälkeen tänään kävin omani kotiuttamassa. Ahhhhhh, en malta oottaa että pääsen opettelemaan sen käyttöä ja kuvailemaan kaikkea niin kaunista kuin rumaakin! 

Pakko myöntää, että kävin hieman taistelua itseni kanssa koska kamerahan ei ollut mikään edullinen hankinta meikäläisen opiskelijabudjetille. Mutta miks mä en ostaisi jotain, josta tuun hyvälle mielelle? Rahanhan vois käyttää paljon huonomminkin, ihan oikeasti. On turha potea huonoa omaatuntoa asioista, joista ei ole mitään haittaa kellekkään. Varsinkin jos niistä vielä tulee iloiseksi. Lupasin kuitenki itelleni, että rauhotun näiden hankintojeni kanssa. Jos sitä vaikka pari kuukautta malttais oottaa Joulupukin ylläreitä, hihhi 😀 

Niin miettikää, Jouluun on enää pari hassua kuukautta! Ihan käsittämätöntä.