Sisältä vahvempi

Mulla on viimeaikoina ollut paljon yllättäviä kohtaamisia mun menneisyyden kanssa. Sellaisia, jotka oon yrittänyt unohtaa ja pyyhkiä pois mielestä. Mähän halusin pitkään ikäänkuin unohtaa kaiken minkä oon jättänyt taakseni ja aloittaa alusta, täysin puhtaalta pöydältä. Ja myönnettäköön: menneisyys onkin ollu sellanen juttu, jonka kanssa oon taistellu pitkään ja osittain aivan turhaankin.

Heikkona sitä ajattelee, että on vaan helpompi vaan yrittää unohtaa, antaa asioden olla ja kääntää niille selkänsä. Mä pitkään tuomitsin itseäni tosi paljon joistain mun tekemistäni jutuista ja sanomistani sanoista. Kukaanhan meistä ei kuitenkaan ole täydellinen, vaikka me itseltä sitä vaadittaiskin. Ja kaikki, joka ikinen meistä, on tehnyt ja tulee tekemään virheitä. Siitä ei päästä yli eikä ympäri.

Vihdoin voin sanoa, että oon oppinu antamaan itelleni anteeksi. Menneisyyden käsittely on aukassu mun sisältä lukkoja, jotka on pidätelly mua täysin huomaamattani ja mä koen, että vasta nyt sen antaman rohkeuden myötä uskallan ottaa oman potentiaalini täysin käyttööni. Pohtiessani juttuja, joita mulle on tapahtunut ja valintoja joita oon elämäni aikana tehnyt sekä miettiessä mihin suuntaan ne on mun elämää vienyt mä tajusin kaikki mitä on tapahtunu on ollu jollain tapaa merkityksellistä, vaikka välillä ois itkettänykkin. Ilman niitä, en olis tällänen kun oon nyt – eikä mun kannata rangaista itteeni enää yhtään niiden takia, sillä se ois vaan täyttä ajanhukkaa.

Ja ninhän se vähän meneekin, että välillä pitääkin mennä rikki jotta voi tulla korjatuksi. Tottakai olis ihanaa, jos elämä olis aina täydellistä mutta sehän ois täysin mahdotonta. Kyllä mä myönnän, että edelleenkin välillä mun päässä käy hölmöjä ajatuksia ja välillä pelko ottaa vallan. Mutta tiedättekö mitä? Musta se ei oo yhtään kamalaa vaan aika luonnollista. Ja se, että mä itse hoksaan ne saa aikaan sen, että mä pystyn muuttaan mun tapoja ja oppimaan näkemään asioita eri tavalla. Se opettaa. Ja mä uskon, et se on se mikä saa mut aina vaan entistä enemmän nauttimaan elämästä. Kaikessa kun aina piilee mahdollisuus 😉

”Idiootit ei oo niitä jotka tekee virheitä, vaan niitä jotka ei opi niistä.” sanoi kerran yks fiksu ja kaunis nuori nainen, enkä vois olla yhtään enempää samaa mieltä! Mun menneisyys on osa mua ja se, että pystyn olemaan sinut sen kanssa, tekee musta tänään vielä entistä onnellisemman. Ja nää oivallukset on syntynu mun matkalla itsearvostuksen ytimeen, ihanan Minnan ”Sisältä vahvempi” -verkkokurssilla jonne pääsee mukaan vielä tänään! Eka viikko oli huikee, enkä malta odottaa tulevia viittä seuraavaa.

Ihanaa sunnuntaita,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa