Hae
Aino Mäkelä

6. Pyhitä lepopäivä

Viimeisen kuukauden ajan oon innostunut taas entiseen tapaan treenaamisesta. Koska oon ollut enemmän kotona, enkä matkustellut lähes ollenkaan, on mulla ollut enemmän aikaa keskittyä ja panostaa treenaamiseen – sekä myös energiaa, intoa ja halua tehdä se! Ja koska treenit on sujuneet kivasti ja oon kokenut kehittyväni niissä ihan kivasti, se on myös lisännyt lisää pökköä pesään ja antanut lisää intoa tekemiseen.

Yleensä näinä aikoina kun treenikärpänen puraisee toden teolla mun on välillä vaikea hillitä itseäni ja se on muutaman kerran aiemmin johtanut lepopäivien puutteellisuuteen.. Syksyllä hommaa onneksi helpotti reissut, mutta toisaalta: reissaaminen on tosi raskasta ja hidastaa palautumista huomattavasti (todistin tän huomioin todeksi mm. FirstBeat Hyvinvointianalyysissa).

Lepopäivä

Treenejä en oo sen kummemmin suunnitellut, vaan oon mennyt aika pitkälle niille tunneille joille oon ennättänyt ja aina ajoittan treenannut itsekseni niitä juttuja joissa haluan kehittyä. Mutta se mitä sen sijaan oon suunitellut on ollut lepo. Riittävä lepo.

Lepopäivien ansioista mun treenitahti pysyy tasaisena ja kunto energisenä, päivät toimeliaana, unenlaatu parempana, palaudutuminen nopeampana ja täten myös koen kehittyväni paremmin.

Sisällytän mun viikkoon vähintään kaks lepopäivää ja pidän ne yleensä aktiivisina, palautumista tukevina. Se tarkoittaa rauhallisia kävelylenkkejä, kehonhuoltoa, pidempiä meditaatioita tai yin-joogaa. Niillä kaikilla on sympaattista hermostoa aktivoiva vaikutus mikä on tärkeää optimaalisen palautumisen kannalta 🙂 Kaikenlainen rauhallinen tekeminen myös hillitsee mun treenihaluja, joita on innostuneena välillä vaikea pitää kurissa.

Muistatteko pitää lepopäiviä? Teettekö sillon mitään, vai palautteletteko aktiivisesti?

Pelkkiä numeroita

Liika tekeminen liian nopeasti ja liian lyhyellä aikavälillä myös voi helposti johtaa väsymiseen tai pahimmassa tapauksessa ylikuntoon – mistä puolestaan seuraa hyvin todennäköisesti innon lopahtaminen. Sen vuoksi on myös hyvä aina treenatessa muistaa (lähtö)taso ja tehdä sen mukaan, kehittyä tasaisesti kohti omaa tavoitetta. Mä itse koen, että lepopäivät onkin samalla myös hyvä tapa pitää tervettä innostusta yllä 🙂

Kaikille tavoitteellisesti treenaville haluaisin muistuttaa, että kehitys tapahtuu levossa. Ja ei – kukaan meistä ei ole supermies tai -nainen, joka olis poikkeus tästä säännöstä vaikka siltä saattais tuntuakkin. Enkä rehellisesti suosittele sitä yrittämäänkään, ellei oo valmis kestämään kurjia seurauksia.

Kaikki loukkaantumiset, ylikunnot sun muut on opettanu mulle yhden asian josta haluaisin muistuttaa teitäkin: mä mielummin otan monta tervettä viikkoa ja ehjää treenikautta, kuin rikon itseni päättömillä yrityksillä olla superihminen. Sillä elämässä on paljon tärkeämpi asioita kuin se mihin aikaan juoksee maratonin tai kuinka paljon nostaa penkistä 🙂

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Yksi kommentti

  1. Jemina kirjoitti:

    Mä myönnän. Mä oon tosi huono lepääjä. Välillä tulee henkisesti todella huono olo kun on tekemättä mitään. Tätä siis opettelen parhaillaan. Että muistaisin ottaa vähän rennommin, ja palauttaa kehoani ja tietysti myös omaa mieltäni. Oon vaan luonteeltani niin aktiivinen tyyppi että on vaikea välillä pysähtyä ja kuunnella itseään. Mutta täytyy kyllä sanoa myös että tää asia on edennyt ja osaan olla itselle paljon armollisempi kuin ennen!

    Mun blogissa nyt äsken julkasin just uuden postauksen otsikolla ”Lupa muuttua”

    http://woundedlaughh.blogspot.fi/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *