Hae
Aino Mäkelä

Heikkoudesta vahvuudeksi

Eilen poikkeuksellisen pitkäksi venynyt ilta muistutti itsestään tänään aamulla – loikoilin lämpimän peiton alla kylkeä käännellen pitkän tovin ennen kuin jaksoin nousta ylös. Meinasin myös jättää aamun joogan väliin sillä yksinkertaisesti ajatus ei yhtään houkuttanut. Oon huomannut, että vaikka joogasta nautinkin niin ei ollut ensimmäinen kerta, kun koin tätä samaa haluttomuutta tunnille lähtemiseen..

Tasapainoa, liikkuvuutta ja venyvyyttä – sitähän se jooga on. Nuo osa-alueet on hyvinkin kaukana oman osaamisen vahvuuksista ja juuri siksi omat ajatukset ennen joogatuntia on lähinnä pelonsekaisia avunhuutoja.. Apua, mitäköhän me tänään tehdään? Pysynköhän pystyssä vai kaadunko nenälleni?Silti joka kerta tunnin jälkeen mulla on loistava olo ja naama loistaa kuin Naantalin aurinko 😀 Jokainen tunti on mulle haaste ja joka kerta pääsen ylittämään itseni, rohkaistumaan ja kokeilemaan jotain uutta. Uudet asennot tuntuu vaikealta ja tasapaino on hukassa, mutta harjoittelemalla nekin voi oppia. Ja voi että sitä onnistumisen tunnetta, kun lukuisten toistojen jälkeen vihdoinkin onnistuu..! 😀

Kaiken ei pidä olla helppoa. Ja jos olisi niin huomaisimmeko ikinä onnistumisiamme? 😉

Pitää uskaltaa laittaa itsensä likoon ja ottaa riski, tehdä itsestään haavoittuvainen. Omien heikkouksien myöntäminen ei ole helppoa, mutta kun on sinut itsensä kanssa niin sekin helpottuu. Kaikessa ei tarvitse olla hyvä eikä paras, mutta mihinkään ei tarvitse tyytyä jos ei niin itse halua.Juuri niitä osa-alueita joiden osaamisessa on heikkouksia, onkin hyvä harjoitella. Vaatii tietynlaista nöyryyttä ja älyykkyyttä myöntää omat heikkoutensa ja vielä enemmän rohkeutta alkaa työstämään niitä omiksi vahvuuksikseen 😀 Sama pätee ihan kaikkeen elämässä – miten muuten voi tulla jossain paremmaksi, jos ei edes viitsi yrittää?

Samaa nöyrtymistä on mulla tapahtunut myös punttisalin puolella. Koko syksyn oon treenannut tekniikoita kuntoon ja keskittynyt enemmän siihen entä raudan määrään tangossa. Treeni on tuntunut hyvältä ja alkanut toimia ihan uudella tavalla! Mutta kehittyäkseni ja päästäkseni tähän pisteeseen, mun piti tajuta että mun tyylissä oli jotain vikaa, jokin syy miksi se ei vienyt mua kohti mun tavoitteita.

Nyt mä rohkaisenkin kaikkia ottamaan härkää kiinni sarvista! Oli sitten kyseessä matematiikan laskeminen, leipominen tai vaikkapa ihmissuhdetaidot. Ei siinä ainakaan mitään menetä, jos yrittää 😉 Ja jos itse ei osaa niin apuakin voi pyytää – se on itseasiassa erittäin suotavaa, oli sitten kyseessä mikä asia tahansa.

Nyt mä lähden taas kiitämään – viikon ekaa vapaa-ilta ja ensimmäisenä vuorossa tuplatreeni! Aijaijjaijaijaiii <3

<3 Aino

2 kommenttia

  1. beau kirjoitti:

    Vau, mitkä kädet! On kyllä treeni tarttunu harvinaisen hyvin viime aikoina 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *