Hae
Aino Mäkelä

Kuusi viikkoa tavoitteeseen

.. tai itseasiassa vähän vajaat. Kokonaisten 40 päivän päästä on mun aika vetää lenkkarit jalkaan ja juosta mun ensimmäinen puolikas Ruskamaratonilla. Ja mua jännittää ihan pirusti! Päätös Ruskalle lähtemisestä tehtiin tyttöjen kanssa jo viime keväänä, mutta silti musta tuntuu että tää aika on vaan valunut käsistä enkä oo kerennyt edes kunnolla aloittaa valmistautumista.

Mutta nyt mä aloitan, tosissani, suunnitelmallisesti ja päämäärä kirkkaana mielessä.

Tavoite

Sinällään mua ei jännitä, koska tiedän että mun kunto kyllä kestää reilun 21 kilometrin taittamiseen juosten, ihan helposti. Kaikki teistä ei kuitenkaan tiedä, että mursin mun jalkapöydän vajaa kaksi vuotta sitten minkä seurauksena lääkäri sanoi, etten enää koskaan pystyisi juoksemaan.

Sen takia jokainen juoksuaskel on mulle voitto, ja takkuisinakin lenkkipäivinä fiilistelen edelleen sitä, että ylipäätään pystyn juoksemaan.

Mutta mähän en luovuttanut, en antautunut sille kohtalolle joka mulle määrättiin vaan oikeiden ihmisten avulla onnistuin välttämään leikkauksen ja kuntouttamaan itseni lähes ennalleen 🙂 Ja niinhän mä juoksin ensimmäisen lenkkini jo vuosi loukkaantumisen jälkeen, mistä alkaen oon pikkuhiljaa päämäärätietoisesti vienyt itseäni kohti mun omia unelmia ja päämääriä.

Tavoite

Ainut juttu siis, mikä mua tän juoksun suhteen huolettaa, on mun pohkeet. Ne joutui tosi koville loukkaantumisen aikana, kun etenin ontuen vajaan vuoden ajan – iso osa kuntoutusta olikin pohkeiden huoltaminen ja hierominen auki, mikä oli aika tuskaa sillä ensimmäisillä kerroilla munpohkeet oli niin arat ettei niihin melkein pystynyt koskemaan. Ja edelleenkin ne on ne, jotka ottaa treeneistä eniten itteensä..

Viikonloppuna jo mietin, että jättäisin koko leikin kesken ja unohtaisin mun juoksuhaaveet. Mutta ei, mä en oo sellainen – ja mä sitäpaitsi tykkään juoksemisesta aivan liikaa. Tulevat viikot tuun kasvattamaan ja kehittämään mun peruskestävyttä, tekemään pitkiä pyörälenkkejä, treenaamaan lihasvoimaa ja -kestävyyttä crossfit-treeneissä sekä tietysti juoksemaan intensiivisempiä, tehokkaita lenkkejä – pohkeita säästellen. Tuun totuttamaan ne pikkuhiljaa koitokseen, joka niillä on edessä ja aion päästä maaliin saakka.

Vaikka kävellen jos ei muuten 😉

Tavoite

Lohdullista tässä kuitenkin on se, että aikaa on vielä kuusi viikkoa ja mun pohkeet on nyt paremmassa kunnossa kuin kaksi kuukautta sitten – vaikka tosiaan edelleenkin välillä oireilee vähän epämiellyttävästi.

Selkeästi oon kuitenkin jotain osannut tehdä oikein ja jos muita juoksuintoilijoita kiinnostaa, niin voisin kertoa teille parhaimmaksi havaitsemani apukeinot? Myös odotettu toivepostaus sykkeestä tulee näkemään päivänvalon ihan lähiakoina 🙂

Intoa uuteen (treeni)viikkoon,

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa  / Instagramissa

Kuvat: Katarina Kirvesmäki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *