Positiivisuuden ydin
2
Aina kun oon hieman pidempään poissa kotoa, mun mieleen muistuu pari tärkeää asiaa. Ensinnäkin sen, kuinka onnekas oon ollut syntyessäni Suomeen ja toiseksi miten hienosti meillä asiat onkaan – mutta silti jostain kumman syystä yleinen ilmapiiri on tosi negatiivinen.
Ilmeettömään ja epäkannustavaan ilmapiiriin peilaamalla ei kyllä uskois, että me eletään hyvinvointivaltiossa. Varsinkin jos miettii, kuinka hyvä fiilis ja miten ihanan iloisiin ja auttavaisiin ihmisiin törmään aina matkatessani siellä missä ihmisillä on asiat paljon paljon huonommin. Kuinka matkatessani, jopa ilman yhteistä kieltäkin, lähes jokainen vastaantulija on halukas auttamaan mua, jotta mulla olis mahdollisimman kivaa ja mukava olla.
Täällä kotona taas puolestaan tuntuu siltä, että oot jatkuvan tarkkailun ja vertailun alla – ja auta armias, jos satut olemaan jossain toisia parempi tai jollain tapaa menestyksekkäämpi.. Harvoin kukaan kannustaa tai taputtelee olkapäälle.
En tiedä mistä meillä täällä kiikastaa. Johtuuko se jatkuvasta vertailusta toisiin, ahneudesta vai kilpailuvietistä? Tai ehkäpä siitä mitä nuo kaikki ilmentää: tyytymättömyydestä.
Nimittäin yhden asian mä oon ainakin oppinut ja haluan sen nyt kertoa teillekkin.. Se positiviisuus nimittäin kumpuaa kiitollisuudesta. Onkin hyvin pitkälti jokaisen oma valinta, miten asian haluaa ajatella. Että onko se oma lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi – riippumatta koulutuksesta, ammatista tai varallisuudesta. Kaikessa on jotain hyvää, jos vaan sen on valmis näkemään kaiken muun alta.
Ulkona on pimeää ja kylmää, mutta meillä on katto pään päällä ja kodeissa sähköt sekä lämmitys.
Mulla ei ole parisuhdetta, mutta mun elämässä on silti runsaasti rakkautta.
Oon kolmatta kertaa tälle syksylle flunssassa, mutta silti mulla on toimiva kroppa toimivine raajoineen ja kunhan selätän tän kierteen tiedän pystyväni mihin tahdon.
Valitsin kaupassa taas hitaan kassan, mutta on ihanaa miten iloisesti myyjä juttelee ikäntyneen rouvan kanssa ja auttaa häntä ostoksien pakkaamisessa.
Mulla ei oo instagramin siisteimmät kuvat tai harkituin feedi, mutta se on aito ja just mun näköinen sekä rosoisesti elämänmakuinen.
.. näin muutamia esimerkkejä antaakseni.
Miten on, valitsetko sä tänään positiivisuuden ja kiitollisuuden? Suosittelen kohtaamaan jokaisen negatiivisen ajatuksen ja tunteen avoimesti, ottaen sen rehellisesti vastaan ja miettimään mitä hyvää siinä on – sillä niin sä pystyt kääntämään sen itselles voitoksi.
Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa
Toi on totta, Suomessa kohtaa yllättävän paljon negatiivisuutta ja sitä, ettei kannusteta toisia ihmisiä ja olla aidosti ylpeitä heidän saavutuksistaan. Välttämättä läheisienkään, vaan ollaan sit katkerana kun itellä ei oo samaa? Ihan järjetöntä. Olin vaihossa Chilessä 2013 ja alunperinkin halusin sinne just sen takia, et kulttuuri on niiiin erilainen ja ihmiset erilaisia. Samalla huomaa, miten hyvin asiat on Suomessa, mutta kaipaa niin paljon sitä ihmisten avuliaisuutta ja positiivisuutta sekä läheisten tärkeyttä ihan arkenakin, mikä ulkomailla välittyy 🙂
Juu, oon kohdannut ihan samaan.. Jotenkin tosi vaikea käsittää, keltä se sellainen toisten kannustaminen on pois 🙂 Meillä on tosiaan asiat tietyllä tapaa tosi hyvin, mutta silti se avuliaisuus ja positiivisuus.. sellainen elämänläheisyys on meillä ihan hukassa! Ja sitä mä tänne toivoisin, se on nimittäin ihan äärimmäinen rikkaus 🙂