Hae
Aino Mäkelä

Jäähyväiset

Olin tänään lounaalla mun ihanan ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt aivan liian pitkään aikaan. Hänen lämmin ja vastaanottavainen energia saa mussa aina ihmeitä aikaan – jotenkin kummassa jo ihan pelkällä länsäolollaan mulle tulee niin helppo ja turvallinen olo, että mun suusta alkaa hyppimään alitajunnassa usein jo pitkäänkin lymynneitä ajatuksia joita oon yrittänyt piilotella viimeiseen asti. Voin sanoa mitä vaan eikä mikään tunnu yhtään hassulta tai väärältä.

”Mä haluan lopettaa kirjoittamisen.”

Se oli se tänään se mun suusta karannut suurin sammakko, joka jätti jälkeensä niin kevyen ja hilpeän olon – sellaisen, että teki mieli vaan halailla ja tanssia! – ettei päätöstä tarvinnut enää sen kummemmin miettiä. Turvallisessa, hyväksyvässä ilmapiirissä päätöksen tekeminen oli helppoa. Ajatus on ollut mun mielessä pitkään, mutta on niin vaikea päästää irti jostain mikä on ollut itselle joskus niin rakasta.

Kirjoittaminen, teidän kanssa vuorovaikuttaminen, inspiroiminen, ideoiminen, niin itseni kuin teidänkin motivoiminen… ne kaikki on ollut aivan huikeita juttuja. Viisi vuotta ei tunnu aikana pitkältä, mutta siihen on mahtunut todella – todella – paljon kaikenlaista ja kaikkea sitä ihanaa muistellessa tuntuu ihan hullulta päästä irti siitä kaikesta.

En kuitenkaan oo pitkään aikaan kokenut enää sitä palavaa intohimoa tätä hommaa kohtaan. Musta on tuntunut ettei mulla oo mitään sanottavaa tai annettavaa – ja sen vuoksi mulla onkin ollut jatkuvasti todella huono omatunto sillä haluaisin tarjota teille laadukasta ja merkityksellistä luettavaa. Tänään tajusin, että oon luonut itselleni valtavat paineet tän kaiken suhteen enkä pysty enää täyttämään niitä.

Enkä rehellisesti sanottuna edes halua.

Kun aikoinaan viitisen vuotta sitten alotin kirjoittamisen en tiennyt mihin olin ryhtymässä enkä olis uskaltanut unelmoidakkaan mihin mä seikkailuihin mun blogi tuleekaan mut viemään! Kuinka ihaniin ihmisiin saan tutustua ja kuinka monista heistä on tullut mulle rakkaita ystäviä, ja miten unohtumattomia elämyksiä saankaan kokea.En tajunnut, kuinka paljon tästä voisikaan nauttia ja kuinka voimaannuttavaa omien ajatuksien ja oivallusten jakaminen ja niistä keskusteleminen olisikaan.

Oon niin kiitollinen kaikesta, ihan kaikesta ja jokaisesta ihmisistä joihon oon viimeisten vuosien aikana tutustunut. Ja teistä jokaisesta siellä ruudun toisella puolen!

Näiden vuosien varrella mä olen muuttunut, kasvanut ja elänyt ja tää blogin on tehnyt sitä samaa mun mukana. Samalla myös blogimaailma on elänyt ja muuttunut, eikä mun mielestä edes parempaan suuntaan. Musta on ollut ihana saada toteuttaa mun omaa intohimoani, mutta nyt kun se liekki on sammunut ja tuntuu ettei ympärillä oo tarpeaksi happea, on tekohengittäminen ihan turhaa.

Kuvat: Anni

Ja mä uskon, että yhden oven sulkeutuessa uusi avautuu. On tärkeä päästää irti kaikesta, mikä pidättelee paikoillaan ja tuntuu raskaalta kantaa ja siten antaa tilaa uusille, ihanille, jännittäville ja kutkuttaville asioille! Innolla jäänkin odottelemaan mitä kaikkea uutta ja ihanaa elämällä on mulle vielä edessä <3

Iso kiitos teille kaikille, jotka ootte kulkeneet mun mukana näiden vuosien ajan <3 Tää ei ois todellakaan ollut yhtä antoisaa ilman teitä ja te ootte ollu mulle tärkeämpiä kuin uskottekaan! Halutessaan mun juttuja ja tarinoita voi seurata edelleen instagramissa @makelaino, jonne tuun varmasti myös jakamaan oivalluksia ja opetuksia elämän varrelta.

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

PS. Ja jos joku haluaa treffata mua tai tulla Jyväskylään kyläilemään niin muhun saa aina olla yhteydessä! Oon edelleen se sama ilonen tyyppi, joka tykkää tutustua uusiin ihmisiin.

Hasselpähkinäinen banaanileipä

Mulla on paljon outoja tapoja, jotka on tietysti mun omasta mielestä tosi hauskoja ja hyödyllisiä. Yksi asioista jonka suhteen on aika ehdoton on se, ettei ruokaa saa heittää roskiin. Missään nimessä! Kotona kokkailenkin usein aika paljon kaikenlaisia yllättäviä mestariteoksia yksinkertaisesti yhdistämällä raaka-aineita, jotka olis kattilan sijasta joutunut hyvin pian biojätteeseen.

Tänään oli taas sellainen päivä. Oon ollut taas viikonlopun maalla ja yllättäen meiltä eilen katkesi sähköt useaksi tunniksi, mikä tietysti muutti mun ruokailusuunnitelmia illan osalta. Niinpä aamulla löysin keittiöstä todella kypsiä mustapilkkuisia banaaneja ja eilisen kaurapuuron jämät, ja päässä alkoi raksuttamaan.. Syön usein viikonloppuisin aamiaiseksi jonkin herkullisen lettuannoksen, mutta tällä kertaa mä päätin tehdä toisin!

Ja niinpä mä hain kanalasta juuri munittuja kananmunia ja päädyin valmistamaan todella, todella pitkästä aikaa banaanileipää. Olin niin onnellinen mun syömättä jääneestä kaurapuurosta sillä sen ansiosta sain leipään aivan täydellisen mehevän rakenteen! Mikään kuiva pikapuuro ei käy, vaan kaurapuuron ois siis mielellään oltava oikein mehevää ja pitkään haudutettua – tästä mä oon aika tarkka ja tää onkin yks niistä mun kuuluisista outouksista, joita kaikki ei tunnu ymmärtävän.

Hasselpähkinöilläkin oli alunperin toinen kohtalo, mutta onneksi asiat päätyi parhain päin ja ne löysi tiensä tähän luomukseen – nimittäin ilman niitä tää leipä ois saattanut jäädä vähän valjuksi. Tai siis tietysti jos tykkää banaanista ja puurosta (niinkuin minä!), mutta niiden maku tuo oikein virkistävän lisän kokonaisuuteen. Halutessaan ne siis voi jättää pois, mutta en suosittele 🙂

HASSELPÄHKINÄINEN BANAANILEIPÄ
4 kypsää banaania
3 dl kaurapuuroa
2-3 dl mantelimaitoa
1 rkl psylliumia
1,5 dl heraproteiinia, vanilja
2 dl hasselpähkinöitä
kaksi kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa

Laita kaikki ainekset hasselpähkinöitä lukuunottamatta blenderiin. Aloita lisäämällä vain 2 dl mantelimaitoa ja lisää tarpeen vaatiessa vähitellen lisää! Sekoita tasaiseksi. Lisää viimeisenä joukkoon hasselpähkinät ja blendaa vai hetken verran, jotta taikinaan jää pähkinöistä mukavaa purutuntumaa. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Anna banaanileivän jäähtyä ja vetäytyä vuoassa noin puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Valmiin banaanileivän nautiskelin terasilla itsetehdyn kinuskijäätelön kera. Mmm-mm-mm! Nyt onneksi taas muistan kuinka helppoa banaanileivän leipominen on ja veikkaan, että se tulee pelastamaan mun monet kylmät syksyiset illat.

Miten on – banaanileipä IN vai OUT?

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa