Pure perfection
14
”Eikai kukaan nainen oo koskaan tyytyväinen kroppaansa.”
Saanko olla eri mieltä?
Oonko ainut, jonka mielestä tää on sellainen juttu, joka liittyy taas omalta osaltaan meidän kulttuuriin. Kun ei saa olla ylpeä itsestään, itseään ei voida kehua ja voi luoja jos joku niin erehtyy tekemään, niin kamalaa kuinka itserakas tyyppi se sitten onkaan!
Sen sijaan, että ilottaisiin omasta kropasta kommentit siihen liittyen on yleensä luokkaa ”voi kamala kun mun maha on niin iso”, ”kauhee kun mulla on niin leveä perse” tai ”voi vitsi tätä mun kaksoisleukaa..”. Ihmiset on ihan järkyttävän ankaria itselleen katsoessaan peiliin. Miksi nähdään vain niitä ”huonoja” ominaisuuksia, kun sitä peilikuvaa katsoessa löytyy varmasti niitä asioita, joista voi iloitakkin?
Myönnän kyllä, että ennen keskityin itsekkin enemmän hyllyviin reisiini ja turvonneeisiin naamanpiirteisiini – kohtiin, jotka kropassani mua eniten ahdisti. Ja sitten ahdisti vielä enemmän. Se mihin keskittyy – se lisääntyy.
Mikä on teidän mielestä parasta, kun katsotte peilistä? Mä itse fiilaan eniten ehkä mun nenää – se on pieni ja söpö 😀 Tykkään myös ihan älyttömästi mun hiuksista. Ja lantiosta sekä hartianseudusta. Niin ja mun poskipäistä kun hymyilen, hahha!
Palataan takaisin asiaan, tuohon heittoon jonka mun kaveri nakkas viikko takaperin.. totesin kaverilleni tyynesti, että kyllä mä oon tyytyväinen kroppaani. Sanoin sen ääneen ja vielä tarkoitinkin sitä! Mitä se mun tyytyväisyys mun kroppaani sitten on? Pidänkö mä sitä täydellisenä, sitäkö se tarkoittaa?
Mulle se, että oon tyytyväinen mun kroppaani on sitä, että en stressaa siitä miltä se näyttää. Oon tyytyväinen siihen ja voin hyvillä mielin katsella itseäni peilistä. Mun kroppa myös tuntuu hyvältä – tuskin siitä peilikuvastakaan voisi iloita, jos fiilis muuten kropasta olisi jotenkin kurja – voimaton tai riittämätön?
Huh tuommosen vatsan jos sais itelle treenattua..!
Eikä kaikkeen edes voi vaikuttaa – munkin mielestä esimerkiksi isot silmät on äärettömän kauniit, mutta omani ovat aika pienet. Mutta vaikka mun silmät ei oo isot, niin ne on ihanan väriset! Joko voin surkutella mun silmien pienuutta tai ihastella niiden meripihkaista väriä – se on ihan mun oma valinta, kumman valitsen 🙂
Vaikka haluankin kroppaani lisää lihasmassaa ja voimaa, ei se tarkoita sitä, että en olisi siihen tyytyväinen jo tälläisenä. Tai että olisin siihen tyytyväisempi lihaksikkaampana ja voimakkaampana. Mä veikkaan, että se miten itsensä peilistä näkee on paljon kiinni siitä, mitä itsestään ajattelee. Jos kurjana päivänä erehtyy vilkaisemaan itseään peilistä, näkee yleensä vain väsyneen ja voimattoman hahmon joka ei edes muistuta sitä itseä, jonka sieltä peilistä on tottunut näkemään.
Mä uskon, että tää tyytyväisyys mun peilikuvaan johtuu aika pitkälti yhdestä asiasta – en määrittele itseäni enää ulkonäön mukaan. Oon oppinut, että mussahan on paljon muutakin entä se ulkonäkö. Peiliin katsoessani näen iloisen, fiksun, kunnianhimoisen nuoren naisen, joka on todistanut itselleen pystyvänsä mihin tahtoo. Sitä kutsutaan kai itseluottamukseksi, terveeksi itsetunnoksi? Tshih 🙂
Mä en tiedä, että oliko tässä tekstissä mitään pointtia tai punaista lankaa, mutta jotenkin tuo mun kaverin lausahdus vaan sytytti mussa paljon ajatuksia. Ajatuksia siitä, miksi on niin väärin olla tyytyväinen omasta itsestään ja siitä, mitä se itsensä tyytyväisyys sitten oikeasti on. Nääkin on niin henkilökohtaisia juttuja, että tarinoita on yhtä monta, kuin kertojiakin 🙂
Ihanaa lauantaita teille ja voikaa hyvin! <3
Niin ja muistakaa olla itsellenne armollisia. Ei kukaan ole täydellinen.
Niin ja muistakaa olla itsellenne armollisia. Ei kukaan ole täydellinen.
KUVAT weheartit.com
IHANA POSTAUS! Hienoa, että sulla on noin terve itsetunto (sietää ollakin tuolla kropalla, hehe!)! Itse taistelen vielä vanhojen, syömishäiriöiden tuomien monstereiden kanssa, mutta aion vielä joskus päästä tuohon asenteeseen. Kiitos Aino, ihanaa lauantaita sullekin! :)-veronica
Joo mä kyllä tiedän mitä sä käyt pääs sisällä läpi – kyllä se siitä helpottaa, tsemppiä kovasti!<3 🙂
ihana ihana postaus. sun asenne on mainio. todellakin, tää kulttuuri laittaa ihmisen mollaamaan itteään, niin se vaan on. pitäisi olla ylpeämpi siitä, mitä on. etsiä niitä hyvä puolia. sun asenne pitäis olla kaikilla<3kiitos tästä postauksesta!
Ihana Senja, kiitos itselles!<3
Kiva postaus! Munkin mielestä ihmisten pitäis oppia olemaan enemmän tyytyväisiä omaan ulkonäköönsä, vaikka se ei olisikaan suoraan kopioitu lehtien kansikuvista. Ja eiks se kliseisesti mene niin, että sisältä kaunis ja itsevarma ihminen, on myös ulkoa kaunis. 🙂
No niinpä 🙂 Ja siis ylipäätään ei sais antaa sen ulkonäön vaikuttaa liikaa. Ei sen tulis olla stressin aihe! Kyllä mun mielestä hyvinvointi sekä sisäinen itsevarmuus ja kauneus hehkuu ihmisestä ulospäin, musta on ihana bongailla kaupungilla tälläsiä ihmisiä – pelkästään niiden katselemisesta tulee hyvälle mielelle 😀 hahha
En tiiä oonko kommentoinu aiemmin vaikka oon jo hetken sun blogia lukenut ja scrollaillut läpi kaikki postaukset. Anyhoo!Ihan loistava teksti, tässä oli hirveesti asiaa! Sun avulla oon ehkä oivaltanut sen, että tärkeintä on se miltä kroppa tuntuu ja miltä omissa nahoissa oleminen tuntuu, eikä se, että miltä näyttää. Että sen pitää olla se syy, mikä ajaa salile pumppaaman ja lenkille juoksee tai nyrkkeilyyn hakkaamaan säkkiä – että sitten tuntuu pirun hyvältä. 🙂
Voi kuinka ihana kuulla:) Sehän se just on parasta – ei se peilistä katsominen tuo läheskään samaa fiilistä, hahha!
Ollaankohan me jotenki sukua ku mullaki on tosi kiva nenä 😉 <3
No ei oo kyllä söpömpää ku Mäkelän nenä<3 hihhihhiiii!! 😀
oot ihana! :3
Voi apua, mahat kuule ite olla!:)
Täällä toinen (ex?)syömishäiriöinen tuon ekana kommentoineen lisäksi.. Vitsi kun saisi itsekin joskus noin terveen itsetunnon! Hyvällä vauhdilla sitä kohti kyllä liikutaan, ja onneksi niin, sillä tuo helvetti on vienyt elämästäni jo liian monta vuotta.Ylpistyin tätä kommenttia kirjoittaessani koska automaattisesti kirjoitin ”tuo” enkä ”tämä” – ehkä se on musta jo vähän irti! 🙂 Liikunnan riemua koitan etsiä takaisin, eikä ruoka enää tuota niin kovaa ahdistusta kuin ennen – vihollisen sijaan se on enemmän.. Polttoainetta? Välttämätöntä? TERVEELLISTÄ! Ja iso kiitos siitä sinulle, aivan oikeasti – sun blogi motivoi tekemään oikeita valintoja ja koska jaat terveellisen ruokavalion vinkkejä, on matalampi kynnys alkaa syödä. Tai ainakin se tuntuu sille.Kiitos mahtavasta blogista ihana Aino! <3P.s. Sun nenä on oikeasti söpö 🙂
Kiitos huipusta kommentista. Kuulostaa kyllä siltä, että oot niin oikeilla jäljillä ja ennenkuin huomaatkaan ajattelet itsestäs paljon kauniimmin mitä koskaan!:)Ja aivan ihanaa että oot löytänyt ruuan tärkeyden merkityksen! Huippua, että musta on ollut siinä apua :)Kiitos itselles ihanasta kommentista ja huippua kevään jatkoa!<3