Hae
Aino Mäkelä

Luonto herää – ja niin minäkin!

Ahh, ihana kevät! Just nyt oon ihan älyttömän onnellinen monesta asiasta: päivän valoisista tunneista, kuivista kaduista, auringonpaisteesta, lintujen laulusta.. ja siitä, että vihdoin mä voin rehellisesti todeta olevani taas täysin oma itseni.

Aivan kuin luonnon lailla mäkin alkaisin pikkuhiljaa heräämään mun talvihorroksesta, joka on yhden talven sijaan tuntunut kestävän jo useamman vuoden. Nää vuodet on ollu osoitus siitä, että ihminen pystyy mihin haluaan, kunhan vaan haluaa tarpeeksi kovasti – mutta aina ois hyvä miettiä, että mitä oikeasti haluaa ja miksi. Ohjaako sua ulkoiset tekijät vai oma intohimo? Ja niiden raja on monesti aika häilyvä ja usein se selviää vasta kokeilemalla..

Noh, puhutaan joskus toisten niistä jutuista. Motivaatio, omien unelmien jahtaaminen ja omat voimavarat, väsymys, uupuminen ja palautuminen on oikeasti tosi mielenkiintoisia aiheita – ja voisinkin jutella niistä tuntikausia! Mutta niiden sijaan haluan nyt keskittyä juttuihin, jotka on kevään lisäksi saaneet mun mielen ja hyvinvoinnin kohoamaan – tai siis palaamaan sinne entiseen huippuunsa 🙂

TOIMIVA SUOLISTO – PAREMPI MIELI

Mulla meni viime vuosi vielä purkaessa vuosien aikana kertynyttä kuormitusta ja läpi vuoden musta oli ihan mahtava huomata, miten mun olo aina pikkuhiljaa koheni. Miten työpäivien jälkeen ei aina väsyttänytkään ihan älyttömästi ja miten treeneissäkin alkoi yhtäkkiä olemaan tehoja!

Kaikkien palautumista tukevien rutiinien lisäksi uskon, että ihokeliakian puhkeaminen ja sen asianmukainen hoito on myös auttanut paljon. Kun suolisto on alkanut saamaan elinvoimansa takaisin on se heti heijastunut mun oloon energisyytenä, positiivisuutena ja parempana keskittymisenä!

Ei sitä turhaan sanota, että suolisto on toiset aivomme 😉

HYVÄ UNENLAATU – ENTISTÄ PAREMPI MIELI

Jo pelkästään suolisto-ongelmien selättäminen kohentaa monilla monilla elämänlaatua, mutta mun kohdalla kyse on ollut nyt jostain muustakin – unesta. Eikä pelkästään nukuttujen tuntien määrästä vaan sen unen laadusta! Toki myös suolisto-oireiden saaminen kuriin vaikuttaa positiivisesti unenlaatuun – ihan kaikilla. Vaikka mä onnistuinkin hukkaamaan mun OURA-sormuksen kuukausi takaperin (… mä tiedän!) niin mun oma olo on toiminu loistavana mittarina siinä, miten mun uni alkaa olemaan optimaalisella tasolla mun elämänrytmille.

Enää en heräile öisin eikä aamuisin väsytä. Itseasiassa oon alkanut heräämään aamuisin ihan itsestään & täysin virkeänä jo ennen herätyskelloa! Ja yleensä aikalaila se kahdeksan tuntia nukkumaanmenon jälkeen.. se siis lienee mulle se riittävä määrä laadukasta unta? 😉 Vielä loppuvuodesta olisin voinut nukkua varmaan vuorokauden putkeen, jos vain mulla olis ollut aikaa sellaiseen.

Musta tuntuu, että oon vihdoin saanut kiinni siitä hyvästä olosta, josta aikoinaan hullaannuin! Ja jonka ansiosta päädyin hyvinvointialalle. Siitä olosta, josta sokaistuneena vetäisin itseni aivan piippuun ja kierroksille – ja vuosiksi solmuun. Musta tuntuukin, että nyt oon saanut toisen mahdollisuuden ja aion käyttää tän paremmin: tekemällä niitä asioita joista nautin, siinä suhteessa että kerkeän myös palautua ja levätä tarpeeksi.

Siinä mua auttaa yksi juttu ja se on priorisointi. Priorisointi, jonka teen sen pohjalta mitä MÄ ITSE haluan tehdä. En sen mukaan mitä ajattelen ihmisten haluavan mun tehdä – nimittäin loppupeleissä tekisitpä mitä vaan, et voi ikinä miellyttää ketään muuta kuin itseäsi.

Siinäpä aihe, josta voinkin jatkaa ensi kerralla – kunhan mulla on aikaa istahtaa koneen ääreen vähän pidemmäksi aikaa. Halusin vaan vähän fiilistellä teille, kun siellä ruudun takaa on varmasti joku ymmärtää miten ihanalta musta nyt tuntuu! <3

Kevätfiiliksin,
<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto

Treenitavoitteet – missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa?

Parhaillaan on menossa Crossfit Openit elikkäs karsinnat Crossfit Gameseihin. En oo tainnut aiemmin edes suorittaa kaikkia karsintalajeja, mutta nyt kun sekä mulla että mun treenikaverilla on ollut hyvä sauma niin ollaan tehty kaikki yhdessä – ja samalla otettu osaa meidän salin parikilpailuun 😀

Nää Openit on ollu ihan superhauskat ja vaikka vielä on pari lajia jäljellä, niin yksi asia on varma: oon joka kerta tehnyt parhaani ja ylittänyt itseni. Ja se jos mikä on siistiä! Yhdessäkin treenissä tein kaks omaa ennätystä sillä tein 25 T2B:tä (vuosi sitten sain yhden) ja 50 double-underia (vuosi sitten en saanut yhtään) niin kai tässä saa olla vähän tyytyväinen?! 😀

Vaikka Openit ei vielä oo edes ohi, niin oon jo tosi motivoitunut treenaamaan ens vuotta varten! Kai nää on samalla ihan hyvä tsekkaus siihen, mikä on oma nykynen taso ja missä on parantamisen varaa..? 😀 Ainakin mulla se on toiminut just niin ja ens vuonna aion osata ainakin seuraavat:

  • Leuanvedot. Jos tänä vuonna sain 9 niin ens vuonna tavoite on se 20 mitä tänäkin vuonna ois ollu kiva osata, jotta oisin päässy siihen tulokseen mitä havittelin 😀 Leukojen kans ois hyvä jos osais kipata, niin homma sujuis nopeammin ja kevyemmin – voiman lisäksi siis ajatuksena ois oppia parempi ja tehokkaampi tekniikka (jota ei tällä hetkellä siis oo ollenkaan – hahhha!).
  • T2B aka ”varpaat tankoon”. Tää sujuu jo tosi kivasti, mutta tähänkin ois kiva leukojen tapaan oppia parempi ja tehokkaampi tekniikka – omin sanoin ”ilman turhia heilumisia”.
  • Käsilläseisonta tää tulee olemaan mulle edelleen se vaikein, koska hemmetti – mä en vaan uskalla olla pää alaspäin! Tavallaan tiedän, että mulla on voimaa ja tarpeeksi hyvä hallinta keskivartalossa, mutta silti mua pelottaa ihan hirveästi sinne käsien päälle nouseminen. Veikkaan, että tää vois mennä ohi jo ihan jollain päivän intensiivikurssillakin..?
  • Boxihypyt. Näiden kans on sama ongelma kuin käsilläseisonnassa: pelko. Mä hyppäsin kerran aika pahasti päin boksia ja se sattu niin älyttömästi, että siitä tuli kammo 😀 Toinen juttu mikä boksihypyissä häiritsee on mun näkö – tai se, että en näe. En käytä laseja treenatessa, joten mulla hämärtyy hahmotuskyky ja sen vuoksi mulla on epävarma fiilis hypätä boksille. Ehkä siis pitäis suunnata piilariostoksille?
  • Ehjänä pysyminen on kuitenkin se kaikista isoin tavoite kaikista ja ainut tavoite, mikä mulla liittyy varsinaiseen voimailuun. Monesta oppineena mielummin treenaan maltillisemmin ja fiksummin, sen sijaan että hirveällä temmolla rikkoisin itseni.. tähän kuuluu maltillisen treenaamisen lisäksi myös asianmukaiset palauttelut, kehonhuollot ja lepopäivät 🙂

Eli ens vuonna Openien aikaan mun ois tarkoitus pystyä kaikkeen tuohon. Vuosi on pitkä aika, joten uskon kyllä pystyväni siihen. Kiire tässä ei onneksi ainakaan ole, joten nyt ei muuta kuin harjottelemaan!

Millaisia tavotteita sulla on treenien suhteen? Taidollisia, tuloksellisia vai kenties omaan kehonkoostumukseen liittyviä? Mitä ikinä ne olikaan, niin muista tämä: sä pystyt siihen! <3

Energisin terkuin,
<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto